Liika puhuminen yleisin kuormittaja
Yleensä ääni alkaa pettää silloin, kun päällekkäin on monta kuormitustekijää, Terhi Meriläinen sanoo.
Puheviestinnän opettajana ja vokologina Tampereen yliopiston Kielikeskuksessa työskentelevä Meriläinen kertoo, että tavallisin rasitus äänelle on ylikuormitus – se, että yksinkertaisesti puhuu liikaa.
Suuret ryhmäkoot, meteli, tilojen huono akustiikka tai vaikkapa ulkona työskentely kasvattavat kuormaa entisestään. Tulee kiusaus korottaa ääntään, ja se, jos mikä, on raskasta ja äänihuulille vahingollista.
Sisäilmaongelmat ovat oma lukunsa. Homeet ja muut ilman epäpuhtaudet voivat rasittaa ääntöelimistön limakalvoja.
Stressikin koettelee ääntä. Kun stressaantuneena jännittää hartioita, niskaa ja kasvoja, äänen tuottaminen vaikeutuu.
Flunssa, katupöly tai siitepölykausi voivat olla viimeinen tikki.
Lisäkoulutukselle usein tarvetta
Vaikka opettaja on työpäivän aikana paljon äänessä, eivät opettajaopinnot välttämättä valmista tulevaan.
Meriläisen mukaan yliopistoissa on vaihtelevasti tarjolla oppia äänenkäyttöön ja puhetekniikkaan. Saatavilla voi olla lyhyt valinnainen työpaja, jossain ehkä pakollinenkin kurssi. Paikoin vokologiaa voi opiskella sivuaineena.
– Itse opetan tuleville opettajille puheviestintää, mutta en varsinaisesti äänenkäyttöä. Moni opiskelija on silti kysellyt neuvoja, kun opetusharjoittelussa ääni ei kestä. Olenkin tehnyt opiskelijoillemme Moodleen itseopiskeltavia harjoitteita äänen vahvistamiseksi.
Osa työnantajista kurssittaa opettajia äänenkäyttöön. Moni hakee lisäoppia omin päin.
– Lisäkoulutukselle on selvästi tarvetta, itsekin kursseja pitävä Meriläinen sanoo.
Jokainen voi vaikuttaa äänensä hyvinvointiin
Juo vettä, on Meriläisen ensimmäinen neuvo. Moni juo liian vähän, ja limakalvot kuivuvat. Vettä kannattaa hörppiä pitkin työpäivää.
Ja jos aloitat puheesi usein rykimällä, opettele äänielimistöä rasittavasta tavasta eroon. Rykimisen sijaan voi hörpätä vaikkapa sitä vettä.
Äänen korottamisen ja suoranaisen huutamisen välttely on sekin äänen suojelemista. Hyvä luokanhallinta on yksi keino helliä äänijänteitä.
Apuvälineitäkin voi hyödyntää. Esimerkiksi meluisan ryhmätyön parissa työskentelevien oppilaiden huomion voi kaapata pilliin puhaltamalla. Isossa tilassa luennoivan kannattaa käyttää mikrofonia.
Hyvät yöunet ja stressinhallinta auttavat nekin ääntä jaksamaan.
Ja jos katupöly tai siitepöly vaivaa, voi helpotus löytyä apteekissa myytävästä nenäkannusta tai höyryhengitysvälineestä.
Flunssan jälkeen äänelle pitää antaa aikaa toipua.
– Jos puhuminen sattuu tai ääni katkeilee ja väsyy nopeasti, ei ole vielä työkunnossa. Ei, vaikka kuumetta ei olisikaan, Meriläinen sanoo.
Ääntä pitäisi myös mahdollisuuksien mukaan varjella, kun palaa flunssan jälkeen töihin. Puhumisen voi pitää minimissä esimerkiksi käyttämällä oppijakeskeisiä menetelmiä, kirjoittamalla ohjeet taululle tai turvautumalla koulunkäynninohjaajan apuun.
Aivan keskeistä äänen huollossa on treeni. Äänen tuottaminen kun on raakaa lihastyötä.
Huokaa ja haukottele
Meriläinen vertaa ääntöelimistön treenaamista punttisalilla käymiseen. Kertapuristus ei riitä, vaan harjoituksia pitää tehdä säännöllisesti.
– Puolen tunnin treeni olisi hyvä tehdä ainakin kerran viikossa. Lisäksi päivittäin varaisin aamuisin muutaman minuutin aikaa äänen lämmittelylle ja työpäivän päätteeksi tekisin saman treenin jäähdyttelynä.
Myös päivän mittaan voi tehdä pieniä ääntöelimistöä rentouttavia harjoituksia kuten haukotuksia ja huokauksia.
Treeniohjeita löytyy muun muassa Meriläisen ja kollegoiden Äänitreeni – Opas parempaan puheääneen -kirjasta.
Treeni palautti puhumisen ilon
Opettajankoulutuksessa oli oppitunnin mittainen äänenkäytön koulutus. Aluksi teinkin äänenavauksia ennen luokkaan menoa. Ääneni kantoi aina vaivatta luokan perälle, joten avaukset vähitellen jäivät, 16 vuotta opettajana työskennellyt Eeva Hämäläinen kertoo.
Vasta pari vuotta sitten Hämäläinen huomasi, että ääni ei toimi kuten ennen. Ääni oli väsynyt opettamisen jälkeen eikä puhuminen tuntunut mukavalta. Äänessä oli myös narinaa.
– Itsekin kuulijana tiedän, että kuivaa ja narisevaa ääntä on vaikea kuunnella. Tällainenkin voi vaikuttaa oppimiseen, espanjan kielen lehtorina Aalto-yliopiston Kielikeskuksessa työskentelevä Hämäläinen sanoo.
Hän päätti hakea ammattilaisen apua ja oli yhteydessä Terhi Meriläiseen. Hämäläinen halusi täsmätreenin omiin ongelmiinsa.
Harjoitusten jälkeen ääni kulki kuin unelma. Hämäläinen olisi halunnut vain puhua.
Nyt hän tekee opetuspäivinä viiden minuutin tehokkaan harjoituksen. Suhistelee ja päristelee.
– Tuo hetki on myös viiden minuutin pysähtyminen ja keskittyminen. Se on palauttava juttu ennen opettamaan menemistä.