Vastapaino: Puutarhaan perehtynyt pedagogi

Kesä ja talvi eroavat alajärveläisen Leena Franssila-Karvisen elämässä jyrkästi toisistaan.

Kun lukuvuosi kuluu pääosin sisätiloissa, kesäisin Leena lähinnä vain syö ja nukkuu sisällä. Muun ajan hän viettää ulkona kolmen aarin hyötykasvipuutarhassaan tai luonnossa. Sadepäivät kuluvat kasvihuoneessa.

– Puutarhani ykkösjuttu on sieltä saatava ruoka. Syömme päivittäin jotain itse tuotettua, vuoden ympäri.

Näin loppukesästä Leena täyttää perheen isoa pakastinta puutarhan vihanneksilla, kuten lehtikaalilla, paprikalla ja pavuilla. Toinen 400 litran pakastin on varattu puutarhavadelmille ja villimarjoille. Valkosipuleita riittää jopa lähiseudulle myytäväksi.

– Luokanopettajan aikatauluihin talvivalkosipuli sopii hyvin. Istutamme sen usein syyslomalla, ja sipulit ovat nostettavissa kesäloman lopulla.

Kevään kylvöt solahtavat Leenan aikatauluun mukavasti, sillä hän asuu Pohjanmaalla. Suomenselällä pakkasia saattaa tulla vielä juhannuksena, eikä kaikkia viljelyskasveja tarvitse saada peltoon toukokuussa.

Jos kuitenkin kouluvuosi tulevaisuudessa jatkuisi pitkälle kesäkuuta, eri elämänsisältöjen yhdistäminen vaatisi hieman lisäsäätöä.

Leena luonnehtii vanhan maalaistalon ympärille levittäytyvää puutarhaansa reheväksi ja väkeväksi. Hän asuu lapsuudenkodissaan, ja osa perennoista periytyy hänen äidiltään.

– Tämä ei todellakaan ole mistään Gloria-lehdestä. Piha on monipuolinen ja vähän jännittäväkin. Jos menee pensaan läpi, voi yllättyä siitä, mitä sen toisella puolella kasvaa.

Ravinnontuotannon lisäksi puutarhanhoito on Leenalle oman luovuuden toteuttamista. Toisin kuin opetustyö, toiminta ei ole ulkopuolelta säädettyä. Kasveja saa vapaasti siirtää uusiin paikkoihin ja rakentaa niille sitten vaikka pajuaitaa.

– Voi kokeilla kaikkea, eikä se oikeastaan maksa mitään. Maalaistalossa asumisessa on se hyvä puoli, että navetanvintti on täynnä lautaa ja muuta käyttökelpoista materiaalia.

Kesän hellepäivinä jatkuva tekeminen saattaa seisahtua. Leenan yksi rakkaimpia muistoja toissa kesältä on se, kun perhe ripusti katoksen pihatammen varjoon, kuskasi patjat nurmikolle ja otti siellä päiväunia hyönteisverkon alla. Silloin vain nautiskeltiin elämästä.

Puutarhanhoito on Leenalle elämäntapa, joka saa lomittua yhteen työn kanssa. Hänen opettamansa luokat, toisinaan koko Paalijärven pieni kyläkoulukin, ovat käyneet sadonkorjuuretkellä Leenan puutarhassa saamassa ruoka- ja yrittäjyyskasvatusta.

– Olemme valmistaneet kerätystä sadosta säilykkeitä myyjäisiin. Siemenpussejakin on tehty. Niillä on kerätty rahaa luokkaretkeen.

Tällä hetkellä Leena on opintovapaalla ja opiskelee ammattioppilaitoksen puutarhalinjalla, jotta saisi syvennettyä teoreettista tietämystään puutarhanhoidosta. Jo opettajaopinnoissaan hän erikoistui biologiaan.

– Haaveilin näistä lisäopinnoista pitkään. Puutarhakoulu sijaitsee ihan kotini naapurissa, ja oma ukkini, isäni ja miehenikin ovat työskennelleet siellä.

Leena sai hiljattain opintovapaansa keskellä luokanopettajan viran Alajärven Ylikylän koulusta. Koulu sijaitsee tällä hetkellä puutarhakoulun tiloissa.

Opintovapaata on vuosi jäljellä. Sen aikana Leena kehittää puutarhapedagogisia opetusmalleja alakouluun. Koulupuutarha voi tarjota paljon muutakin kuin viljelytaitojen ja luonnontiedon oppimista.

– Puutarhanhoito opettaa omalla lempeällä tavallaan myös pettymysten sietokykyä ja pitkäjänteisyyttä. Kasvi voi paleltua, ja vaikka kaikki onnistuisikin, satoa saattaa tulla viiden vuoden kuluttua kylvöstä.

Leenan omat oppilaat panevat kädet multaan joka kevät. Kasvatettavana on ollut milloin mitäkin. Eräänä vuonna jokainen sai ämpärin, joka maalattiin akryylivärein ja johon istutettiin esikasvatettu peruna.

– Lapset seuraavat kasvien kasvua älyttömän innostuneesti. Ajattelen niin, että tällaiset toiminnallisesti opitut asiat jättävät lapsiin lähtemättömän jäljen.