Vastapaino: Lennokin siivellä tuli ura ja puoliso

Ostin ensimmäisen radiolennokin rakennussarjan kun olin 13-vuotias. Se oli semmoinen liimattava tikkukasa. Niitä rakennettiin, lennätettiin, korjattiin ja taas lennätettiin. Oli valtava vimma tehdä ja kokeilla, Erkko Saviaro kertoo.

Oppia ja neuvoja Erkko sai oululaisesta lennokkikerhosta.

– Kesällä 1980 oli Oulunsalon lentokentällä lentonäytös. Poljin sinne 30 kilometriä pyörällä ja saavuin niin hyvissä ajoin, että paikalla ei ollut vielä tapahtuman rakenteitakaan pystyssä.

Erkko pääsi suoraan tapahtuma-alueelle ja näki lennokkikerhon grand old manin Esa Eirolan lennättämässä.

– Seuraavana vuonna voitin radio-ohjattavan auton jostain kilpailusta ja siirsin sen ohjauslaitteet lennokkiin.

Tulenpalava innostus vei Erkon täysin mukanaan, ja jo 15-vuotiaana hän veti lennokkikerhoa nuoremmilleen oppien samalla itse koko ajan lisää. Tänäkin syksynä lennokkikerho kutsuu mukaan uusia nuoria.

– Lennokkiharrastuksella oli iso merkitys uravalinnalleni. Se kasvatti minut opettajaksi, Kokkolan suomalaisen lukion fysiikan, matematiikan ja tietotekniikan opettaja sanoo.

Ja jos oikein tarkkaan tuumaa, niin lennokkien siivellä tapahtui paljon muutakin.

Vuonna 1992 Erkko oli oppi-isänsä Esa Eirolan kanssa lennokkikisoissa Kokkolassa. Kisareissulla hän kohtasi Vaakuna-ravintolassa kokkolalaisen Katjan, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa.

Rakas harrastus nivoutuu monella tapaa Erkon opettajuuteen ja tuo samalla tärkeää vastapainoa työlle ja neljän lapsen isän kiireille.

– Lennättäminen edellyttää täydellistä keskittymistä. Silloin mielessä ei pyöri mikään muu. Vasta kolmannella tai neljännellä lennokillani osasin oikeasti lennättää.

Erkon mukaan lennokkiharrastus on vaativa ja vaikea laji, joka palkitsee hitaasti eikä sovi hötkyilijöille. Lajista kiinnostuvat ovat usein vähän nörttejä.

– Todella monista kerholaisista on vuosien saatossa tullut insinöörejä ja yllättävän moni on päätynyt myös yrittäjäksi. Joidenkin yrittäjyydelle pohjan luo nimenomaan lennokkiharrastus.

Lajissa kilpaillaan monessa eri kilpailuluokassa ja -sarjassa. Lennätetään ulkona ja hallissa, moottoreilla ja ilman.

– Oma lukunsa ovat vielä ultrakevyet koneet – kumimoottorikone painaa vain pari grammaa. Itse kisasin vuosia vaativimmassa, kansainvälisessä FAI-luokassa, mutta nyt olen palannut luokkaa alemmas pohjoismaiseen Nordic-sarjaan, jonka suomenmestaruuden juuri voitin, Erkko kertoo.

Myös Erkon kerholaiset ovat menestyneet.

– Esimerkiksi Lassi Nurila on voittanut neljä kertaa taitolennokkien maailmancupin.

Tänä päivänä lennokkiharrastus on hyvin erilaista kuin Erkon nuoruudessa 1980-luvulla. Lennokkeja ei juurikaan enää rakenneta tikkusarjoista, vaan kasataan valmiista komponenteista.

– Välillä melkein harmittaa, kun nykyään pääsee niin helpolla. Kun on itse lennokkinsa alusta asti kasannut, niin tietää miten se toimii ja miten se korjataan. Nykyään moni harrastaja rakentaa lennokkiaan ensimmäisen kerran vasta sitä korjatessaan.

Harrastus rimmaa loistavasti yhteen nykyisen lukion opetussuunnitelman kanssa.

– Uudessa opsissa korostuu kokeellisuus. Pitäisi kokeilla, tehdä ja ymmärtää käytännössä, miten asiat toimivat. Lennokkiharrastus ja siihen tiiviisti nivoutuvat robotiikka ja mekaniikka antavat paljon eväitä opetukseen. Samojen lainalaisuuksien ja periaatteiden kanssa toimin sekä luokassa oppilaiden kanssa että harrastusteni parissa, Erkko kertoo ja tekee lähtöä pyörälenkille.

Hän on huomannut, että jostakin syystä todella moni lennokkiharrastaja on myös innokas pyöräilijä.

– Jos en pariin päivään pääse pyörälenkille tai lennättämään, minusta tulee hankala ihminen.