Mehiläistarhurin kesäfiilis nousee, kun parvi pyrähtää kakalle – pistotkin kuuluvat pelin henkeen

Kevään ensimmäisellä käynnillä mehiläispesillä Timo Junkalaa aina vähän jännittää. Onkohan kaikissa neljässä pesässä elämää?

Timon mukaan Suomen talvi on mehiläisille luonnottoman pitkä. Kovin ankaria sääolosuhteita ne eivät kestä, vaikka mehiläisyhdyskunta muodostaa talveksi pesään emon ympärille tiiviin pallon, jossa voi olla jopa 20 asteen lämpötila.

Jos hyvin käy, kuhinaa saattaa pesässä olla hetkellisesti jo huhtikuun puolella, kun mehiläisparvi pyrähtää hyvällä lentoilmalla pesästä ulos kakalle. Siisteinä kavereina pörriäiset eivät likaa omaa pesäänsä.

Näistä tyhjennyslennoista nousee mehiläistarhurin kesäfiilis.

– Ensimmäiseksi pitää varmistaa, että pesissä on tarpeeksi ruokaa, Jyväskylän kansalaisopiston suunnittelijaopettajana työskentelevä Timo kertoo.

Loppukesästä, kun tarhuri on nyysinyt mehiläisten talvimuonakseen tuottaman hunajan, yhdyskunnalle tarjotaan sokeria talviajan ravinnoksi. Keväällä sokeria lisätään tarvittaessa, jotta mehiläiset pärjäävät, kunnes ne voivat kerätä vasuihinsa siitepölyä pajuista ja mettä kevään ensimmäisistä kukista.

– Käyn vähintään yhdeksän päivän välein pesällä. Varmistan, ettei pesä pääse tekemään uutta emoa ja lähteä parveilemaan eli muodostamaan uutta parvea. Minulla ei ole parveillut, mutta muutaman muun tarhaajan palloksi puun oksalle kiinnittyneen parven olen hakenut.

Timo on oppinut lukemaan luontoa ja laskemaan kevään kulusta ja säistä, miten usein pesillä on tarpeen käydä.

Mehiläisten kanssa puuhastelu on Timon mielestä sekä hauskaa että haastavaa ja myös tavattoman mielenkiintoista.

Ahkerilla ja säntillisillä puurtajilla on selkeät työroolit. Työmehiläiset keräävät kukista mettä ja kuljettavat sen pesäänsä kotimehiläisten jatkokäsiteltäväksi. Kuningatar on ainoa lisääntymiskykyinen naaras. Työläiset ohjaavat sen tekemisiä ja ne voivat kasvattaa halutessaan uuden emon.

– Mehiläisten kanssa touhuilu on aikamoista näpertelyä ja räpläämistä mutta hyvin konkreettista verrattuna hallintohommiin ja tietokonetyöhön opiston it-tukena.

Timo siirtyi peruskoulusta kansalaisopistoon teknisen työn opettajaksi kahdeksan vuotta sitten. Suunnitteluopettajan pestiä hän on hoitanut vuodesta 2016.

– Haasteena työssäni on saada kiinnostavia kursseja pystyyn. Ensisijaisen tärkeää on saada järjestettyä kullekin kurssille hyvä opettaja. Se on resurssi, johon voin ilokseni vaikuttaa.

Timo on noin 40 tuntiopettajan esimies. Hän myös opettaa puu- ja metallitöitä kahdella ja vanhojen huonekalujen kunnostusta yhdellä kurssilla.

Omassa kansalaisopistossa Timo myös hurahti mehiläisiin. Viitisen vuotta sitten hän järjesti oppilaitokseen mehiläisenhoitokurssin, jolle hän itsekin osallistui.

Paikka mehiläispesille järjestyi kaverin mailta. Pesät sijaitsevat Jyväskylän laitakaupungilla noin kahdeksan kilometrin päässä Timon kotoa.

Tarhauksen kiireisin aika ja opiston lukuvuoden alkaminen eivät onneksi osu samaan saumaan.

– Hunajan pääsadon saan korjattua viimeistään elokuun alkupuolella. Tekemistä riittää, kun hunajakennot otetaan mehiläispesistä ja niistä poistetaan vahakuori ja hunaja lingotaan ja suodatetaan.

Hyvä sato tarkoittaa yli 40:tä kiloa hunajaa per pesä. Viime kesänä säät eivät tarhuria suosineet, mutta työmehiläiset eli naaraat ahkeroivat Timolle reilut 30 kiloa makeaa kultaa pesää kohti.

Hunajasta nauttivat oma perhe ja ystävät. Kulujen katteeksi osa sadosta menee myyntiin.

Timo suorittaa työn ohessa mehiläistarhaajan ammattitutkintoa Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa.

– Aion ostaa tai kasvattaa uusia emoja ja perustaa pari kolme uutta pesää. Puiset pesälaatikot ovat jo työn alla.

Timon mehiläiset ovat lauhkeaa ja helposti käsiteltävää italialaista rotua, mutta joskus nekin saattavat pistää tuikkaista.

– Kerran tuli useampi pisto, kun minulla jäi suojahaalarin vetoketju raolleen. Mutta se kuuluu pelin henkeen.