Ensinäkemältä Ranskan maternelle-koulu ja Suomen esiopetus ovat eri maailmoista, vaikka ovatkin löyhästi verrattavissa toisiinsa.
Pariisilaisessa maternellessa 3–4-vuotiaiden opettajalla Sannilotta Leimellä on ryhmässään 29 lasta ja apunaan varhaiskasvatuksen lastenhoitaja.
Helsinkiläinen Amanda Pajuniemi opettaa kuusivuotiaita eskareita työparinaan niin ikään varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Ryhmässä on 12 lasta, joista osa tarvitsee erityistä tukea. Yhdellä on oma avustaja.
Leimellä ja Pajuniemellä on kuitenkin esiopetuksen tavoitteista hyvin samanlainen käsitys.
Kun Leimeltä kysyy, miten hän kiteyttäisi oman roolinsa, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä:
– Luoda positiivinen pohja oppimiselle.
Helsinkiläisessä Kankarepuiston päiväkodissa työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja Pajuniemi mieltää tehtävänsä hyvin samalla tavoin.
Hän puhuu kokonaisvaltaisesta kouluun valmistautumisesta – oppimiseen opitaan suhtautumaan iloisin ja uteliain mielin. Eskarissa myös kehitetään positiivista minäkuvaa ja itseluottamusta.
Sannilotta Leime on kasvatustieteiden maisteri ja suorittanut CRPE-pääsykokeen, joka Ranskassa vaaditaan esiopetuksen ja alakoulujen opettajilta. Maternellen lisäksi Leime opettaa Pariisin Suomi-koulussa, jossa hänen opettajatovereitaan ovat Vuokko Ogliastri ja Laura Tanttu-Moine.
Yhtäläisyyksiä löytyy myös kysyttäessä, mikä työssä pännii.
– Paperitöiden määrä ja kova kiire, Pajuniemi sanoo.
Hän kertoo hetkistä, jolloin samana päivänä pitäisi ehtiä opettaa, suunnitella opetusta, puhua yhden lapsen vanhempien kanssa esiopetuksen oppimissuunnitelmasta ja suunnitella toisen lapsen vanhempien kanssa henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä. Tähän päälle vielä moniammatilliset palaverit ja yhteydenpito puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa.
– Välillä tulee väkisinkin riittämätön olo, Pajuniemi huokaa.
Hän on tyytyväinen, että yhteistyö työtovereiden kanssa pelaa, koska toimiva tiimi auttaa jaksamaan hankalissa työoloissa.
Pajuniemen mielestä varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksessa voitaisiin puhua enemmän kirjaamistöiden määrästä ja niistä selviytymisestä.
Myös Sannilotta Leime sanoo hallinnollisten rutiinien syövän yhä enemmän työaikaa. Hänen opetusvelvollisuutensa on 24 tuntia viikossa. Erilaisten lomakkeiden täyttäminen, yhteydenpito vanhempiin ja useita päiviä kestävät koulutukset haukkaavat työajasta ison palan.
– Toisinaan tuntuu, ettei aika riitä opettamiseen ja opetuksen suunnitteluun. Lisäksi työni on joskus yksinäistä. Olisi tärkeää suunnitella ja jakaa ideoita nykyistä enemmän toisten opettajien kanssa.
Isossa ryhmässä on oltava selvät pelisäännöt työrauhan säilyttämiseksi. Leimen mielestä kuuluisa ranskalainen kuri alkaa kuitenkin väistyä oppilaita rohkaisevan yhteistyön tieltä.
– Uskon, että perinteisellä kuriin ja sokeaan tottelemiseen pohjautuvalla auktoriteetilla ei enää ole paikkaa koulumaailmassa.
Suomessa arvostetaan opettajia enemmän kuin Ranskassa, Leime arvelee. Hänen mukaansa Ranskassa vanhemmat puuttuvat aiempaa enemmän koulutyöhön ja koulun toimintaan, mutta eivät aina ymmärrä, kuinka vaativaa työ on.
Amanda Pajuniemen mukaan Suomessa esiopetuksen arvostus vaihtelee.
– Osa vanhemmista on ihania ja ymmärtäväisiä. He haluavat kuulla, mitä heidän lapsensa on tehnyt ja oppinut päivän aikana.
Opettajan tehtävä on luoda positiivinen pohja oppimiselle.
Kaikki perheet eivät hänen mukaansa kuitenkaan hahmota sitä, että esiopetus on velvoittavaa ja helpottaa koulun alkua.
Leimen mielestä on tärkeää, että luokassa on positiivinen ja turvallinen ilmapiiri. Opettaja on hänen mukaansa merkittävä henkilö, joka tukee lapsen kasvua uusiin rooleihin ja identiteetteihin.
– Opettajan opetustyyli vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen asemansa luokassa muodostuu ja minkälainen ilmapiiri siellä vallitsee.
Pajuniemi puolestaan kuvaa omaa toimintatapaansa sanoilla rakkautta ja rajoja.
– Käytän paljon huumoria, jotta oppiminen on hauskaa ja mielekästä.
Samaan aikaan lasten pitää kuitenkin ymmärtää, että kavereille on annettava oppimisrauha.
– Koen ilon hetkiä, kun näen että lapsilla on opetustilanteissa hauskaa, tunnelma on rento ja uusia asioita opitaan ilon kautta.