”Julkinen koulukeskustelu pyörii yleensä oppimistulosten ympärillä. Poikahuolipuhe on tästä hyvä esimerkki: Huolta kannetaan poikien koulumenestyksestä yleensä. Oikeasti ongelmana ovat eri poikaryhmien välille revenneet erot.
Osa pojista menestyy huonosti, ja jotkut putoavat kyydistä. Toisaalta myös hyvin pärjääviä poikia on paljon, ja he menestyvät koulussa aivan yhtä hyvin kuin hyvin pärjäävät tytöt.
Iso ongelma ei siis liity oppimiseen sinänsä vaan koulunkäynnin eriytymiseen ja oppilaiden erilaisiin sosioekonomisiin taustoihin.
Lapsiperheköyhyys lisääntyy Suomessa juuri nyt massiivisesti. Perheiden resurssien ja hyvinvoinnin erot näkyvät jo neuvolassa. Myöhemmin niihin törmätään varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Tästä meidän pitäisi olla huolissamme.
Luokanopettajakurssini 20-vuotistapaamisessa entinen opiskelu- kaverini muistutti minua opiskeluaikaisesta keskustelusta, jossa olin valitellut tasa-arvoteemojen vähyyttä opettajankoulutuksessa.
Keskustelua muistellessani huomaan, että opettajan työ liittyi mielessäni saumattomasti tasa-arvokysymyksiin jo tuolloin.
Opiskellessani myöhemmin kasvatussosiologian maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa pääsin mukaan akatemiahankkeeseen, jossa tutkittiin perheiden kouluvalintoja. Hanke avasi tien syvemmälle tutkimusmaailmaan, ja sillä tiellä olen yhä.
Oman tieteenalani kasvatussosiologia voi ruokkia julkista keskustelua ja päätöksentekoa tuloksilla, jotka kertovat koulukasvatuksesta ja sen yhteiskunnallisista ehdoista kaikessa monimutkaisuudessaan.
Laaja näkökulma on välttämätön vastapaino oppimistuloksiin kapeasti keskittyvälle panos-tuotos-ajattelulle.
Suomalainen koulukeskustelu on perin juurin keskiluokkaista. Haavoittuvien alueiden koulujen ja päiväkotien ääni ei näissä keskusteluissa juurikaan kuulu.
Jo päättyneessä akatemiahakkeessa tutkimme, miten arki huono-osaisten alueiden kouluissa toimii.
Suomessa on paljon kouluja, jotka ovat olleet jo kymmenien vuosien ajan tekemisissä kielellisesti, kulttuurisesti ja sosioekonomisesti moninaisten oppilasryhmien kanssa.
Niissä on usein pitkälle kehittyneet käytännöt erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten tukemiseen. Arki toimii niin kauan kuin talossa on riittävästi aikuisia suhteessa lasten ja nuorten määrään.
Hyväosaisten alueiden koulut taas ovat moninaisuutta kohdatessaan usein uuden edessä. Onneksi pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen: tarvittava osaaminen löytyy huono-osaisten alueiden kouluista.
Olemme viime aikoina tarkastelleet koulujen henkilöstöä. Tutkimme muun muassa, miten eri luokkataustoista tulevat opettajat päätyvät opettajankoulutukseen ja sen jälkeen opettajiksi maaseudulle ja kaupunkeihin, hyväosaisille tai huono-osaisille alueille.
Saimme tähän tutkimukseen Euroopan kilpailluimpiin kuuluvan ERC-rahoituksen. Sen suuruus on 1,5 miljoonaan euroa.
Alustavat havaintomme ovat sikäli rohkaisevia, että amerikkalaista tutkimuksista tuttua ei-kelpoisten opettajin kasautumista huono-osaisten alueiden kouluihin ei Suomessa näyttäisi samassa määrin tapahtuvan.
Meillä kaikenlaisissa kouluissa työskentelee runsaasti kelpoisia, kokeneita ja työhönsä sitoutuneita opettajia.
Entä onko opettajanhuone samanlainen paikka keskiluokasta ja työväenluokasta tuleville opettajille? Spoilaan ensi syksynä ilmestyvää tutkimuskirjaamme sen verran, että ei se ole.
Mistä on kyse?
OAJ:n ja Okka-säätiön myöntämän tutkimuspalkinnon sai tänä vuonna Sonja Kosunen. Palkinnon suuruus on 20 000 euroa.
-
Lue lisää » oaj.fi » Ajankohtaista 31.3.