Runous ei usein ole nykynuorille kovin tuttua. Ahkeratkaan lukijat eivät välttämättä lainaa runokirjoja, saati että kirjoittaisivat runoja itse.
Mutta kun lavarunoilijat Aura Nurmi ja Juho Kuusi tulevat lukioon pitämään Mun tarina -työpajaa, runoja kirjoittavat kaikki. Opettajakin.
Vantaalaisen Vaskivuoren lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tiina Rajamäki tunsi lavarunouden ja spoken wordin ennalta pintapuolisesti, mutta halusi kutsua asiantuntijat kertomaan lajista.
– Lavarunous on lajina vahvasti nuorten käsissä, hän sanoo.
Työpajassa lähdettiin kirjoittamaan saman tien. Tehtävät olivat helposti lähestyttäviä: tajunnanvirtaharjoitus, uutisaiheen pohjalta kirjoitettu runo sekä teksti siitä, miten kirjoittajaa voisi auttaa, jos hän menettäisi muistinsa ja haluaisi tietää, kuka on. Lopputunnista mentiin jo kohti oikeaa spoken word -tekstiä.
Tiina yllättyi siitä, miten rohkeasti nuoret tarttuivat tehtäviin. Monet halusivat myös esittää runonsa.
Hän yhdisti työpajan Tekstit ja vaikuttaminen -kurssiin. Muitakin mahdollisuuksia on.
– Lyhyitä kirjoitusharjoituksia eri teemoilla voisi teettää useamminkin. Monille kirjoittaminen ei ole helppoa, mutta kun kynnys päästä alkuun on matala, se voi avata lukkoja, hän sanoo.
Tiinan mukaan äidinkielessä kirjoittamista täytyy usein ohjata aika paljon, kun harjoitellaan tietyn tekstilajin tekemistä.
– Tämä oli jotain ihan muuta, kun voi etsiä omaa ilmaisutapaa ja sanottavaa. Kun saa luottamusta omaan ääneen, se voi auttaa myös esseen kirjoittamisessa.
Runoutta nuorilta ja nuorille
- Mun tarina -hanke vie lavarunoutta kuntiin ja kouluihin sekä järjestää Nuorten Open Mic -tilaisuuksia.
- Lukioiden työpajoissa lavarunoilijat ohjaavat nuoria kirjoittamaan ja esittämään runoja sekä antavat opettajille ideoita luovan kirjoittamisen opettamiseen.
- Lavarunous on usein vapaamittaista, omakohtaista ja kantaaottavaa. Lavarunoilloissa voi esiintyä kuka vain.
Lisätietoa ja kirjoitustehtäviä: lukukeskus.fi