Mitä kuuluu 175-vuotiaalle äidinkielen oppiaineelle? Tuoreet Pisa-tulokset kertovat että, kansainvälisesti vertaillen heikosti lukevia on Suomessa vähän, mutta heidän osuutensa on kasvanut nopeasti Pisa-historian aikana. Esimerkiksi vuonna 2009 erittäin heikosti lukevia nuoria oli ysiluokkalaisista noin kahdeksan prosenttia – nyt liki 14 prosenttia.
Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäisen mukaan äidinkieltä arvostetaan, mutta lukeminen on monelle pakkopullaa. Kirjoituksiin eksyy englannin rakenteita ja sanoja.
Äidinkielen varhaisina vuosina maailma näytti hyvin erilaiselta. Ensimmäinen opetussuunnitelma, joka sisälsi suomen kielen oppitunteja, ilmestyi 1843 ja astui voimaan seuraavan lukukauden alussa 1844. Pääsy omaksi oppiaineeksi ei ollut läpihuutojuttu. Esimerkiksi Turun akatemian ruotsinkielinen osakunta vastusti sitä, kertoo äidinkielen didaktiikan emeritaprofessori Katri Karasma. Lopulta tsaari Nikolai I hyväksyi aineen opetuksen osittain siksi, että ruotsi pudotettiin pois ja venäjän opetusta lisättiin.
Aluksi suomen kieltä opetettiin poikien yläalkeiskoulun ylimmillä luokilla ja lukiossa kaksi viikkotuntia. Tyttöjen piti odottaa opetusta 1850-luvun lopulle, jolloin aine tuli tyttökouluihin valinnaiseksi.
– Suomen kielen tunneilla opeteltiin kielioppia. Muuten käännettiin enimmäkseen Kalevalaa ruotsiksi, Karasma kuvaa.
Huomattavaa muutosta oppiaineen polulla merkitsi peruskoulun synty 1970-luvun taitteessa, Karasma arvioi. Silloin ilmestyi uusia oppikirjoja, jotka eheyttivät oppiainetta. Kaikki osa-alueet olivat samojen kansien välissä.
Äidinkielessä luetaan nykyään paljon muutakin kuin Kalevalaa. Perinteisiksi oppiaineen sisällöiksi ovat muodostuneet lukeminen, kirjoittaminen, puhuminen, kuuntelu, kieli ja kirjallisuus. Lisäksi opetukseen kuuluu ilmaisu- ja mediataitojen harjoittelu.
Sari Hyytiäinen huomauttaa, että aineesta on kasvanut suuri kokonaisuus, mutta se ei ole näkynyt riittävästi tuntien määrässä.
– Tulevaisuudessa paletti kasvaa edelleen. Nykymaailmassa yleiskieli on oikeastaan puhekieltä oppineiden lasten ensimmäinen vieras kieli. Sen opetukseen tarvitaan lisää paukkuja.