Miten opekoulutus luovii muuttuvassa maailmassa?

Turussa tartutaan ilmastonmuutokseen, Tampereella ollaan kielitietoisia ja Joensuussa jaetaan keinoja kohdata erityisen tuen oppilaita. Nämä kolme asiaa pitäisi juurruttaa vahvasti kaikkeen opettajankoulutukseen.

Opettajiksi opiskelevat ovat kantaneet huolta siitä, että opettajankoulutus ei ole kaikkialla tasalaatuista, kertoo OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäinen. Hänen mukaansa esimerkiksi ilmastokasvatus, maahanmuuttajien opetus ja erityisen tuen tarpeiden kohtaaminen ovat elintärkeitä kokonaisuuksia, jotka ovat vielä lapsenkengissä monissa opettajankoulutuslaitoksissa, vaikka osa yliopistoista on hoitanut niiden käsittelyn hyvin.

– Esimerkiksi oppilaiden tuen tarpeet on koko ajan kasvaneet, mutta opettajaopiskelijat eivät tunne saavansa koulutuksessa riittävästi keinoja tuen antamiseen, Lyhykäinen kertoo.

 

Vuodesta 2016 opettajankoulutusfoorumi on kutonut yhteistyötä opettajankoulutusta antavien korkeakoulujen välille. Se on toteuttanut monia kehittämishankkeita, joista uusimmat jatkuvat vuoteen 2022 saakka.

Niissä kehitetään muun muassa käsityö- ja teknologiaopetusta varhaiskasvatuksessa, katsomusaineiden opettajankoulutusta, rehtoreiden täydennyskoulutusta, opettajien arviointiosaamista sekä saamenkielistä opetusta.

− Opettajankoulutusfoorumi on nimetty tämän hallituskauden loppuun. Me OAJ:ssä toivoisimme, että foorumi olisi pysyvä. Tavoitteenamme on entistä selkeämpi ja vahvempi jatkumo opettajan peruskoulutuksen, perehdyttämisvaiheen ja täydennyskoulutuksen välillä, Lyhykäinen sanoo.

Hän on huolissaan opettajankouluttajien mahdollisuudesta kehittää omaa osaamistaan.

− Opettajankouluttajilla on paljon lähiopetusta. Aikaa tutkimuksen tekemiseen ja oman osaamisen kehittämiseen jää vähemmän kuin monilla muilla yliopistonopettajilla.

 

Opettajat kaipaavat lisää erityispedagogista tietämystä

Positiivinen ajattelu on lyönyt läpi myös erityispedagogiikassa, sillä ongelmat ratkeavat paremmin kannustamalla kuin keskittymällä heikkouksiin, erityispedagogiikan professori Eija Kärnä Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta sanoo ja antaa esimerkin.

Päiväkodin lauluhetkessä varhaiskasvatuksen opettaja laulatti lapsia. Yksi lapsi ei kuitenkaan laulanut, vaan mörisi oudosti. Laulun loputtua opettaja keskusteli lasten kanssa siitä, että on erilaisia laulajia kuten rokkilaulajia, hevirocklaulajia ja oopperalaulajia. Silloin mukana mörissyt lapsi kommentoi, että hän haluaakin tulla hevilaulajaksi.

– Tämä on mahtava esimerkki dialogisuudesta, jossa aikuinen ei heti tyrmää lapsen toimintaa vaan kuuntelee hänen ajatuksensa. Tällaisia kekseliäitä toimintatapoja tarvitsevat erityistä tukea tarvitsevat lapset, joita on entistä enemmän myös yleisopetuksen ryhmissä.

 

Erityispedagogiikan professori Eija Kärnä kollegoineen on kokoamassa opasta, joka tarjoaa toimivia menetelmiä hankalien kasvatustilanteiden ratkaisemiseksi.

 

Itä-Suomen yliopisto on Suomen suurimpia erityisopettajien kouluttajia. Vuosittain 40 opiskelijaa aloittaa erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opinnot. Noin 60 luokanopettajaa ja aineenopettajaa kartuttaa taitojaan erityislasten kohtaamisessa vuoden mittaisessa koulutuksessa.

Opettajat tarvitsevat lisää työkaluja toimia oppilaiden kanssa, joilla on esimerkiksi adhd-diagnoosiin, autismin kirjoon, psyykkisiin vaikeuksiin tai kehitysvammaisuuteen liittyviä tuen tarpeita.

– Näitä taitoja levitimme täydennyskouluttamalla viime vuoden aikana noin 600 opettajaa ympäri Suomea.

 

Kärnän mielestä kaikki opettajaksi opiskelevat tarvitsevat opintoihinsa lisää erityispedagogisia sisältöjä. Heidän olisi hyvä myös harjotella lasten tuen tarpeiden huomiointia opetusharjoittelun aikana.

EU:n rahoittamassa Laajenevat toimintaympäristö Latva -hankkeessa kootaan varhaiskasvatukseen tukiteknologiasalkkua, sillä myös teknologia tarjoaa eväitä lasten harjaannuttamiseen. Yliopiston kumppaneina ovat Kiteen kaupunki ja Siun sote.

– Myös oppimisympäristöä voi rakentaa niin, että lapsi saa siinä harjoitusta ikään kuin huomaamattaan, Kärnä sanoo.

Tiina Tikkanen

 

Faktoja ja keskustelun taitoja ilmastokasvatukseen

Viime talvena opettajaopiskelijat Saana Ylikruuvi, Enni Keski- Saari, Milla Malin ja Tomas Armanto havahtuivat siihen, että tulevat opettajat tarvitsevat lisää tietoa kestävästä kehityksestä ja ilmastokasvatuksesta.

Tuloksena järjestettiin tänä vuonna opiskelijajärjestöjen ja Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan yhdessä rakentama Ilmastokasvatus – ilmastonmuutos ja kestävä kehitys -opintojakso.

− Halusimme saada välineitä lasten ja nuorten kasvattamiseen sekä vahvistaa heidän uskoaan omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, Ylikruuvi kertoo.

 

Opettajaopiskelijat Saana Ylikruuvi ja Enni Keski-Saari haluavat, että opettajan peruskoulutuksessa huomioidaan kestävä kehitys.

 

Kolmen opintopisteen opintojakso sisälsi eri alojen asiantuntijoiden luentoja sekä itsenäisiä tehtäviä.

− Opinnoista on ollut hyötyä. Olen itse voinut korostaa historian opetuksessa ympäristöhistorian sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden näkökulmia. Yhteiskuntaopissa olen hyödyntänyt tietoa aiheeseen liittyvistä taloudellisista näkökannoista, Ylikruuvi kertoo.

Kaikille opettajaopiskelijoille tarkoitetusta opintojaksosta on tullut positiivista palautetta.

− Olen huomannut, että faktojen lisäksi apua tarvitaan keskusteluihin. Ilmastokasvatuksessa tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä, sillä ilmastonmuutos ahdistaa monia, Ylikruuvi sanoo.

 

Opintojakso järjestettiin nyt kertaluonteisesti. Opiskelijat pyrkivät vaikuttamaan siihen, että kestävä kehitys huomioidaan Turun opekoulutuksen uudistuvissa opetussuunnitelmissa ja kaikessa opetuksessa ja harjoitteluissa. Valtakunnallisesti asiaa on nostanut esille Suomen opettajaksi opiskelevien liitto Sool.

Ylikruuvin mukaan ilmastokasvatuksen tulisi olla myös täydennyskoulutuksessa tarjolla kaikille. Opettajilla pitää olla mahdollisuuksia haastaa omaa ajattelua ja oppia ilmastokasvatuksesta muiden opettajien kanssa.

Saara Paatero

 

Opetusharjoittelu avaa kielitietoisuuden merkitystä

Kouluissa käytetty kieli on vieras monille lapsille, sanoo yliopistonopettaja, väitöskirjatutkija Maija Yli-Jokipii. Kaikki opettajat tarvitsevat kielitietoisuutta voidakseen tukea kaikkien oppilaiden oppimista.

− Vaikka oppilaiden arki tapahtuu verkossa ja on nykyisin hyvin visuaalista, sisältää oppiminen ja yhteiskunnallinen elämä paljon tekstiä. Jos oppilaan arki ei kehitä kirjoitetun kielen taitoa, oppilas voi jäädä syrjään, Yli-Jokipii kertoo.

Hän korostaa, että kielitietoisuus ei liity vain monikielisiin lapsiin. Kielitietoisuus on näkökulma, jossa ymmärretään kielen merkitys kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa.

 

Yliopistonopettaja Maija Yli-Jokipiin mukaan osa kielitietoisuutta on, että opettaja ymmärtää kaikkien kielten olevan arvokkaita.

 

Tampereen yliopistossa kielitietoisuuden opinnot ovat osa luokanopettajan opintoja. Viiden opintopisteen opinnot sisältävät seminaarityöskentelyä ja luento-opetusta.

− Opintojen alkuvaiheessa käyty kokonaisuus voi ensin tuntua opiskelijoista irralliselta, mutta ymmärrys aiheesta syventyy opetusharjoittelujen kautta, ja opiskelijat ovat kyselleet tällöin lisää menetelmistä.

Kielitietoisuuden toivotaan näkyvän opinnoissa kautta linjan. Yliopistossa on kehitetty myös kielentämistä, jossa puhutaan auki matemaattista ja kielellistä ajattelua. Esimerkiksi tehtävät ja ratkaisut esitetään tällöin sanallisesti.

 

Jokaisella oppiaineella on omat kielelliset käytäntönsä, joita pitää opettaa sisällön kanssa rinnakkain, jotta sisältö olisi ymmärrettävää. Koska oppiaineiden ja arkikielen sanastot eroavat toisistaan, esimerkiksi monista luonnontieteellisistä ilmiöistä käytetään oppitunneilla eri käsitteitä kuin arjessa.

Yli-Jokipiin mukaan aineenopettajat tarvitsevat lisää tietoa oman oppiaineensa kielenkäytöstä, koska kieli on aina oppimisen kohde ja väline. Opettajat ovat myös kaivanneet avuksi käytännöllisiä työtapoja.

Yli-Jokipii on mukana tarjoamassa maksutonta täydennyskoulutusta Dived-hankkeessa.

− Opettajat ovat kuormittuneita jatkuvien uudistusten takia, mutta kielitietoisuuteen kannattaa tutustua. Se helpottaa sekä opettajan että oppilaan työtä, Yli-Jokipii rohkaisee.

Saara Paatero