Meidän porukka: Videopeli yhdisti eri aineiden opettajat

Kolme Tampereen teknillisen lukion taito- ja taideaineiden opettajaa liitti voimansa yhteen ja järjesti pelisuunnittelukurssin. Samalle he huomasivat, kuinka kollegan oppiaine voi olla avuksi omassa työssä.

Mikä olisi luonteva tapa tehdä taito- ja taideaineiden välistä yhteistyötä ja tarjota niitä harrastaville lukiolaisille tilaisuus loistaa?

Tampereen teknillisessä lukiossa keksittiin sekä opettajille että oppilaille kelpaava vastaus, nimittäin lukion oman videopelin suunnittelu.

Sitä varten musiikinopettaja Aimo Laitamo, tieto- ja viestintätekniikan opettaja Antti Airaksinen sekä kuvataiteenopettaja Anna Nikkilä järjestivät monialaisen kurssin opiskelijoilleen.

Airaksinen on opettanut pelisuunnittelua aiemmin lukion yhteisillä projektiviikoilla. Laitamon opiskelijat ovat vähän auttaneet, mutta kurssit ovat olleet erillisiä.

Idea pidemmästä toteutuksesta syntyi sekä opiskelijoiden toiveesta että opettajien omasta kiinnostuksesta. Laitamoa innosti aiempi työskentely musiikkipainotteisissa lukioissa.

– Teimme musikaaleja, joissa opiskelijat pääsivät näyttämään taitonsa ja tekemään yhdessä isoa, koordinoitua projektia, hän kuvaa.

On ollut innostavaa nähdä, miten opiskelijat oppivat uusia juttuja.

Pelisuunnittelun kurssi alkoi syksyllä lukion periodin mittaisella useamman viikon lähijaksolla. Sen jälkeen opiskelijat ovat työskennelleet itsenäisesti tiimeissä. Tiimeistä yksi vastaa ohjelmoinnista, toinen graafisesta suunnittelusta, kolmas musiikista ja äänistä, neljäs pelin tarinasta.

Kerran viikossa koko porukka tekee yhteisen tilannekatsauksen. Opettajien vastuulla on työn aikatauluttaminen ja organisointi sekä opiskelijoiden oman osaamisen tukeminen.

– Meidän tehtävämme on varmistaa, että kaikki ymmärtävät, mitä ympärillä tapahtuu, Airaksinen toteaa.

Nikkilä on samoilla linjoilla.

– Keskeisiä ovat opettajan pedagogiset taidot. Opettajuus ei tässä työssä niinkään nojaa siihen, että osaamme jonkin asian paremmin kuin opiskelijat, hän pohtii.

Jotta pelin tekeminen etenisi ja oppimista tapahtuisi sekä tiimien sisällä että välillä, opettajakolmikko on painottanut kommunikaation tärkeyttä.

– Jos toinen opiskelija suunnittelee hahmon toimintaa ja toinen grafiikkaa, kehotamme heitä puhumaan siitä, millainen tästä tulee, Airaksinen kuvailee.

– Ei riitä, että osaa tehdä itse. Pitää myös pystyä kertomaan, mitä on tehty ja millaisia ongelmia on tullut vastaan, musiikinopettaja Laitamo sanoo.

Nikkilä iloitsee siitä, kuinka opiskelijat kannustavat toisiaan.

– On ollut innostavaa nähdä, miten he saavat kommunikoinnin kautta uusia ideoita ja oppivat uusia juttuja, jotka eivät perustunneilla olisi tulleet esiin.


Peliprojekti
on lisännyt opettajien ymmärrystä toistensa oppiaineista.

– Kuvataiteen perusasioita, esimerkiksi sommittelua, voi käyttää moneen. Pelisuunnittelussa se konkretisoituu. Uusien juttujen saaminen muista oppiaineista kasvattaa omaakin potentiaalia, Nikkilä toteaa.

Airaksisen kertoo saaneensa ideoita, miten muiden alojen osaamista voisi hyödyntää omilla kursseilla.

– Esimerkiksi värit. Aiemmin asennoiduin niin, että valitaan kiva väri, mutta nyt näen, miten väri voi herättää syvempiä tunteita, hän kuvaa.