Mitä laki vaatii opiskeluhuollolta?
Lain mukaan opiskeluhuollon painopisteen pitäisi olla yhteisöllisessä opiskeluhuollossa eli ennaltaehkäisevässä, lasten ja nuorten oppimista, hyvinvointia ja osallisuutta edistävässä työssä.
Siihen kuuluu esimerkiksi koulun toimintakulttuurin suunnitelmallinen kehittäminen. Lähtökohtana ovat kullekin koululle ominaiset ilmiöt, vaikkapa lasten kokema yksinäisyys.
Hyvinvoivan yhteisön rakentamiseen tarvitaan mukaan kaikkia yhteisössä toimivia: opetushenkilöstöä, sote-ammattilaisia, lapsia, nuoria ja heidän perheitään.
Millainen on opiskeluhuollon todellisuus?
Osassa kunnissa opiskeluhuolto toteutuu loistavasti. Toisissa koko paketti yhteisöllisyyden rakentamisesta lasten ja nuorten huonovointisuuden hoitamiseen valuu opettajille.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n opetushuoltopalvelujen Opa 2022 -seurantaraportin mukaan psykologit olivat pystyneet käyttämään yhteisölliseen opiskeluhuoltoon vain kymmenen prosenttia työajastaan.
– Osuus on selvästi vähentynyt verrattuna muutaman vuoden takaiseen, Suomen psykologiliiton ammattiasioista vastaava psykologi Vera Gergov kertoo.
Tämä kielii siitä, että psykologien ja kuraattorien aika kuluu perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden paikkaamiseen.
Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa pitää siis vahvistaa, ja lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat pitää saada hoidettua. Myös käytäntöjä pitää yhtenäistää, jotta opiskeluhuolto olisi kaikkialla yhtä laadukasta.
Kuinka se tehdään kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyönä?
Tietoa kouluarjesta päätöksentekoon
Tärkeä askel toimivaan opiskeluhuoltoon on tiedonkulku. Tieto koulujen erilaisista tarpeista ja hyvistä käytännöistä täytyy saada ruohonjuuritasolta päätöksentekoon. Lakisääteiset koulutuksen järjestäjäkohtaiset ja alueelliset opiskeluhuoltoryhmät ovat sen kannalta erinomainen asia.
OAJ:n lakimies Sari Innanen painottaa, että niiden lisäksi tarvitaan ainakin alkuvaiheessa myös muita keskusteluja, joissa kuullaan ja otetaan aidosti huomioon opetushenkilöstön näkemyksiä.
– Oppilas- ja opiskelijahuollosta vastaavan johtajan on pidettävä huoli, että kuntia eivät työryhmissä edusta vain sivistysjohtajat tai rehtorit vaan myös erikokoisten koulujen opettajat ja opinto-ohjaajat, Innanen sanoo.
Kun koolla on monenlaista ammattitaitoa, yksi hyvä kysymys voi synnyttää oivalluksia ja uusia toimintatapoja.
Johtajuutta yli organisaatiorajojen
Toimivan opiskeluhuollon avainasemassa on sen monialainen johtaminen organisaatiorajojen yli. Hyvä perusta rakentuu siitä, että esihenkilöt, johtajat ja rehtorit tuntevat toisensa sekä ymmärtävät ja kunnioittavat toistensa osaamista.
Rajojen ylittämisessä auttaa se, että luovutaan yksittäisten organisaatioiden tai ammattialojen näkökulmista ja otetaan niiden sijaan päämääräksi kouluyhteisön, oppilaiden ja perheiden hyvinvointi.
Kun päästään keskustelemaan siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa eri alojen ammattilaisille, ja osaamista ja tietoa jaetaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, organisaatiorajojen ei tarvitse määrittää sitä mitä voidaan tehdä.
Yhteistä ymmärrystä yksinkertaisilla avaimilla
Opiskeluhuollon johtamiseen ja arjen opiskeluhuoltotyöhön tarvitaan yhteistä kieltä. Mikäli eri alojen ammattilaiset eivät tunne toistensa osaamista, jokainen hoitaa omaa sarkaansa irrallaan muista, eikä opiskeluhuollon kehittämiseksi tarvittavaa kokonaistietoa synny.
Yksittäisen oppilaan asioita hoitavan työryhmän lääkäri tekee diagnoosin, sosiaalityöntekijä katsoo perheen tilannetta ja opettaja miettii, että lapsi ei tule kavereiden kanssa toimeen. Lapsi itse haluaisi ehkä vain olla rauhassa.
Jotta erilaisista toimenpiteistä muodostuisi kokonaisuus, opettaja ja terveydenhoitaja voisivat esimerkiksi miettiä yhdessä, kuinka oppilaan päivä koulussa järjestetään.
Sitä, mitä oppilaan hyvinvointi kullekin tarkoittaa, voi avata keskustelemalla, piirtämällä tai tekemällä miellekarttoja.
Työnantaja voi järjestää opetus- ja sote-henkilökunnan yhteisen täydennyskoulutuksen, jossa lasten ja perheiden kysymyksiä pohditaan monialaisesti.
Riittävätkö resurssit?
Laki sanoo, että hyvinvointialueella pitää olla yksi kuraattori 670:tä oppilasta kohti ja elokuuhun 2023 mennessä yksi psykologi 780:tä oppilasta kohti. Sitova mitoitus on alueellinen, ei koulu- tai oppilaitoskohtainen. Opiskeluhuollon palvelut pitää järjestää lähipalveluna.
Pienessä kunnassa huolestuttaa, häviääkö opiskeluhuollon vähäinenkin resurssi, jos naapurikunnilla on vielä vähemmän palveluja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiolla haetaan leveämpiä hartioita sekä palvelujen resursoimiseen että eheyttämiseen, jotta lapsille, nuorille ja perheille saadaan vaikuttavampaa tukea.
Sivistyspuoli olisi pidettävä osana muuttuvien sote-palvelujen verkostoa niin, että opettajat tuntevat sekä omat että toisten ammattilaisten roolit lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamisessa ja tietävät, kehen voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Päävastuu tästä on hyvinvointialueen ja sivistystoimen johdolla.
Tieto liikkumaan
Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan opiskeluhuollon kuraattorien, psykologien, terveydenhoitajien ja lääkäreiden oikeus oppilaiden ja opiskelijoiden tietojen käsittelyyn säilyy ennallaan.
Jotta kaikki saavat työnsä kannalta välttämättömän tiedon, on tärkeää, että ammattilaiset avaavat toisilleen omaa työnkuvaansa: millaista tietoa esimerkiksi opettaja tarvitsee terveydenhoitajalta voidakseen tukea lapsen tai nuoren oppimista.
Mahdollisia tiedonkulkuun liittyviä pulmia ennaltaehkäisee hyvä yhteistyö vanhempien kanssa: alaikäistä oppilasta koskevan tiedon siirtämiselle ei ole esteitä, mikäli vanhemmilta on saatu lupa siihen.
-
Opetushallituksen ohjeistus tietojen luovutuksesta: oph.fi » Usein kysytyt kysymykset » Opiskelijan tietojen luovutus koulutuksesta hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen.
Varhaiskasvatus mukaan opiskeluhuoltotyöhön
Opiskeluhuollon tulisi olla hyvin kantava jatkumo aina varhaiskasvatuksesta lähtien.
– Varhaiskasvatuksessa pitäisi tunnistaa, milloin perhe tarvitsee vahvempaa ammatillista tukea ja osata ottaa asia puheeksi – keskustella perheen kanssa heidän tilanteestaan ja miettiä yhdessä minkä tyyppistä apua lähdetään etsimään, sanoo Varsinais-Suomen hyvinvointialueen perhekeskuskehittämisen projektipäällikkö Sami Luoto.
Hän peräänkuuluttaa, että perheen kokonaistilanteesta herääviin huoliin puututtaisiin jo ennen kouluikää.
Luoto on lainattu päiväkodinjohtajan pestistä kehittämään hyvinvointialueen perhekeskustoimintaa.
– Päiväkodissa vanhemman kanssa saatetaan käydä vuosia haku- ja noutokeskusteluja, kannustaa ja tukea, Luoto sanoo.
Kun koulu alkaa ja päivittäinen kannattelu päättyy, ongelmat pulpahtavat pinnalle.
Luoto haluaisi varhaiskasvatuksessa tehtävälle hyvinvointityölle opiskeluhuollon aseman ja resurssit, sillä se tavoittaa sekä lapset että vanhemmat silloin kun ongelmat eivät vielä ole ehtineet paisua.
- Educassa mietitään opiskeluhuoltoa pe 27.1. klo 13.30 Opiskeluhuolto kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyöllä – Näin vältetään sudenkuopat -keskustelutilaisuudessa.
Juttua varten on haastateltu myös seuraavia henkilöitä:
Lakimies Ira Hietanen-Tanskanen
OAJ Opiskeluhuollon päällikkö Terhi Pippuri, Espoon kaupunki, mukana opiskeluhuollon palveluiden siirtymisen valmistelussa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella
Yliopistonlehtori ja erityisopettaja Jaanet Salminen, Turun yliopiston Sote-akatemia ja opettajankoulutuslaitos
Tutkimuspäällikkö Miia Tuominen, Turun yliopiston Sote-akatemia.