Lapsia syntyy vähemmän – miten käy opettajatarpeen?

Lasten määrä vähenee, mutta miten käy opettajamäärän? Ikäluokkien kutistuminen ei ole ainoa muutos, joka vaikuttaa opettajatarpeeseen. Opettajankoulutusfoorumin puheenjohtaja, professori Jari Lavonen Helsingin yliopistosta muistuttaa, että monia isoja ja pieniä asioita tapahtuu yhtä aikaa.

On selvää, että opettajia tarvitaan edelleen. Suhteessa oppilasmääriin heitä tarvitaan jopa enemmän, jos tiimiopettajuutta halutaan lisätä ja ryhmäkokoja pienentää.

− Mikäli inklusiivinen opetus halutaan säilyttää niin, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus opiskella lähikoulussa ja saada tarvitsemaansa tukea, nykyisen kokoisia ryhmiä pitää pienentää, Lavonen sanoo.

Nyt joka kymmenes peruskoululainen opiskelee yli 25 oppilaan ryhmässä. OAJ korostaa, että lapsilla pitää olla yhdenvertainen mahdollisuus oppia. Lakisääteinen opettajamitoitus lisäisi yhdenvertaisuutta turvaamalla kaikkiin kuntiin saman verran opettajia suhteessa oppilaiden määrään.

OAJ ajaa mallia, jossa luokan- ja aineenopettajien määrä laskettaisiin annettujen tuntien mukaan ja erityisopettajien ja opinto-ohjaajien määrä heidän vastuullaan olevien oppilaiden mukaan. Yhtä opettajan pitämää oppituntia kohti saisi laskennallisesti olla korkeintaan 20 oppilasta. Erityisopettajalla saisi olla vastuullaan korkeintaan 100 ja opinto-ohjaajalla korkeintaan 200 oppilasta.

− Opetusryhmät muodostettaisiin sen mukaan, mikä on pedagogisesti järkevää. Se ei tarkoita sitä, että kaikilla tunneilla tai kaikilla opettajilla olisi sama määrä oppilaita, vaan että kaikilla rehtoreilla olisi samassa suhteessa opettajia, joita he pystyisivät jakamaan sopivasti. Näin ryhmät pysyisivät pieninä ja opetus laadukkaana, koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen avaa.

Mihin opettajia nyt sitten kannattaa kouluttaa? Mistä opetustyö katoaa ja mihin sitä tulee lisää?

Oppivelvollisuuden laajentaminen lisää opettajien tarvetta. Esimerkiksi uudessa lukiolaissa sanotaan selkeästi, että opiskelijoilla on oikeus erityisopetukseen ja aikaisempaa parempaan ohjaukseen.

− Pitäisikö sielläkin pienentää ryhmäkokoja ja kehitellä tiimiopettajuutta niin kuin perusopetuksessa, Lavonen pohtii.

Paljon on ollut puhetta siitäkin, että ammatilliseen koulutukseen tarvitaan lisää lähiopetusta. Sinne tarvitaan erityisopettajia, mutta myös matematiikan, äidinkielen ja vieraiden kielten opettajia.

Töitä on opettajille myös jatkuvassa oppimisessa, mikä voisi Lavosen mielestä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuorena väliin jääneitä kieliopintoja voisi aloittaa tai jatkaa aikuisena. Vientivetoisena maana Suomi tarvitsee erilaisten kielten osaajia.

Suomi ja ruotsi toisena kielenä sekä oman äidinkielen opettajia tarvitaan vissisti enemmän, kun eri kieli- ja kulttuuritaustaisia oppilaita tulee lisää. Jatkuvan oppimisen mallilla ruotsinopettaja voisi opiskella myös ruotsi toisena kielenä -opettajaksi.

Myös rehtoreista ja johtajista on pulaa. Osa opettajista voisi kouluttautua tiiminjohtajiksi ja pedagogisiksi johtajiksi.

Vantaalaisessa Kartanonkosken koulussa on 863 oppilasta ja 60 opettajaa, joista erityisopettajia on 10.

Lavonen ravistelee opettajia monipuolistamaan osaamistaan. Hän kehottaa heitä tarttumaan jatkuvan oppimisen malliin, jota maan hallitus valmistelee. Mallin tavoitteena on keksiä keinoja, joilla ihmiset voisivat entistä joustavammin kehittää ja uudistaa osaamista työuran ja elämän eri vaiheissa.

Kun tunnit hupenevat taito- ja taideaineissa, musiikin, käsityön, kuvataiteen ja liikunnan opettajat voisivat Lavosen mielestä pätevöityä myös toiseen aineeseen tai suorittaa monialaiset opinnot vaikka maisteriopintojensa jälkeen. Luokan- ja aineenopettajillakin olisi hyvä olla kaksoispätevyys.

Myös esi- ja alkuopetuksessa olisi Lavosen mielestä oltava enemmän joustoa. Vakaopettajista voisi kouluttaa maistereita, jotka opettaisivat myös ykkös- ja kakkosluokkalaisia ja vastaavasti toisin päin, alkuopetuksen opettajat voisivat työskennellä myös vakapuolella.

Opetusministeriö ja yliopistot käyvät parasta aikaa tulosneuvotteluja, joissa keskustellaan myös opettajaksi koulutettavien määristä. Koulutusmääriä ollaan tiputtamassa kautta linjan lukuunottamatta varhaiskasvatusta ja erityisopetusta.

Huomisen koulutustarpeisiin on mahdoton varautua ellei tiedetä, missä tänään mennään. OAJ:n pitkään vaatima valtakunnallinen opettajarekisteri lisäisi alan vetovoimaisuutta ja helpottaisi opettajatarpeen ennakointia. Tiedeministeri Hanna Kosonen on sanonut kannattavansa rekisterin selvittämistä.

Opettajarekisteri helpottaisi ennakointia.

Myös valtiovarainministeriön ylijohtaja Jani Pitkäniemi pitää ongelmallisena sitä, ettei esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkoosta, opetuksen laadusta tai koulujen ja päiväkotien kunnosta ole saatavilla kattavaa kuntakohtaista tietoa.

OAJ:n Nina Lahtinen harmittelee, ettei kenelläkään ole ajantasaista tietoa opettajatarpeesta eri puolilla Suomea. Meillä on kuntia, joissa avoimeen opettajan virkaan ei ole yhtään hakijaa, mutta myös kuntia, joissa on 200 hakijaa yhtä virkaa kohti. Opettajarekisteri kertoisi, missä opettajista on pulaa ja minne heitä pitäisi kouluttaa lisää.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on teettänyt Tilastokeskuksella opettajatiedonkeruita ja niihin pohjautuvia raportteja neljän vuoden välein. Edellinen raportti ilmestyi vuonna 2016. Tuolloin melkein kaikilla aloilla oli pätevät opettajat lukuun ottamatta varhaiskasvatusta, erityisopetusta ja maahanmuuttajien opetusta.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Lasten määrä on vähentynyt, maaltamuutto kiihtynyt ja ennustettua suurempi joukko opettajista siirtynyt eläkkeelle muun muassa lukion digitalisoinnin vuoksi. Tänä keväänä ilmestyvästä raportista ei voi tehdä kattavia johtopäätöksiä, koska vastaajia on ollut aiempaa vähemmän.

Vaikka lapsia syntyy nyt entistä vähemmän, varhaiskasvatuksen ja koulujen tarve kasvaa vielä muutaman vuoden. Ikäluokkien pieneminen näkyy ensin varhaiskasvatuksessa mutta vasta vuosien päästä perusopetuksessa ja vielä myöhemmin lukioissa ja ammattioppilaitoksissa.

− Lapsi- ja oppilamäärät vaihtelevat kuitenkin suuresti eri puolilla Suomea jo nyt. Syntyvyyden lisäksi muuttoliike sekoittaa pakkaa. Väestökehityksen muutokseen on syytä varautua viisaasti ennakolta, Lahtinen sanoo.

Osaaminen ja jatkuva oppiminen koskevat kaikkia asukkaita kaikissa kunnissa. Sote-uudistuksen jälkeen kuntien selkeästi suurimmiksi tehtäviksi jäävät varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelut. Jos ne hoidetaan hyvin, kunnnalla on paremmat mahdollisuudet pitää asukkaansa ja houkutella uusia.

Omalla lukiolla ja ammatillisella koulutuksella voidaan alueille saada osaavaa työvoimaa ja turvataan paikallisten yritysten toimintamahdollisuudet. Alueen elinvoiman kannalta on tärkeää, että siellä olisi myös korkeakoulu.

− Tulevaisuuden ammateista arviolta 80 prosenttia vaatii korkeakoulutasoista osaamista, Lahtinen muistuttaa.

OAJ odottaa hallitukselta ratkaisuja kuntien opetus- ja kasvatuspalveluihin. Esimerksi valtionosuuksia voisi nyt nostaa, kun lapsimäärä laskee. Lahtinen muistuttaa, että päiväkotien ja koulujen pitää olla saavutettavissa sielläkin, missä lapsia on koko ajan vähemmän.

Valtiovarainministeriön Pitkäniemi toppuuttelee muistuttamalla, että vanhusten osuus väestöstä kasvaa vielä paljon rajummin kuin syntyvyys laskee. Sote ja opetus kilpailevat yhteisistä rahoista.

− Julkisen talouden kestävyys ja sen osana sukupolvien välisen tulonjaon oikeudenmukaisuus ovat kaikkien toimialojen yhteisiä ongelmia, jotka muuttuvat lähivuosina yhä hankalammiksi. Työvoiman saatavuus ja palkat ovat samassa vyyhdissä, hän sanoo.

OAJ neuvottelee parasta aikaa opettajien palkoista ja työehdoista. Tavoitteena on monivuotinen palkkaohjelma, jolla saadaan jokaiselle ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle vähintään 3 000 euron alkupalkka.

Lisäksi OAJ tahtoo varhaiskasvatuksen opettajat mukaan opettajien sopimukseen. Näistä ei ole varaa tinkiä, jos opetuksen laadusta halutaan pitää kiinni.

Kouluverkkoakaan ei voi loputtomasti harventaa, kun etäisyydet ovat pitkät. Pitkäniemi myöntää, että joillain alueilla joudutaan miettimään erityisratkaisuja, jotta koulu olisi kaikkien lasten ulottuvilla.

Lahtinen muistuttaa, että syrjäkylän lähikoulussakin on oltava pätevät opettajat, monipuoliset oppimisympäristöt ja pedagogiset keinot.