Lyko Räsänen: Kunnioitus on mahdollista ansaita
Tee mitä haluat, mutta älä rupea opettajaksi. Nykypäivän oppilaat eivät kunnioita opettajiaan. Tällaisen neuvon Lyko Räsänen, 20, sai opettajaäidiltään pohtiessaan ammatinvalintaansa.
Varoitus hämmensi silloin ysiluokalla ollutta Räsästä, joka oli alkanut harkita opetusalaa. Keskustelu oman fysiikanopettajan kanssa sai hänet kuitenkin uskomaan, että kunnioitus on mahdollista ansaita.
Lukion loppupuolella Räsänen teki ratkaisunsa juteltuaan kavereidensa kanssa. Kaikeksi onneksi äidinkielenopettaja vielä päästi hänet hetkeksi luokan eteen opettamaan.
– ”Sijaisuus” ja siitä saamani positiivinen palaute opettajalta varmisti, että olen tekemässä oikean päätöksen.
Nyt Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutukseen valittu Räsänen odottaa jo innokkaana ensimmäisiä harjoitteluja.
– Kaikkein eniten odotan, että pääsen oppimaan, mikä on paras tapa tehdä opettajan työtä.
Lyko Räsänen toivoo, etteivät päättäjät tekisi liian äkkinäisiä koulumaailmaa koskevia päätöksiä. Seurauksethan näkyvät vasta vuosien päästä.
Räsästä ajaa alalle halu olla lasten tukena näiden tärkeinä vuosina.
– Haluan olla rakentamassa tulevaisuutta olemalla lapsille turvallinen aikuinen. Opettajana pääsen näkemään kasvun, jonka olen istuttanut ja jota olen kastellut ja lannoittanut.
Omilta kouluvuosiltaan Juankoskelta ja Kuopiosta Räsäsen mieleen on jäänyt kaksi tärkeää aikuista: Aku Lappalainen, joka opetti häntä 3.–6. luokilla, sekä Elisa Soronen, yläkoulun ja lukion liikunnan ja terveystiedon opettaja.
– Aku oli erittäin ymmärtäväinen opettaja, josta huomasi, että hän tekee työtä, josta pitää. Se heijastui oppilaisiin. Häneltä oli mukava oppia asioita.
Sorosen Räsänen muistaa hyvin aurinkoisena opettajana, joka otti huomioon myös oppilaan vaikeudet. Kun Räsänen ei kerran terveydellisistä syistä kyennyt osallistumaan liikuntatunnille, Soronen ymmärsi.
– Hän ihan chillisti sanoi, että voit olla pukkarissa rauhoittumassa ja jos pystyt, tulet meidän mukaan.
Koulumaailmassa Räsästä huolestuttaa tekoälyn lisääntyvä käyttö. Hän kuitenkin luottaa siihen, että oppilaat tarvitsevat opettajakseen ihmistä myös tulevaisuudessa.
– Toivottavasti maailmassa on vielä paikka minunlaisilleni ihmisille opettajana.
Äitikin otti tyttärensä uravalinnan lopulta ihan hyvin.
– Hän sanoi, että tärkeintä, että kouluttaudut pitkälle.
Ulriika Lustig: Haluan työkaluja erilaisten oppijoiden tukemiseen
Luvassa on uuden oppimista ja olemassa olevan osaamisen soveltamista.
Ulriika Lustig, 29, on aiemmin valmistunut musiikkipedagogiksi ja työskennellyt oboensoiton opettajana. Tänä syksynä hän aloitti Jyväskylän yliopiston Luomus-koulutuksessa, josta saa luokanopettajan ja musiikinopettajan kaksoispätevyyden.
– Halusin tähän koulutukseen, koska se laajentaa pedagogista osaamistani ja parantaa työllistymismahdollisuuksia. Taustalla vaikuttivat myös terveydelliset syyt.
Lustig on aina nauttinut lasten ja nuorten kanssa työskentelystä. Luokanopettajan työssä häntä innostaa työn monipuolisuus: pääsee opettamaan kaikkia aineita ja tekemään työtä omalla persoonallaan.
Lustigille on tärkeää, että hän saa auttaa oppilaita löytämään vahvuutensa. Erityisesti häntä kiinnostaa inkluusio, josta ei hänen omana kouluaikanaan vielä puhuttu.
– Miten toimin hankalissa tilanteissa ja erilaisten oppijoiden kanssa? Tähän odotan saavani työkaluja
Ulriika Lustig ei enää saa opintolainaa, joten hän aikoo rahoittaa opintonsa työskentelemällä soitonopettajana ja kaupassa.
Esikuvakseen Lustig nimeää Mira Vänskän, jonka sai ekaluokalla opettajakseen nokialaisessa Koskenmäen koulussa vuonna 2003. Vastavalmistunut Vänskä osasi kohdata pienet oppilaansa tavalla, joka teki Lustigiin lähtemättömän vaikutuksen.
– Mira oli reilu. Hän osasi löytää jokaisesta hyviä asioita mutta myös kehittämiskohteita. Samalla hän piti jöötä: tunneilla oikeasti tehtiin töitä. Veikkaan sen johtuneen siitä, että Mira oli asioista niin innostunut ja hänellä oli tosi selkeä tuntirakenne.
Lustigille on jäänyt mieleen, kuinka hän pelkäsi isoa mäkeä hiihtoladulla, mutta opettaja kannusti häntä ja sai pelon väistymään.
– Itsekin haluaisin olla sellainen opettaja, joka ottaa huomioon yksilöt. Löytää ne hiljaisetkin oppilaat, jotka eivät välttämättä uskalla sanoa mietteitään.
Koulun kehitystä seuratessaan Lustigia on alkanut huolestuttaa, jyrääkö digitaalisuuden painottaminen ja muu yhteiskunnan trendien seuraaminen liiaksi perustaitoja, kuten käsin kirjoittamista, muiden huomioon ottamista ja käytöstapoja.
– Perusasioihin pitää kiinnittää enemmän huomiota, myös kotona. Ei ole pelkästään opettajan tehtävä kasvattaa.
Elina Anttonen: Kymmenen tapaa opettaa sama asia
Elina Anttonen on innoissaan opiskelujen alkamisesta. Hän pääsi sisään Oulun yliopiston luokanopettajakoulutukseen toisella yrittämällä. Oulu on Paltamosta kotoisin olevalle Anttoselle tuttu kaupunki, sillä hän on asunut kaupungissa jo kaksi vuotta poikaystävänsä kanssa.
– Myös poikaystäväni on opiskellut luokanopettajaksi. Sitä kautta tiedän jotain opinnoista, mutta kampus ja täällä liikkuminen on uutta, Anttonen sanoo.
Alun perin Anttosen ajatus oli hakea lukemaan oikeustieteitä.
– Ajatus muuttui, kun tein välivuosien aikaan töitä lasten parissa koulunkäynnin ohjaajana ja Superparkissa. Ymmärsin, että juuri sitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Minua ei saa sidottua toimistoon.
Tulevaisuus ei pahemmin huoleta nuorta fuksia, vaikka hän seuraakin yhteiskunnan ja koulumaailman kehitystä.
– En ole huolissani siitä, etteikö tulevaisuudessa töitä löytyisi. Opettajia ei korvata roboteilla. Voi olla, että viran saamisessa kestää, mutta sijaisuuksia ja määräaikaisia tehtäviä on varmasti tarjolla.
Olen ehdottomasti valmis kokeilemaan siipiäni myös pienemmillä paikkakunnilla, Elina Anttonen sanoo.
Kasvavat mielenterveysongelmat ja se, saavatko lapset tarpeeksi tukea, mietityttävät tulevaa opettajaa.
– Haluan olla turvallinen ja läsnäoleva ope, jolle voi aina tulla juttelemaan. Tiedostan työn merkityksellisyyden.
Parasta työssä olisi saada lapsissa aikaan onnistumisen tunteita.
– Lukion matematiikan opettajani sanoi aina, että jos et ymmärrä, minulla on kymmenen tapaa selittää tämä sama asia. Se olisi hyvä muistutus jokaiselle opettajalle. Kaikki eivät opi samalla tavalla.
Anttonen on viettänyt lukion jälkeen kolme välivuotta töitä tehden. Miltä opiskelijan pärjääminen näyttää taloudellisesti?
– Olen hyvässä asemassa siinä mielessä, että meidän taloudessamme on kaksi maksajaa ja jaamme asumiskulut. Jos asuisin yksin, joutuisin miettimään nykyistä enemmän budjetointia ja sitä, mistä nipistää.
Alma Jerlija: Varhaiskasvatus on unelma-ala
Vantaalainen Alma Jerlija, 22, aloitti syksyllä opinnot unelma-alallaan Helsingin yliopistossa. Jerlijasta tulee isona varhaiskasvatuksenopettaja.
Yliopiston ovet avautuivat ensi yrittämällä.
Lukion jälkeen hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä haluaisi opiskella. Päiväkotimaailma alkoi kuitenkin kiinnostaa, kun Jerlijan kuusivuotias pikkusisko kertoili iltaisin päivän tapahtumista. Jerlija haki ja pääsi töihin samaan taloon, jossa hänen siskonsa oli esikoulussa.
– Rakastuin työhön heti. Lapset olivat ihania, ja työyhteisö oli mukava, Jerlija kertoo.
Kaikkiaan Jerlijalla vierähti yksityisessä päiväkodissa kolme vuotta, ensin henkilökohtaisena ja sitten ryhmäavustajana.
– Työkaverit kannustivat minua hakemaan opettajaopintoihin, mutta en hennonnut lähteä. Sopiva hetki koitti, kun lapsiryhmäni oli kasvanut eskareiksi ja jätti päiväkodin.
Alma Jerlija toivoo, että lapsiin ja varhaiskasvatukseen satsattaisiin tulevaisuudessa enemmän kuin nyt.
Nyt Jerlijalla on takanaan opintoja muutama viikko. Alku on ollut tutustumista ja perehtymistä. Luentoja on ollut vasta muutama.
Opinnoiltaan Jerlija odottaa sekä työkaluja päiväkodin arkeen. Lisäksi hän toivoo yliopistovuosien kasvattavan kärsivällisyyttä.
– Esikuvani on työkaverini, varhaiskasvatuksen opettaja Pihla Rehunen. Hän saa työn näyttämään niin helpolta. Stressaavissakin tilanteissa Pihla on rauhallinen ja pitää ilmiömäisesti lapsiryhmän hyppysissään.
Itse Jerlija haluaisi olla opettajana ennen muuta lapsia kuunteleva. Hän ajattelee, että lapsilla on paljon ideoita ja ajatuksia, joita voisi päiväkodin arjessa hyödyntää.
Jerlija asuu vanhempiensa luona ja tekee edelleen keikkaa tutussa päiväkodissa, joten hänen taloudellinen tilanteensa on ainakin toistaiseksi melko hyvä. Hallituksen opiskelijoiden tukiin tekemät leikkaukset kuitenkin mietityttävät. Moni kanssaopiskelija on taloudellisesti tiukoilla.
Muutaman vuoden päästä valmiina opettajana Jerlija uskoo työllistyvänsä helposti.
– Eniten minua tulevaisuudessa huolettaa se, olenko riittävän hyvä opettaja. Osaanko huomioida kaikki lapset tasapuolisesti? Ryhmät ovat niin suuria.
Korjattu 23.9.25 klo 8.57: Kerroimme aluksi Alma Jerlijan menneen isosiskonsa perässä päiväkotiin töihin. Oikeasti hän kiinnostui työstä kuunnellessaan päiväkodissa käyvää pikkusiskoaan. Jutussa kerrottiin myös Jerlijan olleen lastenhoitaja, mutta oikeat tittelit ovat henkilökohtainen avustaja ja ryhmäavustaja.