”Leikillinen oppiminen ei ole suklaakuorrutettu parsakaali”, sanoo yliopiston lehtori Jenni Vartiainen

Leikin imu ei ole kadonnut, vaikka leikit ovat muuttuneet. Hyvässä ohjatussa leikissä opettaja kuljettaa tarinaa lapsia kiinnostavassa maailmassa vaikkapa digihahmojen avulla.

Barbit ovat piknikillä. Ne on puettu kesäisiin asuihin. Leikissä on piknikpeitto, eväskori täynnä herkkuja, pallo ja kaikkea muuta kivaa, mitä retkellä tarvitaan.

Sitten uusi lapsi tulee mukaan leikkiin. Hänellä on kädessään taittuvat tikapuut. Tikapuista tehdään kuvitteellinen älypuhelin, jolla tilataan nettikaupasta vaatteita barbeille.

Mutta nettikaupasta ei löydykään toivottua vaatetta. ”Katso, toin sinulle sen sijaan keijukirjan”, keksii yksi leikkijöistä, nappaa satukirjan hyllystä ja alkaa leikisti lukea sitä nukelle. Barbileikki on muuttunut kirjanlukuleikiksi.

Näin tapahtui eräässä päiväkodissa, jossa tutkittiin, miten 4–5 -vuotiaiden lasten vapaa leikki etenee.

– Leikki on lapselle keskeinen toiminnan muoto. On kiehtovaa nähdä, miten leikki elää ja miten sen käsikirjoitus etenee, yliopiston lehtori Jenni Vartiainen sanoo.

Hän opettaa Helsingin yliopistossa tuleville varhaiskasvatuksen opettajille muun muassa leikillistä oppimista.

 

Leikki muuttuu ajan ja paikan mukaan ja niin sen pitääkin, Vartiainen korostaa. Perinteiset piilo- ja hippaleikit ovat toki yhä olemassa, mutta niiden juoni saattaa sulautua digimaailmaan.

Leikin roolihahmot kaapataan usein esimerkiksi Pokemon Go -pelistä. Myös opettajat ovat hyödyntäneet ilmiötä ja opettaneet Pokemon-teeman sisällä kaikkea mahdollista lukemisesta matematiikkaan ja taiteeseen.

Klassinen rakenteluleikkikin on muuttanut digimaailmaan suositussa Minecraft-pelissä, jossa lapset rakentavat hulppeita maailmoja yhdessä, mutta fyysisesti erillään esimerkiksi älypuhelimien kautta.

– Leikki ei ole kadonnut, vaikka palikat ovat vaihtuneet puisista digitaalisiin, Vartiainen sanoo.

Leikillinen oppiminen ei ole mikään suklaakuorrutettu parsakaali.

Vartiainen on tutkinut, miten saada lapset houkuteltua oppimaan niin, että oppiminen tuntuu leikiltä. Leikillinen oppiminen on vaativa laji, ei mitään suklaakuorrutettua parsakaalia.

Suklaakuorrutetuksi parsakaaliksi Vartiainen kutsuu toimintaa, jota sanotaan leikiksi, mutta joka todellisuudessa on aikuisvetoista tuokiotoimintaa.

Hänen mielestään hyödyllisempää olisi huomata lasten kiinnostus johonkin ilmiöön ja rakentaa yhdessä leikki sen ympärille.

– Jos esimerkiksi joku lapsista on hiljattain käynyt lääkärissä, tehdään porukalla iso lääkärileikki.

 

Aikuisten mukanaolosta on Vartiaisen mielestä paljon etua lapsille.

Opettaja voi tuoda leikkiin uuden roolihahmon, jonka kautta aukeaa uusia näkökulmia. Hän pitää myös huolen siitä, että kaikilla on leikissä hyvä olla.

Oppiminen tulee mukaan, kun leikille annetaan välineitä, tilaa ja aikaa. Opettaja laajentaa leikkiä kyselemällä, mitä kaikkea lääkärissä on, millaisia henkilöitä töissä ja millaisia potilaita. Hän antaa lapsille mielikuvituksen ruokaa.

– Opettaja kuljettaa käsikirjoitusta eteenpäin. Hän voi osallistua lääkärileikkiin potilaana, jolla on jalka poikki. Opettaja tuo leikkiin vaa’an ja mittanauhan, joilla punnitaan ja mitataan potilaita. Seinälle kiinnitetään taulukot, joihin merkitään mitat ja painot.

Usein ajatellaan, että kyllähän lapset leikkiä osaavat, mutta se ei Vartiaisen mukaan ole koko totuus. Kaikki lapset eivät osaa hakeutua leikkiin tai toimia leikin sisällä. Siksi leikkitaitojakin pitää opettaa,

Opettajan tehtävänä on varmistaa, että lapsi pääsee leikkiin mukaan.

– Opettaja voi itse osallistua leikkiin, esitellä uuden leikkijän ja antaa hänelle roolin jo syntyneessä leikissä.

Hyvää leikkiä voi aina jatkaa.

Hyvä leikki on Vartiaisen mielestä pitkäkestoinen ja sellainen, jota voi aina jatkaa. Siihen voidaan leipoa kaikki varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen tavoitteet.

Liian usein pitkä leikki kaatuu kuitenkin tilojen ja resurssien puutteeseen. Vartiainen kertoo kuulleensa opettajilta, että samoja tiloja käyttävät monet ryhmät, ja siksi vaivalla rakennettu leikki pitää usein kiireesti purkaa.

– Tämä on valtavan surullista, koska leikin pitää antaa jäädä elämään.

Vartiainen muistuttaa, että leikki on lapselle tärkein tapa oppia. Leikkimällä lapsi pystyy käsittelemään asioita ja jäljittelemään havainnoimaansa. Leikissä hän kokeilee erilaisia rooleja ja testailee, miltä eri asioiden tekeminen tuntuu.

– Lapsi ei koskaan leiki oppiakseen, mutta hän oppii samalla kun leikkii.