Jotkut muuttuvat levottomiksi, toiset vetäytyvät omiin oloihinsa. Varhaiskasvatuksen opettaja Meira Hurri kertoo, että lapset reagoivat monin eri tavoin siihen, että henkilöstö ryhmässä vaihtuu ja arjesta puuttuu pysyvyys.
Vaikka tilanne Violanpuiston päiväkodissa on parempi kuin monissa muissa Helsingin päiväkodeissa, sijaisia on välillä ollut hankala saada. Tutuille sijaisille on onneksi voitu soittaa suoraan, kun henkilöstöpalvelusta ei ole ollut apua.
Hurri työskentelee 3–5-vuotiaiden ryhmässä kahden lastenhoitajan kanssa. Hän tietää, miten poikkeustila voi kuormittaa opettajaa silloin, kun se on jatkuvaa.
Koko paletti menee uusiksi, kun joku henkilöstöstä sairastuu eikä sijaista löydy. Silloin työntekijät hyppivät ryhmästä toiseen.
Violanpuistossa poissaolotilanteet on saatu järjestymään, kiitos vakkarisijaisten ja koko henkilöstön yhteistyön. Hurrilla ei ole ollut yhtään täyttä työpäivää ilman kolmatta tiimikaveria.
Kolmannen työntekijän löytämisessä on toki oma vaivansa.
– Jos ryhmän kolmas työntekijä on joka päivä eri ihminen, jo perehdyttämiseen menee melkoisesti aikaa.
Poikkeustilanteissakin Hurri pyrkii pitämään kiinni työnsä ytimestä. Tärkeintä on, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olo. Kaveri- ja tunnetaitoja harjoitellaan päivittäin.
Varhaiskasvatuksen ongelmien pitäisi olla kaikkien tiedossa. Nyt tarvitaan tekoja.
Esimerkiksi Helsingin kaupunki lupaa budjettiesityksessään lisätä kasvatuksen ja koulutuksen määrärahoja ensi vuonna 550 eurolla lasta kohden. Lisäksi kaupunki suuntaa ensi vuodelle viisi miljoonaa euroa palkkakehitysohjelmaan, joka koskee henkilöstöpulasta kärsiviä aloja.
Myös valtakunnan tasolla tapahtuu. Opetusministeri Li Andersson on kutsunut koolle asiantuntijoita kartoittamaan toimenpiteitä, jolla varhaiskasvatusalan työoloja ja vetovoimaa voidaan parantaa. OAJ on työssä mukana.