Ensin hyvät uutiset. Parikymppinen Heli kokee, että suuri osa opettajista on suhtautunut hänen lastensuojelun asiakkuuteensa asiallisesti.
– Paras tilanne on ollut se, että opettaja on tiennyt, mistä on kyse, mutta hän ei ole tehnyt siitä mitään isompaa juttua. Pääasiassa mua on kohdeltu koulussa samalla tavalla kuin muitakin, Heli sanoo.
Helillä on takanaan kaksi sijoitusta lastensuojelun sijaishuoltoon. Alakouluikäisenä hänellä oli yksi lyhytaikainen kiireellinen sijoitus. 15-vuotiaana alkanut sijoitus kesti 18-vuotiaaksi saakka.
Nyt 20-vuotiaana Heli on lastensuojelun asiakkaana jälkihuollossa, jossa lasu-nuoria voidaan tukea lain mukaan 25-vuotiaaksi saakka.
Peruskoulun jälkeen Heli suoritti lukion ja ammatillisen koulutuksen kaksoistutkinnon. Ikäviltä opettajakokemuksilta hän säästyi aina viime vuoteen asti.
Syksyllä Heli aloitti sosiaalialan opinnot ammattikorkeakoulussa. Henkilökohtaisessa opintojen suunnittelemisen hops-keskustelussa hän kertoi opettajalle taustastaan.
– Totta kai luotin asian opettajalle. Mutta hän alkoikin neuvoa, että mun ei kannata tuoda esiin taustaani, joka ”ei ole kovin hyvä”.
Heli ahdistui keskustelusta, sillä hän ei koe taustaansa huonoksi, eikä häntä määrittäväksi. Sosiaalialalla omakohtaisista kokemuksista voisi olla hyötyäkin, Heli ajattelee.
Tölväisystä eteenpäin Helistä tuntui, että koko hops-keskustelu kiertyi lastensuojelun ympärille. Urasuuntaakin alettiin hahmotella.
– Opettajan mielestä sopisin päiväkotiin ja lapset tykkäisivät minusta. Minua kiinnostanut päihdetyö olisi opettajan mukaan huonompi suunta. Hän kysyi, että eivätkö huumeneulat ole sinulle vähän liian kova juttu.
Koulu voi olla ainoa turvallinen paikka.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n lastensuojelutilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2021 huostassa noin 11 000 lasta.
Lastensuojeluilmoituksia tehtiin 94 000 lapsesta ja kiireellisiä sijoituksia yhteensä 4 500. Lastensuojelun avohuollon asiakkaita oli vuonna 2021 lähes 40 000.
Lukujen valossa on todennäköistä, että jokaisen opettajan luokkaan päätyy lastensuojelun asiakkaita.
– Koulu voi olla ainoa turvallinen paikka, jossa lapsen tai nuoren potentiaaliin ja mahdollisuuksiin uskotaan, sanoo Vappu Taipalus.
Taipalus on projektityöntekijä Osallisuuden aika ry:ssä. Järjestö kehittää lastensuojelun palveluja lasten ja nuorten näkökulmasta.
Koulussa nuori voi olla irti kodin tai sijaishuoltopaikan ongelmista ja osa kouluyhteisöä, kuten muutkin. Opettajan rooli voi olla keskeinen esimerkiksi silloin, kun lapsen tai nuoren luottamus aikuisiin on horjunut, sanoo Taipalus.
– Jos koulussa on turvallisia aikuisia, joiden läsnä ollessa nuori saa olla oma itsensä, koulupäivät voivat olla suuri voimavara vaikeista ajoista selviämisessä.
Heli otti puheeksi ikävän kokemuksensa Osallisuuden ajan ryhmässä, jossa lasu-taustaiset nuoret kertoivat, miten he kehittäisivät lastensuojelupalveluja. Ryhmässä opettaja- ja koulukokemukset herättivät keskustelua.
Helin ja keskusteluihin osallistuneen 19-vuotiaan Ade Koivusen viesti opettajille on yksinkertainen. He eivät halua, että lasulaisista tehdään erityistä kohderyhmää. He eivät kaipaa sen enempää leimautumista kuin silkkihansikkaita.
Koivusesta pahalta on tuntunut sääli, joka on paistanut opettajasta.
– Että voi, kun sulla on niin rankkaa. Silloin sitä ajattelee: tiedän, että mulla on rankkaa, mutta voisitko nyt auttaa näissä äikäntehtävissä.
Rimaakin on lasu-taustan vuoksi turhaan laskettu. Koulutiensä alussa Koivunen sanoo olleensa ysin ja kympin oppilas. Lasu-tilanteiden myötä osalle opettajista kutonenkin riitti. Koivunen koki, ettei häntä kiritetty samalla tavalla kuin muita.
Säälittelyn lisäksi Koivunen kärsi opettajien ennakkoluuloista. Hänestä tuntui, että lastensuojelu rinnastui monien mielessä jonkinlaiseen nuorisovankilaan.
Koivusesta opettajien pitäisi pystyä puhumaan nuoren kanssa lasusta suoraan ja aristelematta. Jos opettajalla ei ole tietoa lastensuojelun perusasioista, epävarmuus voi levitä koko kouluyhteisöön.
– Jos lastensuojelu on opettajalle vieras asia, se on sitä helposti myös oppilaille ja koulukavereille. Sellainen epävarmuus voi tietää konflikteja ja kiusaamista.
Lastensuojelun perusasioihin pitäisi paneutua opettajankoulutuksessa tarkasti, sanoo Vappu Taipalus.
– Jokaisen opettajan olisi ymmärrettävä, mitä lastensuojelu on lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Opettajan tulisi tietää, mitä lastensuojeluilmoituksen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä voi seurata. Lisäksi opettajalla on oltava tiedossa, onko oppilaan yhteystahona sijaishuoltopaikka, sosiaalityöntekijä vai vanhemmat.
Taipaluksen mukaan lastensuojelun stigma voisi vähentyä, jos lastensuojelu ja koulu tekisivät enemmän yhteistyötä.
Ade Koivunen korostaa, kuinka lasu-nuorilla on yleensä yhtä selkeät haaveet ja tavoitteet kuin muillakin.
Kun opettaja tietää lasun perusasiat ja kohtelee oppilaita tasavertaisesti, ei ihmeitä tarvita. Koivuselle oli tärkeää, että opettaja huomasi hänen vahvuutensa äidinkielessä.
– Opettaja huomioi kaikki yksilöinä ja puski kaikkia eteenpäin.
Opettaja, haluatko kertoa kokemuksesi
aiheesta? Teemme mahdollisesti jatkojutun. Kirjoita viestin otsikoksi Lastensuojelu.