Käsillä tekeminen motivoi minua jo peruskoulussa. Käsityönopettajat olivat kannustavia. Samalla innostuin opiskelemaan yleisaineita.
Puukäsityön alalla jo yli 40 vuotta toimineena voin sanoa, että valintani osui oikeaan.
Tämän päivän tilanne peruskoulussa on toinen. Teknistä käsityötä on ajettu tietoisesti alas, ja nuorten kipinä käsillä tekemiseen jää syntymättä.
Myös Pisa-tulokset laskevat, ja opiskelijoiden pahoinvointi on lisääntynyt huolestuttavasti.
Tekninen työ ja tekstiilityö yhdistettiin peruskoulun nykyisessä opetussuunnitelmassa monimateriaaliseksi käsityöksi. Ennen uudistusta tekninen työ oli valinnaisaineista suosituin.
Tilastot osoittavat, että yhdistäminen kutisti käsityön kiinnostavuuden. Tällä hetkellä teknisen työn voi valita vasta kahdeksannella luokalla.
Helsingin yliopiston selvityksen mukaan vuosina 2017–2019 teknisen työn valinneiden määrä laski 59 prosenttia uudistusta edeltäneestä ajasta. Tekstiilityössä pudotus oli 70 prosenttia.
Romahtanut kiinnostus näkyy meillä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen hienopuuseppäkoulutuksessa niin, ettei aloittavissa ryhmissä juuri ole peruskoulun päättäneitä. Opiskelijat ovat pääosin ammattia vaihtavia aikuisia.
Joka vuosi jossain päin Suomea lakkautetaan puusepänalan koulutusohjelma, koska hakijoita ei ole. Samaan aikaan teollisuudessa on huutava pula alan ammattilaisista.
Työpaikat kisaavat siitä, että saisivat opiskelijat suorittamaan opiskeluun kuuluvan koulutussopimusjaksonsa heillä. Tämä yhteistyö toimii hyvin, ja moni opiskelija on valmistuttuaan saanut vakituisen työpaikan.
Mitä kädentaitojen katoamiselle on tehtävissä? Peruskouluun voitaisiin palauttaa tekninen työ ja teknologia osaksi kansalaistaitoja.
Uskon, että muutos nostaisi Pisa-tuloksia ja parantaisi hyvinvointia. Tutkimusten mukaan juuri kädentaidoilla on vahva vaikutus nuorten aivojen kehittymiseen ja hyvinvointiin.
Arto Anetjärvi, lehtori