Luokanopettaja Riitta Mäkinen kuoli 5.11.2022 Helsingissä, jossa oli syntynyt 10.9.1930. Hän valmistui 1954 ja teki työuransa Alppilassa, Maunulassa sekä lopulta Munkkiniemen ala-asteella, josta jäi eläkkeelle 1990.
Jo kouluuntutustumispäivänä tuli kuva opettajasta, joka välitti: Riitta pyysi meitä tulevia ekaluokkalaisia piirtämään itsemme muistaakseen meitä kesällä. Samasta välittämisestä kertoi luokan kaapin ovi täynnä oppilaiden kuvia. Hän seurasi entisten oppilaidensa elämää ja monet pidimme häneen yhteyttä. Kotona hänellä oli säilössä aineita ja kuvistöitä sekä albumeja uran joka ikisestä luokasta. Hän oli innokas valokuvaaja ja iloitsi eritoten saatuaan talteen ohikiitävän hetken, jona lapsen kasvoilta näkyy rikkumaton keskittyneisyys.
Riitta kohtasi oppilaat yksilöllisesti ja osasi hämmästyttävästi alusta asti havainnoida kunkin vahvuuksia. Itse olen ikuisesti kiitollinen, että hän sysäsi minut kohti muusikkoutta ehdottamalla pianotunteja.
Riitta muistetaan esteetikkona: hän rakasti kuvataiteita, kirjallisuutta, teatteria, musiikkia. Sukupolvensa edustajaksi hän oli poikkeuksellisen kielitaitoinen ja maailmaa nähnyt. Lauluharrastus osakuntakuorossa vei mm. Britanniaan, Saksaan, Itävaltaan. Valmistuttuaan Riitta vietti vuoden Roomassa taiteilija K. Väreen avustajana, mistä jäi elinikäinen rakkaus Italiaan. Osoitti rohkeutta nuoren naisen tuolloin lähteä uuteen maahan kieltä osaamatta; ensimmäiset sanat italiaa hän opetteli Rooman-junassa ainoasta suomeksi tarjolla olleesta oppikirjasesta.
Rikas kokemusmaailma toi mielen avaruutta, josta ammentaa opettajana. Lasten luontaista uteliaisuutta ruokkimalla Riitta tartutti heihin laaja-alaisen kiinnostuksen maailman ihmeisiin. Vasta aikuisena on tajunnut syvemmin, miten paljon saimme koulukirjojen sivujen lomassa. Luonnollisesti opettajan tehtävä on välittää tietoa, mutta Riitta osasi myös viisaasti katsoa tiedon taakse. Hän on upea esimerkki siitä, miten kauaskantoisen jäljen omistautunut opettaja voi jättää.
S. Siimes