Musiikin tohtori Leena Hyvönen kuoli 22.2.2026 Helsingissä. Hän oli syntynyt Sotkamossa 27.1.1943.
Hyvönen suoritti 1965 Sibelius-Akatemiassa kanttori-urkurin tutkinnon ja koulumusiikkiosaston päättötodistuksen. Kasvatustieteiden kandidaatiksi hän valmistui 1987 ja väitteli tohtoriksi 1995 Sibelius-Akatemiassa tieteellisellä linjalla.
Työuransa alussa Hyvönen toimi pianonsoiton opettajana ja vuodesta 1973 musiikin lehtorina Oulun normaalikoulussa. Vuonna 1978 hän aloitti Oulun yliopistossa musiikin didaktiikan lehtorina ja työskenteli opettajankoulutuksessa eläköitymiseensä asti. Vuosina 1995-98 hän hoiti Oulun yliopistossa musiikkikasvatuksen apulaisprofessuuria ja vuosina 2005-07 musiikkikasvatuksen professuuria. Vuonna 2003 Hyvönen sai taito- ja taidekasvatuksen dosentin arvonimen Helsingin yliopistossa.
Hyvönen oli Oulun yliopistossa keskeinen vaikuttaja musiikki sekä taide ja taitokasvatuksen kehittämisessä. Hän korosti kuuntelemisen merkitystä ja toi esiin, kuinka esteettinen kokemus, tunne ja ajattelu kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Hyvösen tutkimukset musiikin kuuntelemisesta ja laaja-alaisesta musiikkikasvatuksesta avasivat uusia näkökulmia lasten ja nuorten kokemuksiin musiikista sekä opettajan rooliin näiden kokemusten tukijana.
Taidekasvatuksen Hyvönen näki väylänä kehittää eettistä ajattelua ja tunteiden käsittelyn taitoja sekä kykyä havainnoida ympäröivää maailmaa. Hän puolusti voimakkaasti taito- ja taideaineiden asemaa koulussa ja opettajankoulutuksessa.
Opiskelijat muistelevat Hyvöstä oikeudenmukaisena, viisaana ja kuuntelevana opettajana. Kollegana Hyvönen oli rakentava, rohkaiseva ja yhteistyöhön kutsuva – ihminen, joka näki akateemisen yhteisön ennen kaikkea yhteisenä oppimisen paikkana.
Hyvösen urassa yhdistyivät tieteellinen ajattelu, taiteellinen herkkyys ja pedagoginen vastuu. Hänen mottonsa ”kuunnella herkistyneenä hiljaa’ jää elämään niissä ihmisissä, joita hän opetti, ohjasi ja kohtasi.
Anna Vuorjoki, tytär
Marja Ervasti, kollega