Peruskoulun uusi yhteisöllisyys: Yhteinen työ, yhteiset oppilaat

Olennaista yhtenäisessä peruskoulussa on toimintakulttuuri, jossa ei ole sinun ja minun oppilaita vaan meidän oppilaita, sanoo Johanna Lammi.

Yhtenäisessä peruskoulussa on pohjimmiltaan kyse yhteisöllisyydestä. Luokanopettajille tämä lähtökohta on Johanna Lammin mukaan usein luontaisempi kuin sisältöjen suuntaan kallistuville aineenopettajille.

– Meidän oppilaat -näkökulma on haaste myös yhtenäisen peruskoulun johtamiselle. Toisessa vaakakupissa on yhteinen kasvatustehtävä, toisessa oppiainepainotteisuus.

Kovimmat opettajaryhmien väliset väännöt liittyivät Lammin tutkimassa koulussa oppilaiden arviointeihin.

– Aina kuitenkin riitelivät asiat, eivät ihmiset, Lammi huomauttaa.

Kun luokanopettaja ehdotti arviointiajankohdan aikaistamista, jotta joulun alla jäisi enemmän aikaa yhteisöllisyyden rakentamiselle, oli aineenopettajan ensireaktio epäilevä: ”Kun se arviointi on annettu, niin sitten se meinaa mennä vaan siksi piparinpaistoksi.”

Tai kun aineenopettaja ihmetteli opettajien yhteisessä kokouksessa, että millä ajalla ne myöhästymisiä koskevat Wilma-merkinnät ehtisi hoitaa, niin luokanopettaja tokaisi: ”Oikeesti hei, se vie ehkä kolme minuuttia tunnin alussa.”

– Luokanopettajalle myöhästymisten ja poissaolojen seuraaminen on luonnollinen osa työtä. Aineenopettajan saattaa olla vaikeampi löytää sille aikaa. Asiaan vaikuttavat toki myös aineenopettajan jatkuvasti vaihtuvat oppilasryhmät.

Tilannekuvaukset ovat Lammin väitöksestä, jossa hän selvittää yhtenäisen peruskoulun vaikutusta opettajuuteen erityisesti luokan- ja aineenopettajien kohtaamisen kannalta. Tutkimuskoulu oli uudehko yhtenäinen peruskoulu Helsingissä.

Aina riitelivät asiat, eivät ihmiset.

Aineiston tutkija keräsi teemahaastatteluin ja työpäiväkirjoin sekä opettajien arkea havainnoimalla ja asiakirjoihin tutustumalla. Lammi työskentelee tällä hetkellä Helsingin yliopistossa opiskelijaneuvonnan päällikkönä.

Yhtenäinen peruskoulu on tullut jo aikuiseen ikään, ja väitöksen aineiston keruustakin on kulunut kymmenisen vuotta. Keskeiset tulokset pitävät Lammin mukaan kuitenkin edelleen kutinsa: opettajaryhmien kohtaamisten merkitystä opettajuuden rakentajana on syytä korostaa.

– Aine- ja luokanopettajaopinnot ovat edelleen erillään, vaikka yhteisiä kursseja onkin tullut lisää. Olisi tärkeää luoda lisää luontevia kohtaamisen paikkoja paitsi kouluun myös opettajankoulutukseen.

Väitös

Opettajuus yhtenäisen peruskoulun kontekstissa – etnografinen tapaustutkimus. Helsingin yliopisto 2017.

Lue samasta aiheesta