Uudistus voi sekä innostaa että kuormittaa. Näin kävi myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistuksessa vuonna 2016.
Yksittäisen opettajan työhyvinvoinnin kokemuksiin vaikutti paljon se, miten hän koki uudistuksen vaikuttavan oppilaisiin ja oppilasvuorovaikutukseen, erityisasiantuntija Anna-Leena Kurki Työterveyslaitokselta sanoo.
TTL:n laaja kyselytutkimus kertoo, että opetustyön kuormitustekijät – esimerkiksi huoli työmäärän kasvusta, työn kielteisiksi koetut muutokset, stressi ja univaikeudet – lisääntyivät luokanopettajilla ja erityisopettajilla uuden opsin käyttöönoton myötä vuosina 2014–2018.
– Tämä havainto ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä työssä koettiin olevan paljon hyvääkin, kertoo TTL:n erikoistutkija ja Opetyhy-hankkeen vastuullinen johtaja Maarit Kauppi.
Tutkimus perustuu TTL:n laajaan Kunta 10 -kyselyaineistoon, joka koottiin vuosina 2014, 2016 ja 2018. Kyselyn kohderyhmänä olivat yhdentoista kaupungin noin 90 000 työntekijää, joukossa yli 2 000 opettajaa.
Kyselytutkimusta täydennettiin haastatteluilla, joihin osallistui 20 opettajaa tänä ja viime vuonna. Tutkimuksen loppuraportti valmistuu ensi vuoden alussa.
Eniten uudistuksen tuomista yksittäisistä muutoksista opettajia puhutti yhteisopettajuus.
Kurki kertoo, että osa tutkimukseen haastatelluista opettajista piti yhteisopettajuutta parhaana asiana, joka työuran aikana oli vastaan tullut. Iso oppilasryhmä oli saatu toimimaan hyvin yhdessä kollegan kanssa, ja tuloksetkin olivat hyviä.
– Toinen ääripää piti yhteisopettajuutta pelkkänä säästökeinona, jolla ei ole mitään tekemistä pedagogiikan kehittämisen kanssa.
Yksittäisistä muutoksista opettajia puhutti eniten yhteisopettajuus.
Opettajien suhtautumisen ratkaisi se, miten yhteisopettajuuden koettiin palvelevan oppilaita.
– Jos yhteisopettajuus tuntui toimivan oppilaiden kannalta mielekkäällä tavalla, sen koettiin myös parantavan omaa työhyvinvointia, Kurki täsmentää.
Myös arvioinnin uudistuminen puhutti haastateltuja paljon.
Arvioinnin monipuolistumista pidettiin hyvänä asiana; toisaalta monipuolisuus teki siitä entistä vaikeampaa. Kriteerit eivät olleet yhtä selkeitä kuin ennen, eikä arviointikeskusteluille tuntunut jäävän tarpeeksi aikaa.
– Vertaisarvioinnissa opettajia huolestutti esimerkiksi se, miltä lukihäiriöisestä oppilaasta tuntuu antaa tekstinsä luokkakaverin arvioitavaksi. Opettajan kokema kuormitus ja haastavuus kytkeytyvät siis tässäkin oppilaan kokemukseen, Kurki sanoo.
Taito- ja taideaineiden tuntimäärien hupenemisesta ja teknisen ja tekstiilityön yhdistämisestä kantoivat huolta muutkin kuin näiden aineiden opettajat.
Pelkona oli, ettei maahan valmistu jatkossa tarpeeksi tekijöitä kädentaitoja vaativiin ammatteihin.
Uuden opsin vaikutukset vaihtelivat Kurjen mukaan koulusta toiseen. Edistyksellisissä kouluissa muutos vain virallisti jo käytössä olleita työtapoja ja vahvisti meneillään ollutta kehitystä.
Joissakin kouluissa työtapaa jouduttiin muuttamaan merkittävästi enemmän. Näissä kouluissa myös muutoksen vaikutus työhyvinvointiin oli suurempi.
Vähiten muutos kuormitti joukkoa, joiden opettajaopinnoissa uudistettu ops oli otettu huomioon.
– Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uudistunut ops olisi ollut erityisen vaikea asia kokeneemmillekaan opettajille, Anna-Leena Kurki painottaa.
Kemiläinen luokanopettaja Auli Laitila pitää opsin viiden vuoden takaista uudistusta hyvinkin onnistuneena – paperilla. Käytännössä uuden opsin hyödyt ovat usein jääneet päivittäisen selviytymistaistelun varjoon.
Kivikon koulussa 33 vuotta opettanut Laitila kertoo, että uudistuksilla on tapana kasautua jonon jatkoksi odottamaan, että opettajat ja esihenkilöt toteuttavat ne.
Opsin uudistus toi Laitilan mielestä mukanaan paljon hyvää: monialaisen yhteistyön, yhteisopettajuuden ja uudet arviointitavat. Kaiken hyvän toteuttamiseen ei kuitenkaan annettu riittävästi aikaa tai resursseja.
Uudistuspaineiden ohessa opettajan työmäärä on paisunut myös muista syistä. Esimerkiksi kolmiportaisen tukeen liittyvät pedagogiset asiakirjat työllistävät paljon, samoin moniammatilliset palaverit ja oppilashuollon lisääntyneet tarpeet, Laitila listaa.
– Ryhmäkokojen pienentämisestä on puhuttu vuosia, mutta tilanne ei ole muuksi muuttunut. Perustyölle jää yksikertaisesti liian vähän aikaa, Laitila pohtii.
Hänen omassa kakkosluokkalaisten ryhmässä on 25 oppilasta, joista lähes puolet tarvitsee tavallista enemmän tukea.
Kokeneen opettajan pessimismiin vaikuttaa sekin, että syyslukukauden alku on ollut Kivelän koulussa pandemian jäljiltä poikkeuksellisen raskas.
– Opettajat ovat olleet rättiväsyneitä. Välillä lähes puolet henkilökunnasta on ollut samaan aikaan sairaana. Erityisopettajat ovat sijaistaneet opettajia, joten sitäkään tukea ei ole ollut käytössä. Myös koulunkäynninohjaajien määrää on vähennetty.
Tutkimus
Työterveyslaitoksen Opetyhy-hankkeen tutkimus: Opettajat muuttuvassa koulumaailmassa – Miten uusi opetussuunnitelma vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin?