Paljon on tehty koulujen ja oppilaitosten turvallisuuden parantamiseksi sitten Jokelan koulusurman 2007.
Sen jälkeen kouluille, päiväkodeille ja oppilaitoksille tuli pakolliseksi luoda kriisi- ja turvallisuussuunnitelmien tekeminen yksiköittäin.
Suunnitelmissa viestinnällä on tärkeä osuutensa, jotta oikea tieto liikkuisi nopeasti ja huhuilta ja turhalta paniikilta vältyttäisiin. Kouluissa ja oppilaitoksissa suunnitelmista vastaa yleensä rehtori, päiväkodissa päiväkodinjohtaja.
Opetushallituksen tehtävä on ohjeistaa turvallisuuteen ja kriiseihin liittyvissä kysymyksissä, mutta suunnitelmien valvonnasta vastaavat ensisijaisesti aluehallintovirastot.
Myös uusien opetustilojen rakentamisessa turvallisuutta on parannettu. Esimerkiksi luokkahuoneisiin saatetaan laittaa kaksi ovea lisäämään poistumisreittejä.
Kriisi- ja turvallisuussuunnitelmat ovat kunnossa lähes kaikilla. Tämä ilmenee muun muassa OAJ:n vuoden 2017 työolobarometristä.
OAJ:n työelämäasiamiestä Riina Länsikalliota huolettaa se, että harjoitellaanko suunnitelmien toteuttamista riittävästi. Työolobarometrin mukaan nimittäin perehdytyksen kriisisuunnitelmaan on saanut vain kaksi kolmasosaa vastanneista.
Vuosien 2015 ja 2017 aikana hätätilanteiden harjoittelu on kuitenkin selvästi kasvanut: esimerkiksi aseelliseen hyökkäystä harjoiteltiin vuonna 2017 noin 14 prosentissa vastaajien työpaikoista, kun vielä 2015 lukema oli 8 prosenttia.
– Suunta on oikea. Valitettavasti tällaiseenkin on varauduttava nyky-yhteiskunnassa. Onneksi tilanteet ovat erittäin harvinaisia ja usein yksittäisen ihmisen tekemiä, Länsikallio summaa.
Valtakunnallisesti suuriin kriiseihin varautumista haittaa Länsikallion mielestä edelleen se, että tieto ei välttämättä kulje viranomaisten välillä.
Lain mukaan oppilaitoksen ja opettajan täytyy saada välttämättömät tiedot oppilaista ja opiskelijoista opetuksen turvallisuuden takaamiseksi.
Eli, jos joku luokassa on mahdollinen uhka, tästä pitäisi opettajankin tietää.
– Jos opettajalla tai oppilaitoksella ei ole tietoa, ei ole edes mahdollisuutta ennakoida.
Tiedonkulun parantamiseksi Länsikallio vinkkaa esimerkiksi yhteyshenkilösuhteiden luomista poliisin, lastensuojelun ja sosiaalityön suuntaan.
Arkiseen väkivaltaankin tulee koulussa puuttua, Länsikallio muistuttaa. Opettajaa saatetaan heittää tavaralla tai lyödä, lapsi saattaa päiväkodissa purra toista.
– Lieväkin pahoinpitely on poliisiasia, vaikka tekijä olisi pieni lapsi. Vahingonkorvausvelvollisuus on olemassa silti.
Lisäksi huoli- ja lastensuojeluilmoitukset sosiaaliviranomaisille pitää aina tehdä, jos näkee aihetta olevan.
– Ilmoitukset saattavat pelastaa lapsen myöhemmän elämän.
Väkivallan ennaltaehkäisyssä erittäin tärkeää on esimerkiksi se, että aikaa ryhmäytymiseen on riittävästi kaikilla koulutusasteilla.
– Resursseja pitäisi saada oppilaitoksiin, jotta ryhmäkoot saataisiin pienemmiksi ja oppilashuolto pelaisi.