Premièr position. Ensimmäinen asento.
On vuosi 1974. Kolme- vuotias Katarina on elämänsä ensimmäisellä satubalettitunnilla kotikaupungissaan Pieksämäellä.
Katarina ei voi aavistaa, miten tärkeän roolin tanssi saa hänen elämässään. Mutta niin tosiaan käy.
Tanssi vie Katarinan mennessään, ihan sananmukaisesti.
15-vuotiaana hän muuttaa tanssin perässä Kuopioon. Musiikkilukion tanssilinjan jälkeen matka jatkuu Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle, ja pian tanssitaiteen maisteri opettaa Espoon tanssiopistossa ja Teatterikorkeakoulussa.
Mutta mikä tanssissa oikein alun perin sykähdytti? Ja mikä sai hänet palaamaan tanssitunneille viikosta ja vuodesta toiseen?
Kysymykset saavat OAJ:n puheenjohtajan Katarina Murron mietteliääksi. Katse vaeltelee hetken kuvauspaikaksi valitun tanssijoiden harjoittelusalin peileissä.
– Se on niin monipuolinen ja laaja- alainen itseilmaisun muoto, Murto sanoo viimein.
– Tanssissa on se taiteellisuus, fyysisyys ja luovuus. Ja erilaiset tunteet, kokemukset ja elämykset.
Näitä samoja tuntemuksia haetaan myös taiteen perusopetuksesta.
Koulun ulkopuolista, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua eri taiteenalojen opetusta. Sitä on taiteen perusopetus.
Vaikka kyse on harrastuksesta, toiminta on tavoitteellista ja sitä ohjaavat koulutetut opettajat.
Tanssin ja musiikin lisäksi taiteen perusopetuksen piiriin kuuluvat kuvataide, teatteritaide, arkkitehtuuri, käsityö, sanataide, sirkustaide ja mediataiteet.
Viikoittain liki 130 000 harrastajaa osallistuu koulutukseen 267:ssa Suomen kunnassa.
He saavat opetuksessa valmiuksia ilmaista itseään. Taiteen perusopetus on myös monelle ensiaskel kohti taiteenalan ammatillista ja korkea-asteen koulutusta.
Musiikilla on perinteisesti ollut vahva asema taiteen perusopetuksessa. Sitä selittää pitkä historia. Opistoverkostoa on rakennettu 1950-luvulta lähtien. Merkittävällä osalla suomalaisista ammattimuusikoista on musiikkiopistotausta.
Musiikin vahva asema on näkynyt myös sen saamissa määrärahoissa. Musiikkiopistot saavat tällä hetkellä noin 90 prosenttia taiteen perusopetuksen valtionrahoituksesta.
Nyt taiteen perusopetus elää muutoksen aikaa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä julkaisi kesällä esityksen, joka toteutuessaan uudistaisi taiteen perusopetuksen rahoituksen ja puuttuisi annettavan opetuksen määrään.
Tähän saakka opetusta on annettu yleisen ja laajan oppimäärän mukaan. Yleisen oppimäärän laajuus on ollut 500 tuntia, laajan 1 300 tuntia.
Työryhmä esittää, että opetusta annettaisiin tulevaisuudessa vain yhden oppimäärän mukaan. Se olisi vähintään 1 000 ja enintään 1 500 opetustuntia. Tämä olisi se oppilaalle annettava opetuksen määrä, joka voitaisiin rahoittaa valtionosuusrahoituksella.
Ylitse menevien oppituntien rahoitus olisi sitten hankittava esimerkiksi opiskelijamaksuillla.
Työryhmän esitys herättää erikokoisissa oppilaitoksissa erilaisia haasteita. Helsinkiläisessä Pukinmäen taidekoulussa se tarkoittaa suurempia järjestelyjä kuin toimintansa jo vakiinnuttaneessa Sorin sirkuksessa.
Mennään ensiksi Tampereelle Sorin sirkukseen, sillä siellä juhlitaan tänä vuonna opinahjon 40-vuotista taivalta.
Saga Höglund riippuu pää alaspäin katonrajassa. Hän on sitonut jalkansa kahden kangaskaistaleen varaan. Pudotusta maahan on seitsemän metriä.
Samoissa kangaskaitaleissa roikkuu myös toinen ilma-akrobaatti, Sini Leppälä. Leppälä suoristaa itsensä kankaiden väliin vaaka-asentoon ja levittää kätensä.
Sorin sirkuksen rehtori Merja Koskiniemi seuraa hurjalta näyttävää harjoitusta levollisena.
Sorin sirkus on antanut taiteen perusopetusta jo vuodesta 1993 lähtien. Oppilaitoksen oven avaa viikoittain yli 600 oppilasta.
Toiminta on niin vakiintunutta, että taiteen perusopetukseen suunnitellut muutoksetkaan eivät sitä tunnu hetkauttavan.
– Me kyllä kävellään korkealla nuoralla, heitetään palloa ja tehdään volttia samaan aikaan ihan riippumatta siitä, mikä se laki sitten tulee olemaankaan, Koskiniemi sanoo.
Hän kuitenkin ymmärtää pienempien oppilaitosten tenkkapoon. Siirtyminen vanhasta yleisestä oppimäärästä uuteen ja opetustuntien tuplaaminen viidestäsadasta tuhanteen ei välttämättä käy käden käänteessä.
– Se saattaa olla pienille toimijoille todella haastavaa.
Kuten monissa muissakin oppilaitoksissa, Sorissa annetaan opetusta sekä yleisen että laajan oppimäärän mukaan. Molemmissa opetus on tavoitteellista, mutta pienemmät tuntimäärät eivät välttämättä ohjaa oppilaita sirkusmaailman korkeimmalle huipulle.
Eikä ole tarviskaan.
Riittää että opetus vie kohti Opetushallituksenkin tärkeinä pitämiä tavoitteita, jotka on taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmassa vuonna 2017 sanailtu seuraavasti:
”Opetus tukee oppilaan itsetunnon kehittymistä, oppimisen iloa ja osallisuuden tunnetta sekä oppilasryhmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.
Me kävellään korkealla nuoralla, heitetään palloa ja tehdään volttia samaan aikaan ihan riippumatta siitä, mikä se laki tulee olemaan.
Mitenköhän näiden jalkojen pitäisi olla, Katarina Murto kysyy valokuvaajalta.
Kun Murto ottaa valokuvausta varten tukea harjoittelusalin puomista, jalat hakeutuvat kuin varkain tanssin lähtöasentoon.
Kerran tanssija, aina tanssija.
Murto sanoo, että tanssin kautta hän alkoi rakentaa myös omaa identiteettiään. Tanssi laajensi hänen käsitystään ihmiskunnasta, ihmisyydestä, elämästä ja luovuudesta.
– Niin kuin taide yleensä tekee ihmisille.
Kahden opettajavanhemman lapsena Murrolle oli itsestään selvää, että hänestäkin tulisi tanssinopettaja.
– Nautin valtavasti, kun näin, miten oppilaat kehittyivät ja oivalsivat asioita.
Ammatinvalinta oli helppo, vaikka taideaineiden opettaminen ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista.
Työt sijoittuvat usein ilta-aikoihin, ja tuntityöt ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Se ei lisää alan houkuttelevuutta.
Myös palkkauksessa on paljon kirittävää. Palkkataso pitäisi saada vastaamaan koulutusta ja työn vaativuutta.
– On lasten ja nuorten etu, että heillä on pätevät, työhönsä sitoutuneet opettajat, Murto muistuttaa.
Opetusta antavien kelpoisuusehdoista ei voi käydä halpuutuskauppaa.
Hupsista.
Sorin sirkuksessa Auri Norja nostaa käsistään pudonneen keilan lattialta ja jatkaa saman tien jonglöörausta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nyt ollaan treenivaiheessa. Kaiken ei tarvitse vielä olla valmista.
Myös taiteen perusopetusta uudistavasta esityksestä on vielä matkaa opetussuunnitelmiin, jotka lopulta ohjaavat opetusta ihan konkreettisesti.
Työryhmän esityksessä oppilaitosten kaikkea opetusta ohjataan kohti tuhannen tunnin oppimäärää.
Mutta Sorissakin on oppilaita, joiden elämä ei ole pelkkää sirkusta. He harrastavat tavoitteellisesti muita taiteenlajeja, mutta käyvät kerran viikossa myös sirkustunneilla.
– Toivottavasti tulevatkin opetussuunnitelmat antavat oppilaitoksille väljyyttä luoda oppilaille omia opintopolkuja, Merja Koskiniemi sanoo.
Myös sirkusalan ammattilaisiksi tähtäävien opintopoluista on pidettävä huolta. Koskiniemen mukana opetuksen tasosta ei Sorissa haluta joustaa.
Ja opettamisessa keskeistä ovat opettajien tiedot, taidot ja pedagoginen osaaminen.
Työryhmän esityksessä paalutetaan, että opettajan pätevyys koostuu taiteenalalle soveltuvasta korkeakoulututkinnosta ja pedagogisista opinnoista. Mutta lopuksi myönnetään, että opettajaksi käy henkilö ”jolla on asianomaisella taiteenalalla saavutettu taiteellinen tai muu ammatillinen ansioituneisuus”.
Tuo kelpoisuussikermän loppuosio huolestuttaa Suomen musiikinopettajien liiton puheenjohtajaa Anna Ruotsalaa. Hänen mielestään opetusta antavien kelpoisuusehdoista ei voi käydä halpuutuskauppaa.
– Jos kuka tahansa voisi opettaa taidealoja, kenenkään ei kannattaisi opiskella tälle alalle, jossa on koulutukseen nähden matala palkka ja paljon iltatöitä.
Myös Katarina Murron mielestä opettajien ja rehtoreiden pätevyydestä ei ole syytä antaa piiruakaan periksi.
– On aivan käsittämätöntä, jos tässä maassa millään koulutusasteella tai missään koulutusmuodossa mahdollistetaan se, että opettajien ei pitäisi olla korkeasti koulutettuja ja pedagogisesti päteviä.
Millä taiteen perusopetuksen uudistus sitten aiotaan rahoittaa?
Työryhmä esittää taiteen perusopetukseen kymmenen miljoonan euron lisäystä. Sillä summalla on tarkoitus lisätä valtionosuusrahoitteisten oppilaitosten määrää. Opetus- tuntien kokonaismääränkin pitäisi kasvaa noin kymmenen prosenttia nykyiseen verrattuna.
Lisärahoitusta ei ole tarkoitus ripotella tasaisesti kaikkien taiteenalojen kesken.
Musiikin valtionosuusrahoituksen arvioidaan nimittäin vähenevän uudistuksen alkuvaiheessa enintään kaksi prosenttia. Muiden taiteenalojen rahoituksen lasketaan kasvavan 7–33 prosenttia.
Musiikilla on Suomessa ollut taiteen perusopetuksessa keskeinen asema. Uudistuksessa sen asema tuskin tulee murenemaan, eikä ole tarkoituskaan, Koulutuksen esihenkilöt ja asiantuntijat Kean varapuheenjohtaja Kaija-Leena Alatalo muistuttaa.
– En itse ajattele, että nyt pitäisi musiikilta vähentää resursseja, vaan päinvastoin niin päin, että muutkin taiteenlajit saisivat sitä samaa, mitä musiikilla on ollut, Alatalo sanoo.
Hiljaisuus!
Pukimäen taidekoulun salissa rehtori Anu Myllyniemi pitää käsinkirjoitettua lappua päänsä päällä ja odottaa. On perjantai, kello on jo viisi, ja kavereiden kanssa olisi mukava supatella.
Mutta pian liki sadan lapsen hyörinä rauhoittuu, ja Pikku prinssi -esityksen ensimmäinen läpiveto voi alkaa.
Pukinmäessä voi opiskella musiikkia, sanataidetta ja tanssia yleisen oppimäärän verran. Laajan oppimäärän opetusta annetaan sirkuksessa, teatterissa ja kuvataiteessa. Näistä sirkus on valtionosuusjärjestelmän piirissä.
Pukinmäen monialaisuus näkyy myös Pikku prinssin harjoituksissa.
Teatterioppilaat esittävät keskeiset roolit, mutta esityksen sisällä nähdään myös sirkus- ja tanssiopiskelijoiden ryhmänumerot. Taustamaalaukset ovat kuvataiteen oppilaiden käsialaa.
Kaiken taustalla soivat musiikkioppilaiden soittamat kappaleet. Osa lauluista kuullaan näyttelijöiden esittäminä.
Pikku prinssi on kuin oppikirjaesimerkki taiteen perusopetuksen uudistukselle asetetuista toiveista. Työryhmän esityksessä puhutaan paljon yhteistyön lisäämisestä eri taidealojen ja oppilaitosten kesken.
Monialaisessa Pukinmäen taidekoulussa yhteistyö tapahtuu saman koulun sisällä.
– Me varmaan ollaan edelläkävijä tässä yhteistyössä, Myllyniemi sanoo.
Koulun sisällä on tähän saakka voinut valita kiinnostavimmat kurssit yli taiderajojen.
– Meillä esimerkiksi yksi oppilas tekee sirkuksesta laajan oppimäärän, missä hänellä on teatteri tosi vahvana sivuaineena.
Myllyniemi toivoo, että myös uudistuksen jälkeen on mahdollista tehdä useamman taidealan yhdistelmätutkintoja.
Sellaista musikaalia ei liene vielä tehty, jota esitettäisiin täysin ilman lavasteita.
Eri alojen yhteistyö on luonnollista erityisesti esittävässä taiteessa.
Siksi Myllyniemi näkee oppilaitosten yhteistyössä monia mahdollisuuksia. Olisi järkevää, jos oppilaat pystyisivät jatkamaan yleisen oppimäärän jälkeen laajempia opintoja toisessa oppilaitoksessa.
Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että uudistus ei välttämättä kohtele kaikkia taidealan oppilaitoksia yhtä hellällä kädellä. Pienille maakunnissa toimiville oppilaitoksille yleisen oppimäärän kasvattaminen laajaksi voi olla työn ja tuskan takana.
– Jotkut varmaan näkevät uhkana sen, että kun yhteistyö syvenee, niin tarkoittaako se sitä, että se oma pieni koulu kuolee, Myllyniemi sanoo.
Opetustuntien kasvattaminen yleisestä laajaan mietityttää myös Pukinmäessä.
– Kuvataiteessa meillä on paljon oppilaita ja opetuksen laajentamiseen on varmaan ihan hyvät mahdollisuudet. Mutta esimerkiksi musiikissa meillä on iso haaste järjestää tuhannen tunnin oppimäärä.
Sorin sirkuksen Merja Koskiniemi pohtii, halutaanko pieniä oppilaitoksia puskea puoliväkisin yhteistyöhön isompien kanssa.
Yhteistyökuvioiden onnistumisessa maantiede heittää toimijoille oman metkunsa. Suomessa on pitkät välimatkat, eikä niitä välttämättä ylitetä sen paremmin yhteistyökuvioilla kuin etäopetuksellakaan.
– Ilma-akrobatian opettaminen etänä ruudun välityksellä on aika haastavaa, Koskiniemi sanoo.
Ilma-akrobatian opettaminen etänä ruudun välityksellä on aika haastavaa.
Taidealan opettajia haastatellessa huomaa yhden yhdistävän asian: kukaan ei vastusta taiteenalojen yhteistyön lisäämistä.
Kean Kaija-Leena Alatalo muistuttaa, että eivät taiteen perusopetukseen osallistuvat lapset ja nuoretkaan välttämättä halua lukittautua vain yhteen taidelajiin.
– Ei lapsi ajattele, että onko tämä kuvataidetta, tanssia vai musiikkia tai teatteria, vaan lapsi leikkii. Lapsen luovuuden ydin on siinä, että pääsee toteuttamaan sen päässä syntyneen idean.
Coda. Loppusoitto.
On tullut aika kerätä kuvauspaikkana käyttämässämme harjoittelusalissa levällään olevat kimpsut ja kampsut kokoon, ja luovuttaa tila heille joille se kuuluukin: tanssijoille.
Kun valokuvaaja vielä paketoi vermeitään, kysyn Katarina Murrolta, mikä on taiteen rooli osana sivistystä.
Tällä kertaa vastausta ei tarvitse odotella.
– Taide on osa kulttuuria ja yhteiskuntaa, ihmisyyttä, ihmisten elämää. Se on keino jäsentää maailmaa, kehittää itseilmaisua ja kehittyä ihmisenä.
Iltapäivällä saan vielä sähköpostia:
”Moikka. Sellainen ajatus tässä nyt tuli, että ihmisyys ja sivistysyhteis- kunta murenee, jos ei ole yleissivistystä, taidetta ja kulttuuria. T. Katarina.”
Työryhmän esitykseen pohjaava hallituksen esitys tulee eduskuntakäsittelyyn vuoden 2026 aikana. Taiteen perusopetusta ohjaavan uuden lain on määrä astua voimaan vuoden 2027 alussa.
Sopimuksia noudatettava uudistuksen jälkeenkin
Suomen musiikinopettajien liitto Smol suhtautuu myönteisesti oppilaitosten väliseen yhteistyöhön, vaikka seurauksena voikin olla pienten oppilaitosten yhdistymisiä. Se voi tuoda tullessaan säästöjä esimerkiksi tilavuokrista ja hallinnosta.
Pääasia on, että yhteistyöstä hyötyvät opiskelijat ja että oppilaitoksissa noudatetaan työehtosopimuksia.
– Toivomme, että oppilaitokset ovat sen kokoisia ja sillä tavalla rahoitettu, että niiden toiminta on reilua myös opettajia kohtaan, puheenjohtaja Anna Ruotsala sanoo.
Eri taiteenalojen välistä yhteistoimintaa ajava uudistus näkyy pian myös järjestötoiminnassa.
Smolin hallitus esittää marraskuun liittokokouksessaan, että järjestön nimi muutettaisiin muotoon Suomen musiikin- ja taideopettajien liitto.
Jo aiemminkin muiden taidealojen kuin musiikin opettajat ovat olleet tervetulleita Smoliin. Tämän järjestö haluaa näkyvän myös sen uudessa nimessä.
Lue lisää: Musiikkioppilaitokset käännekohdassa – lakiuudistus huolestuttaa opettajia
Taide pitkä, mutta niin on Suomikin
Mitä mieltä taiteen perusopetukseen suunnitelluista uudistuksista ollaan eri puolilla Suomea? Mikä eri taiteenalojen opettajia mietityttää?
Lapsille aikaa myös kokeilla ja eksyä
– En ole osannut kaivata tätä lakiuudistusta, jyväskyläläinen sanataiteen opettaja Pia Niskanen sanoo.
Työryhmän esityksessä puhutaan paljon eri taiteenalojen välisestä yhteistyöstä. Niskasen mukaan hedelmällistä yhteistyötä on Jyväskylän kansalaisopistossa ollut yllin kyllin jo tähänkin saakka.
– Se on ollut ammatillinen ja pedagoginen voimavara, joka on auttanut kehittämään myös sanataideopetuksen sisältöjä, Niskanen kiittelee.
Jyväskylässä kansalaisopisto järjestää yleisen oppimäärän mukaista opetusta kuvataiteessa, musiikissa, sanataiteessa ja teatteritaiteessa. Laajan oppimäärän mukaista opetusta on tarjolla arkkitehtuurissa ja kuvataiteessa.
Niskasta ihmetyttää se, että esityksessä taiteen perusopetuksesta ei puhuta harrastuksena, vaan se näyttäytyy vain varhaiseen erikoistumiseen perustuvana matkana kohti taiteen ammattilaiseksi kasvamista.
– Minun mielestäni lapsilla ja nuorilla on oikeus saada laadukasta ja tasolta toiselle etenevää taideopetusta. Mutta heillä täytyy olla aikaa ja tilaa myös kokeilla ja eksyä ja etsiä kaikkea muuta elämässään.
Oppimäärän laajentaminen yleisestä laajaan nostaa opetustuntien määrää ja se aiheuttaa kustannuksia, jotka jäävät joko kunnan tai oppilaiden maksettaviksi. Jos lukukausimaksut nousevat ja harrastamiseen pitää tulevaisuudessa sitoutua nykyistä enemmän, uudistus voi kääntyä itseään vastaan.
– Pelkään, että se karkottaa meiltä harrastajia.
Maaseudulla on pitkät välimatkat
Opetuksen laajentaminen yleisestä laajaan mietityttää maaseutupaikkakunnilla. Niin myös Salossa, jossa kunnan sisällä on pitkät välimatkat.
Julkinen liikenne ei välttämättä toimi yhtä joustavasti kuin isoissa kaupungeissa. Kylillä asuvat lapset ja nuoret ovat osittain tai kokonaan vanhempiensa kuljetusten varassa. Jos harrastus vaatii sitoutumista useampana iltana viikossa, se saattaa nostaa kynnystä osallistua opetukseen.
Tällä hetkellä Salon kansalaisopistossa opetetaan kaikkia taiteen perusopetuksen aineita yleisen oppimäärän mukaan.
Teatteritaiteen opettaja Sarika Lipasti uskoo, että opetustuntien lisääminen ei kuitenkaan ole mahdotonta.
– Opetusta voidaan antaa vaikka kerran viikossa, jos kokoontumiset vain ovat pidempiä. Sen lisäksi voidaan tietysti pitää työpajoja ja leirejä, ja lukukaudet voisivat olla nykyistä pidempiä, Lipasti aprikoi.
Salon kansalaisopistossa taiteen perusopetusta annetaan sekä lapsille, nuorille että aikuisille. Opetus on painottunut erityisesti lasten ja nuorten opettamiseen. Lasten ja nuorten ensisijaisuuden toivotaan säilyvän tulevaisuudessakin taiteen perusopetuksen keskiössä.
– Perheen taloustilanne ei saa olla esteenä taiteen tavoitteelliselle harrastamiselle, Lipasti muistuttaa.
Resursseja myös tukea tarvitsevien lasten opettamiseen
Espoon kuvataidekoulun apulaisrehtori Anu Hietalan mielestä uudistus vahvistaa taiteen perusopetuksen merkitystä osana suomalaista koulutus- ja sivistysjärjestelmää. Siirtyminen yhteen oppimäärään myös selkeyttää taiteen perusopetuksesta viestimistä.
Yleisen oppimäärän mukaisten opintojen järjestäjille olisi kuitenkin hyvä antaa tukea ja konkreettisia ratkaisumalleja.
– Minkälaisilla yhteistyömuodoilla laajan oppimäärän opinnot voidaan tarjota niillä paikkakunnilla, joilla on aiemmin opiskeltu yleisen oppimäärän mukaan, Hietala kysyy.
Hietala toivoo, että esityksessä olisi selkeämmin määritelty millaisia resursseja suunnataan tukea tarvitsevien nuorten opettamiseen.
– Resursseja pitäisi kohdistaa siihen, että perusopetus on saavutettavaa ja esteetöntä kaikenlaisille lapsille ja nuorille.