Viime vuodenvaihteessa Suvi Kankaanpää ja Kalle Pitkänen pakkasivat vuokrafarmarin täyteen ja starttasivat kohti Sodankylää. Auton katolla kulki suksiboksi, koska toki Lapissa pääsisi hiihtämään.
Määränpäässä helsinkiläistä opettajapariskuntaa ei kuitenkaan odottanut hiihtoloma vaan työt Sodankylän Tähtikunnan koulussa. Kankaanpää ja Pitkänen olivat saaneet virkavapaata omista kouluistaan Helsingissä, ja edessä oli lukukausi pohjoisessa.
Kuin lähtisi opiskelijavaihtoon, mutta työelämässä.
Irtioton ehtona oli, että Kankaanpään ja Pitkäsen virkoihin Helsingissä löytyi sijaiset. Pariskunta haki virkavapaata jo ennen kuin oli löytänyt itselleen töitä.
– Vähän riskilläkin lähdimme. Ajattelimme, että jos vain toiselle järjestyy opettajan töitä, toinen voi mennä vaikka kausityöntekijäksi hiihtokeskukseen, Kankaanpää kertoo.
Hänen kollegansa oli Tähtikunnan koulussa sijaisena edellisellä lukukaudella ja suositteli paikkaa.
Töitä löytyi Kankaanpäälle laaja-alaisena erityisopettajana ja Pitkäselle matematiikan, kemian ja fysiikan opettajana.
Olen löytänyt ihan uusia puolia tästä työstä.
Huhtikuun puolivälissä Sodankylässä on yhä täysi talvi metrisine lumipenkkoineen. Kunnon talvea täältä lähdettiinkin hakemaan, toteavat Kankaanpää ja Pitkänen Teams-puhelussa.
Arki on asettunut uomiinsa. Opettajan työ on opettajan työtä niin Helsingissä kuin Sodankylässäkin, mutta pariskunta on huomannut kiinnostavia eroja.
He esimerkiksi luonnehtivat Tähtikunnan koulua rauhallisemmaksi kuin Helsingin kouluja, joissa ovat opettaneet. Näin siitä huolimatta, että Tähtikunnassa on yli 600 oppilasta ja esimerkiksi Kankaanpään virkapaikassa Kruunuvuorenrannassa vain reilu sata.
– Oppilaat ovat täällä yksilöinä keskimäärin rauhallisempia.
Kankaanpää arvelee sen johtuvan kasvatustyylien eroista sekä kotona että koulussa. Opetus Sodankylässä on hänen mukaansa opettajavetoisempaa kuin Helsingissä.
– Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Yksi hyvistä on se, että työrauha säilyy paremmin.
Elämä Lapissa ei ole yhtä hektistä kuin ruuhka-Suomessa. Se näkyy myös työelämässä, joka on Kankaanpään ja Pitkäsen mielestä vähemmän kuormittavaa.
– Helsingissä on kaikenlaisia hankkeita ja projekteja. Täällä keskitytään enemmän perusasioihin, toteaa Pitkänen.
Pariskunta ei kuitenkaan lähtenyt Sodankylään kuormitusta pakoon. Tärkeimmät syyt olivat halu nähdä elämää ja työelämää muualla ja asua Lapissa.
Arki on osoittautunut virkistävällä tavalla erilaiseksi.
Pienellä paikkakunnalla oppilaat käyvät opettajien kanssa samoissa harrastuksissa. Pitkänen kertoo, että oppilaisiin törmää usein myös kylillä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
– Helsingissä sellaisessa tilanteessa tulisi olo, että nyt pitää ottaa parempi ryhti.
Syntyperäiset helsinkiläiset olivat naapureita yläkouluikäisinä, alkoivat seurustella lukiossa ja opiskelivat molemmat opettajiksi Helsingin yliopistossa. Nyt he opettavat ensimmäistä kertaa samassa koulussa. Joskus Kankaanpää on erityisopettajana mukana Pitkäsen tunneilla.
Miltä yhteiselo ja -työ Lapissa on tuntunut?
– Kyllähän se vähän jännitti, että joko erakoidumme tänne tai olemme jatkuvasti sukset ristissä, Pitkänen myöntää.
Kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Sodankylä on lunastanut pariskunnan odotukset.
Kankaanpää ja Pitkänen ovat ottaneet kaiken irti varuskuntapaikkakunnan hyvistä hiihtoladuista. Myös Lapin laskettelukeskukset on kierretty. Haastattelua edeltäneellä viikolla he olivat ajaneet Norjaan Jäämeren rannalle.
Vapaa-aikana on kuulemma niin paljon tekemistä, että töihin mennään melkein lepäämään. Ja sinnekin pääsee potkukelkalla.
Helsingissä tulisi olo, että nyt pitää ottaa parempi ryhti.
Kankaanpää ja Pitkänen aikovat viipyä Sodankylässä lukukauden päätyttyä vielä kesäkuun elokuvajuhlien ajan. Sitten on edessä paluu Helsinkiin.
Mukaan on tarttunut paljon uutta kokemusta opettajan työstä. Kalle Pitkänen on Helsingin Tapanilan Hiidenkiven alakoulussa luokanopettaja, mutta Tähtikunnan koulussa hän työskentelee yläkoulun aineenopettajana.
– Se oli aika iso hyppäys. Olen löytänyt ihan uusia puolia tästä työstä.
Suvi Kankaanpää puolestaan on jo esitellyt Kruunuvuorenrannan rehtorille Tähtikunnan pysäkkiluokkamallia. Hän on pari tuntia päivässä oppilaiden tavattavissa pysäkkiluokassa, jossa työskentelevät myös nuoriso- ja koulunkäynninohjaajat.
Pienessä luokassa on muutama pulpetti, säkkituoli ja ikkunat käytävälle. Oppilaat voivat tulla oma-aloitteisesti juttelemaan, tai opettaja voi ohjata heidät pysäkille.
– Se on mielestäni toiminut hyvin. Jos oppilaalla on vaikka ahdistusta tai vaikea tulla kouluun, hän voi tulla pysäkkiluokan kautta.
Vaihto-opettajat saavat uutta virtaa omaan työhönsä, mutta myös tuovat sitä Tähtikunnan koulun työyhteisöön.
– He auttavat näkemään oman koulun toisin silmin, mikä meillä on tosi hyvin ja mitä voisi tehdä toisin, sanoo Opettaja-lehdelle aiheesta juttuvinkin lähettänyt erityisopettaja ja englannin opettaja Katri Juusola.