Kyse on miljoonaluokan satsauksesta opetushenkilöstön ammatilliseen osaamiseen ja työelämän tuntemukseen, sanoo Pohjois-Karjalassa toimivan ammatillisen oppilaitoksen Riverian rehtori Esa Karvinen.
Isolla panostuksella hän viittaa opetushenkilöstön työelämäjaksoihin, jotka ovat opettajien viikon mittaisia visiittejä oman alansa yrityksiin.
Riverian opettajat ovat käyneet työelämäjaksoilla ennenkin, muun tiiviin työelämäyhteistyön lisäksi. Tänä vuonna oppilaitos kuitenkin mahdollistaa työelämäjakson koko lähes 500 työntekijän opetus- ja ohjaushenkilöstölle.
– Oppilaitokset huolehtivat osaamisensa kehittämisestä omalla tavallaan. Me laskemme, että tämä on paitsi opettajien ja yritysten, myös ennen kaikkea opiskelijoiden etu. Siksi toteutamme työelämäjaksoja nyt laajasti.
Karvisen mukaan työelämä muuttuu ja kehittyy sellaista vauhtia, että ammatillisessa koulutuksessa vaaditaan sekä uusien taitojen omaksumista että eri alojen toimintakentän kokonaisvaltaista ymmärrystä.
– Teknologia kehittyy. Mutta yhtä lailla esimerkiksi palvelutoiminnassa, jossa on myös kova osaajapula, tarvitaan ymmärrystä työelämän monista muutoksista. Pyrimme siihen, että työelämäjaksojen avulla voimme vastata niihin tarpeisiin, joita meihin kohdistuu.
Jaksoilla opettajien osaaminen päivittyy, mutta samalla he välittävät työpaikoille viestiä siitä, mikä on oppilaitoksen ja sen opiskelijoiden rooli kokonaisuudessa.
– Pitää muistaa, että opiskelijamme eivät ole valmiita osaajia. He menevät työpaikoille ennen kaikkea oppimaan.
Karvisen mukaan opetushenkilöstö on ottanut uuden linjan hyvin vastaan.
– Olen kuullut, että jaksot ovat poikineet meille monia hyötyjä jo nyt.
Uusia naamoja, uusia tuttuja, uusia juttuja
Miska Huttunen, kone ja tuotantotekniikan lehtori
Ammatillisella opettajalla pitää olla tiiviit suhteet yrityksiin. Suurin osa Outokummun seudun yrityksistä onkin minulle tuttuja, eikä niistä voi pitkään olla poissa, jotta firmat ja niiden käytävillä vastaan tuleva henkilöstö pysyvät tuttuina.
Me ammatilliset opettajat olemme siis työpaikoilla muutenkin jatkuvasti, mutta Riveriassa yksi tapa ylläpitää omaa tietämystä yrityksistä ovat työelämäjaksot. Meillä opettajat käyvät työelämäjaksolla säännöllisin väliajoin.
Olin kesäkuussa viikon mittaisella jaksolla, joka olikin jo opettajanurani viides. Tällä kertaa pääsin lääketeollisuuden sopimusvalmistaja Medisizeen, jossa en ollut aiemmin käynyt.
Miska Huttunen tuntee oman alansa yritykset Outokummun seudulla hyvin, mutta työelämäjaksolle löytyi uusi tuttavuus. Medisizessa hän sai henkilökohtaista opastusta eri osastojen työtehtäviin ja tutustui samalla yrityksen työntekijöihin.
Sitähän oli melkein jännitystä ilmassa, kun menin työpaikalle ensimmäistä päivää ihmettelemään. Se on vähän sama kuin työpaikalle oppimaan menevällä opiskelijalla: saman tien pitäisi alkaa oppia jotain yrityksen töistä.
Kenestäkään ei tule ammattilaista, jos ei pääse alkuun.
Työssäoppijathan eivät ole lähellekään valmiita osaajia. Mutta kenestäkään ei tule ammattilaista, jos ei pääse alkuun eikä saa mahdollisuutta oppia. Tätä ymmärrystä yritän omalta osaltani viedä yrityksiin.
Se minut ja opiskelijan erottaa, että minusta ei ole tulossa yrityksen työntekijää työelämäjakson jälkeen. Tästä huolimatta yrityksessä panostettiin opastamiseeni. Sain henkilökohtaista opastusta kunkin osaston omista työtehtävistä. Myös turvallisuus- ja puhdastilakoulutus järjestettiin minulle henkilökohtaisesti.
Medisizessa olin ensimmäisenä päivänä tuotannon puhdastilassa, jossa tehdään heidän päätuotettaan. Tiistaina vaihtui työpuku, ja olin muottien huollon ja rakentamisen osastolla.
Käytännössä olin eri osastoilla eri henkilöiden kanssa ja autoin, jos pystyin. Lopuksi työskentelin koneistamossa ja automaation kunnossapidon puolella.
Olen koulutukseltani automaatioinsinööri ja opettaja. Opettajaopintojeni jälkeen tein pidemmän työrupeaman tulisijoja valmistavan Tulikiven tuotekehityksessä. Nyt meneillään on 16. vuosi opettajana Riverian Outokummun yksikössä.
Tällä työelämäjaksolla opin, kuinka paljon tarkkuutta ja osaamista tällä työpaikalla vaaditaan. Kyllähän meillä koneistusalallakin tarkkoja ollaan, mutta pienten muovituotteiden tuotannossa tarkkuus vielä korostuu.
Näin Medisizessa, miten automaatio on tällä alalla kehittynyt ja miten huolto ja eri osastot pelaavat keskenään. Paljon asioita lyhyessä ajassa.
Töihin tutustumisen ohessa olemme keskustelleet yrityksen henkilöstön kanssa siitä, mitä yritykset odottavat meidän työssäoppijoiltamme ja toisin päin, millaista panosta koulutuksessa tarvitaan yrityksiltä. Oppilaitoksen työelämäyhteys on ollut aina syvä, mutta nykyisin opiskelijat menevät työpaikoille yhä aikaisemmin: heti, kun opiskelijan suinkin pystyy päästämään työpaikalla oppimaan ja näyttöjä tekemään.
Sain jaksolta tietoa ja osaamista opettajan työhön. Näin uusia naamoja, uusia tuttuja ja uusia juttuja.
Opettajan on oltava hereillä
Tommi Kaasinen, autoalan lehtori
Isäni oli kaivinkoneyrittäjä, ja minulle on ollut pikkupojasta lähtien selvää, että haluan autoalalle. Täytän ensi vuonna 50, enkä ole alanvalintaani katunut. Tämä työ pitää mieleni virkeänä.
Tämän päivän ammatillisessa koulutuksessa työelämäyhteistyö painottuu yhä voimakkaammin. Pyrimme koulutuksessa siihen, että niitä asioita opiskellaan, joita yrityksissä oikeasti tehdään. Automaalauksessakin teemme harvoin sellaisia erikoisprojekteja, esimerkiksi vanhojen autojen parissa, joille ei ole työelämässä kunnollista kysyntää.
Opiskelijoiden työssäoppiminen on aivan jatkuvaa ja he ovat työpaikoilla niin paljon kuin mahdollista. Joku opiskelija saattaa tehdä lähes koko tutkintonsa työpaikalla.
Oman alan kehityksen kärki kiinnostaa Tommi Kaasista. Hän lähti Outokummusta työelämäjaksolle Etelä-Suomeen, jossa hän pääsi kiertelemään maan suurimmissa automaalaamoissa.
Työpaikoilla me opettajat ja ohjaajatkin usein olemme. Siellä näen, miten ala kehittyy. Oikeastaan oma mielenkiintoni on vain lisääntynyt.
Kesäkuun lopussa lähdin viikon mittaiselle työelämäjaksolle Etelä-Suomeen Basfille, joka on oppilaitoksemmekin toinen maalitoimittaja.
Tapasin maanantaina yrityksen pääkouluttajan Renne Kovalaisen firman varastoilla ja vierailimme merkkiliikkeen automaalaamossa. Pääsin keskustelemaan teknikkojen kanssa ja seuraamaan töiden järjestämistä isoimmassa maalaamossa, jossa olen Suomessa koskaan vieraillut.
Tiistaina lähdin sävytyksiin erikoistuneen teknikon kanssa Hyvinkäälle ratkomaan maalaamossa ilmennyttä sävytyspulmaa.
Yhtenä päivänä ajoimme Turkuun käymään yksityisessä maalaamossa, jossa kuuntelin, kun Renne koulutti työntekijöitä värikameran käytössä. Vierailimme myös kolmella muulla Basfin isolla asiakkaalla.
Tapaamiset oman alan eksperttien kanssa olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. Ajaessamme Turkuun emme muusta puhuneetkaan kuin värikamerasta ja uusista vähäpäästöisistä teknologioista, joita alalle on tulossa.
Niitä asioita opiskellaan, joita yrityksissä oikeasti tehdään.
Olen toiminut automaalauksen valmentajana sekä Taitaja- että World Skills -kilpailuissa. Kesäkuun työelämäjaksosta onkin suoraa hyötyä tulevissa ammattitaidon MM-kisoissa, joissa maalitoimittajana on työelämäjaksoni firma. Pääsin perehtymään uusiin menetelmiin ja maalien harvinaisempiin erikoissävyihin, jotka voivat tulla eteen kilpailussakin.
Valmistuin 80-luvun lopussa ensin autoasentajaksi, sitten peltiseppämaalariksi ja vuonna 1996 ryhdyin yrittäjäksi. Sittemmin suoritin tämän alan korkeimman tutkinnon eli automaalauksen erikoisammattitutkinnon, minkä jälkeen aloitin Riveriassa ensin ammatillisena ohjaajana. Opettajan pedagogiset opinnot tein vuonna 2013 ja nyt olen lehtorin virassa.
Ammatilliselle opettajalle työelämän tuntemus on välttämättömyys. En voi sanoa, että olenhan minä oppinut maalauksen ja tehnyt näitä hommia jo 30 vuotta. Jos kehitystä ei seuraa, riski kasvaa, että tekee ja opettaa asioita 30 vuotta väärin.
Opettajan on oltava hereillä, ja minä haluan olla hereillä.