Minua huolettaa ammattijärjestölehtien tulevaisuudessa se, ymmärretäänkö journalistisen sisällöntuotannon arvo myös jatkossa. Lukijoiden tarpeet eivät ole häviämässä.
Työskentelen Aikakausmedialla, ja ammattijärjestölehtien tilanne on minulle tuttu tutkimustemme kautta. Jäsenorganisaatiomme julkaisevat noin 450:tä aikakausmediaa, joten näköalani mediakenttään on laaja.
Ammattijärjestölehdet kertovat asioita, joita kukaan muu ei kerro, ainakaan samasta näkökulmasta.
Eri alojen ammattilaisten on tärkeää saada syvällistä, omaan alaansa liittyvää tietoa omalla kielellään. Jos näiden asioiden kertominen jäisi yleismedioiden varaan, menetettäisiin syvyyttä. Lisäksi eri ammattikuntien ääni yhteiskunnassa saattaisi hiljentyä. Monelle lehti on myös syy liittyä ammattijärjestöön.
Demokratian edellytyksenä on yhteiskunta, jossa tietoa on saatavilla monipuolisesti. Jos journalistisia julkaisuja aletaan lakkauttaa, se on aito uhka median moniäänisyydelle.
Ajattelen, että ihminen ei voi olla oman alansa uskottava ammattilainen, jos ei lue alansa lehtiä. Itse seuraan media-alan ammattilehtiä. Etsin niistä alan ilmiöitä ja inspiraatiota esimerkiksi siihen, mitä Aikakausmedian pitäisi tutkia.
Ihminen ei voi olla oman alansa uskottava ammattilainen, jos ei lue alansa lehtiä.
Uskon, että sisällön laadukkuus ja relevanttius lukijoille ratkaisee ammattijärjestömedioiden tulevaisuuden. Siksi lukijoiden tarpeita ja kiinnostuksen kohteita kartoittavia tutkimuksia pitää tehdä jatkuvasti.
Aikakausmedian toteuttamassa ammatti- ja järjestömedioiden Adam-tutkimuksessa sekä Opettaja-lehden omassa lukijakyselyssä pisti silmään, miten tiedonjanoisia lehden lukijat ovat. Heitä kiinnostavat itsensä ammatillinen kehittäminen, edunvalvonta-asiat, alan tutkimustieto sekä työarjen tositarinat. Kevyitä sisältöjä toivottiin aika vähän.
Tällä hetkellä ammattijärjestölehdet voivat mielestäni hyvin. Toki printtijulkaisujen kuluja joudutaan miettimään paino- ja jakelukustannusten noustessa. Opettaja-lehti ei ole ainoa, joka on vähentänyt lehden ilmestymiskertoja.
Printti- ja digisisältöjen suhdetta pohditaan toimituksissa paljon. Digitaalisuus ei kuitenkaan tee autuaaksi. Kesken olevan tutkimuksemme mukaan printtilehden lopettaneet ammatti- ja järjestömediat kamppailevat tavoittavuuden kanssa. Omaa viestiä on vaikeampi saada läpi jäsenille digimaailman hälyssä.
Printtiä ja digiä myös luetaan hyvin eri tavoin. Printissä ihmiset lukevat paljon sellaista, mistä eivät edes tienneet olevansa kiinnostuneita. Siksi se on hyvä väline ammatillisen tiedon välittämiseen. Digissä jokainen juttu myydään lukijalle erikseen.
Jo pitkään jatkunut trendi on se, että ajankohtaisviestintä ja tapahtumatiedotus siirtyvät verkkoon, ja lehti on taustoittavan ja syvällisen journalismin paikka.
Lehti on taustoittavan ja syvällisen journalismin paikka.
Viestinnän kanavat muuttuvat vasta sitten, kun lukijat muuttuvat. Minua naurattaa, miten ulkopuoliset tahot väittävät media-alan pitävän kynsin hampain kiinni printti- lehdistä. Todellisuudessa printti on toistaiseksi monen lukijan preferenssi.
Näen ammatti- ja järjestömedioiden tulevaisuuden Suomessa ihan valoisana. Viestinnän muoto voi jossain vaiheessa muuttua, mutta sisällöille on edelleen tarvetta. Se on niiden olemassaolon lähtökohta.
Mistä on kyse?
Outi Itävuon mielestä ammattijärjestömedioilla on valoisa tulevaisuus, koska niiden uniikeille sisällöille on selkeä tarve. Aikakausmedian tutkimus- ja markkinointipäällikkönä hän on näköalapaikalla suomalaiseen mediakenttään.