Taimet tarhassa

Mankolan koulun kasvihuoneessa Jyväskylässä oppilaat kasvattavat kesäkukkia ja tomaatintaimia. Istutusruukkujen ja multasäkkien seassa varttuvat myös ihmistaimet.

Kahdeksasluokkalaiset ovat aamulla ensitöikseen kylväneet selleriä, fenkolia ja purjosipulia. Ne kasvavat jo hyvää vauhtia muovin alla. Nyt vuorossa on sokerimaissi.

– Se menestyi viime vuonna hyvin avomaalla. Kotitalousopettajat ovat jo suunnitelleet pellolta pöytään -tyyppistä syksyn sadon hyödyntämiskurssia, kertoo Sanna Penttinen.

Hän on jyväskyläläisen Mankolan koulun biologian ja maantiedon opettaja ja vastaa yhdessä kollegansa Pekka Männistön kanssa koulun omasta kasvihuoneesta.

– Oppilaat voivat tehdä täällä omin käsin, touhuta, organisoida ja onnistua. Se vahvistaa itsetuntoa. Täällä arvostusta saavat erityisesti ne, jotka eivät loista luokassa, Männistö kuvaa.

 

Mankolan yhtenäiskoulua käy noin 630 oppilasta. Kasvihuoneen ovet ovat avoinna kaikille heille, ja siitä onkin tullut koko koulua yhdistävä asia.

– Muutkin opettajat ovat havahtuneet siihen, että täällähän voi tehdä kaikenlaista. Monet äidit saavat tänäkin vuonna äitienpäivälahjaksi Mankolan taimia, Penttinen paljastaa.

Käsillä tehdessään oppilaat rauhoittuvat.

Penttistä viehättää kasvihuoneessa erityisesti luokkahuoneesta poikkeava oppimisympäristö.

– Käsillä tehdessään oppilaat rauhoittuvat. Samalla he myös juttelevat monenlaisista asioista tajuamatta, että olen opettaja, hän nauraa.

Alun perin kasvihuone palveli Keski-Suomen emäntäkoulun tarpeita. Männistö tiesi sen olemassaolosta, koska hänen vaimonsa aikanaan työskenteli emäntäkoulussa.

– Kun kuulin, että vanhan emäntäkoulun kupeeseen rakennetaan uusi koulu, soitin heti sen rehtorille, jotta kasvihuonetta ei vaan hajoteta, Männistö muistelee.

Mankolan koulun tuolloinen rehtori Pipsa Teerijoki kiinnostui kasvihuoneesta, ja niinpä siellä kasvaa nyt sellerin, fenkolin ja purjosipulin lisäksi eksoottisiakin kasveja, kuten avokadoa, kahvia, sitruunaa ja viinirypäleitä.

– Olen huolissani uudesta linjauksesta, joka vähentää kädentaitoja koulussa. Jos kaikki ostetaan valmiina kaupasta, kuka meillä enää tekee tai korjaa mitään, biologian ja maantiedon opettaja Sanna Penttinen kysyy. Jami Lahtinen ja Tinja Hautala kastelevat sokerimaissin siemeniä.

Kahdeksasluokkalaiset Tinja Hautala ja Jami Lahtinen kylvävät sokerimaissia muovisiin istutusruukkuihin. Siemenet peittyvät yksitellen kolmen, neljän sentin syvyyteen.

– Käyn täällä välillä välitunnillakin. Tykkään, kun täällä voi tutustua kasveihin ja opetella kasvattamaan ja hoitamaan niitä. Se on todella kivaa, Hautala sanoo.

Sanna Penttinen vetää kahdeksasluokkalaisille valinnaista biologian kurssia. Tavoitteena on syventää oppilaiden luonto- ja eräharrastusta sekä opetella yrittäjyyden perusteita.

– Taito ja tarve kasvattaa itse ruokaa ovat lähes hävinneet Suomesta kaupungistumisen myötä. Jospa tästä jäisi joku kipinä, että ei se ole niin ihmeellistä kasvattaa itse salaattia tai yrttejä.

Kun sokerimaissin siemenet ovat siististi istutusruukuissaan, Penttisen oppilaat kastelevat ne painesumuttimella.

– Laita sitä vettä ihan kunnolla jokaiselle, Penttinen opastaa.

Lopuksi oppilaat peittävät ruukut. Aikanaan sokerimaissit ja muut hentoiset taimet päätyvät ulos istutuslaatikoihin Jyväskylän ammattikorkeakoulun kestävän gastronomian opiskelijoiden hoidettaviksi.

– Syksyllä oppilaat pääsevät sitten maistelemaan ja haistelemaan Jamkin opiskelijoiden puutarhaan. Se on iso juttu, Penttinen sanoo.

 

Kahdeksasluokkalaiset Jami Lahtinen ja Tinja Hautala leikkaavat peikonlehteä.

Syksystä 2015 Mankolan koulussa on toiminut Taimiakatemia. Siinä yhdistyvät ympäristö- ja yrittäjyyskasvatus. Oppilaat myyvät muun muassa itse kasvattamiaan kukka-amppeleita.

– Opetamme oppilaille, että rahaa voi hankkia myös tekemällä itse, ja se on yhtä kuin yrittäjyys, Pekka Männistö sanoo.

Amppelit tekevät Männistön mukaan hyvin kauppansa. Kevään viljelykausi alkaa Mankolan koulun 120-neliöisessä kasvihuoneessa helmikuussa.

– Kasvatamme kukat siemenistä emmekä käytä typistäjiä tai kasvun nopeuttajia. Näin kukille kasvaa vahva juuristo. Se kun onnistuu, kukat jaksavat kukkia.

Viljeltävät kasvit ovat valikoituneet yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tänä vuonna oppilaat ovat kasvattaneet myyntiin esimerkiksi petunioita, lumihiutaleita, orvokkeja ja amppelitomaatteja. Kurkuntaimille sen sijaan ei ole kysyntää vielä toukokuussa.

– Viljeltävät kasvit ovat valikoituneet yrityksen ja erehdyksen kautta. Viljelemme helppoja lajikkeita. Tekeminen on täällä kuitenkin se ydin, Penttinen sanoo.

Kesäkukkien ja amppelitomaattien lisäksi taimiakatemialaiset myyvät myös yrttejä ja saippuaa. Joulun alla oppilaiden käsissä on syntynyt muun muassa pihakoristeita.

– Toissa syksynä keräsimme 105 kiloa männyn ja kuusen käpyjä. Kuivasimme ne ja liimasimme niistä kartiokuusia. Ne menivät kuin kuumille kiville, Männistö kertoo.

Kesäkukkien myynti alkaa äitienpäiväviikolla. Kahdeksasluokkalaiset päivystävät kasvihuoneella arki-iltaisin viidestä puoli seitsemään.

Taimiakatemian toiminnasta kertyneillä tuloilla opettajat ostavat mullat, siemenet, ruukut ja muut tarvikkeet. Viime vuonna ostoslistalla oli myös kassakone.

Viidesluokkalainen Saara Käyhkö kantaa ruukkuja amppelitomaatintaimille.

Iltapäivällä kasvihuoneeseen pölähtää kokonainen viitosluokka. Pekka Männistö kantaa emaliämpäriä, joka on täynnä vettä ja kukkasipuleja.

– Tänään istutamme miekkaliljoja. Se on sipulikasvi. Sipulit ovat olleet vuorokauden vedessä, jotta ne lähtevät helpommin kasvamaan, Männistö kertoo oppilailleen.

Hän opettaa biologiaa ja maantietoa vitosten lisäksi myös kolmas- ja kuudesluokkalaisille sekä seiskoille ja yseille – ja touhuaa oppilaiden kanssa kasvihuoneella myös välitunneilla.

Männistö toivoo, että kasvihuoneella vietetyt tunnit vahvistavat oppilaiden luontosuhdetta.

– Kyky toimia ympäristön ja luonnon hyväksi vaatii hyvän luontosuhteen. Vasta se herättää meissä halun toimia. Kasvihuoneella lapset oppivat, että heidän toiminnallaan on merkitystä. Jos he eivät hoida kasvia, se kuolee.

Oppilaat upottavat kätensä sankoon, onkivat sieltä kukkasipulin yksi toisensa jälkeen ja istuttavat ne pieniin ruukkuihin. Työ etenee rivakasti.

– Joka koulussa ei ole kasvihuonetta. Täällä on kiva tehdä hommia. Koulu ei ole pelkkää opiskelua, ja saamme rahaa luokkaretkellekin, viidesluokkalainen Jami Forss kertoo.

Toukokuussa Forss luokkakavereineen matkaa Särkänniemen huvipuistoon Tampereelle. Retkien lisäksi taimiakatemialaiset säästävät rahaa kasvihuoneen ilmanvaihdon automatisointiin.

Kasvihuoneessa kaikki Mankolan koulun oppilaat saavat upottaa kätensä multaan.

Lapset ovat nykyään hyvin sosiaalisia, Männistö pohtii, mutta pitkäjänteisyydessä on toivomisen varaa. Hänestä sitäkin on mahdollista oppia kasvihuoneessa.

– Kasvi kasvaa hitaasti. Siinä menee helposti puolitoista viikkoa ennen kuin se on edes sirkkalehdellä.

Hän laskee, että puolet kukkasipuleista päätyy ruukkuun väärin päin.

– Ei se haittaa. Sittenhän me aikanamme ihmettelemme, miksi ne eivät ole nousseet.