”Rehtorin kaksoisroolissa olen ennen kaikkea työyhteisön jäsen, jolla on sellaisia tietoja ja tehtäviä, joita muilla ei ole. Tunnen olevani mahdollistaja, joka auttaa toisia jaksamaan ja pääsemään tuloksiin.
Minulla on takanani pitkä työura. Sen aikana kuntien hallinnolliset ja taloudelliset realiteetit ovat tulleet tutuiksi monesta näkökulmasta.
Olen työskennellyt perusopetuksessa lehtorina, pääluottamusmiehenä, apulaisjohtajana ja rehtorina. Esihenkilötehtävistä kokemusta on karttunut 16 vuotta. Rehtorin tehtävään kuului aiemmin myös toimialajohtajuus.
Nykyisin toimin alakoulun rehtorina Taipalsaaren Kirkonkylän koulussa.
Töissä olen oma itseni. Mahtaisi elämä mennä kummalliseksi, jos pienellä paikkakunnalla asuessa ja työskennellessä pitäisi vaihtaa yhtenään rooleja: olla opettaja, rehtori, toimialajohtaja, äiti ja milloin mitäkin.
Ennen kuin aloitin nykyisessä työssäni, pohdin, suhtautuuko työyhteisö minuun samalla tavalla kuin muihin opettajiin. Olen huomannut, että itselle ja työyhteisölle täytyy antaa aikaa tutustumiseen. Siten yhteisöllisyys kasvaa.
Mielestäni vastakkainasettelulla ei pääse eteenpäin. Aina pitää pyrkiä näkemään tilanne yhteisestä suunnasta – haasteita ratkotaan yhdessä.
Tässä työssä on ymmärrettävä, etteivät muiden toimialojen esihenkilöt voi tuntea opetusalan lainsäädäntöä, OVTES:iä ja opetussuunnitelmia.
Minun pitää jaksaa rauhallisesti ja analyyttisesti perustella asioita niin kollegoilleni kuin poliittisille päättäjillekin, jotta tärkeät päätökset eivät perustuisi vääriin tietoihin. Haluan myös tuoda esille, miten päätökset vaikuttavat ihmisiin.
Olen saanut OAJ:stä tarvitsemani tiedot esimerkiksi perustellessani päättäjille määräaikaisten vakinaistamista. Järjestö on muutenkin tukenut minua monin tavoin.
Verkostoitumistilaisuudet ovat pienellä paikkakunnalla työskentelevälle rehtorille tärkeitä. Myös kolmiportaiseen tukeen liittyvät materiaalit ja koulutukset ovat helpottaneet työtäni, koska pienessä kunnassa ei ole juristeja.
Se, että rehtori pitää oppilaiden ja työntekijöiden puolta, ei ole työnantajallekaan huono asia. Päinvastoin työnantajalle ja oppilaille on etua siitä, että työntekijät voivat hyvin.
Suomessa rehtori on aina koulutukseltaan opettaja, mikä on maailmanlaajuisesti poikkeuksellista.
Kuulumme myös samaan ammattijärjestöön opettajien kanssa eli olemme tälläkin tavalla rinnakkain, emme vastakkain.
Tilanteissa, joissa on konfliktin vaara, tunnen toimivani sovittelijana. Vaikeistakin asioista voi keskustella hyvässä sovussa, kun taustalla on mahdollisimman vahva tieto siitä, mihin päätökset perustuvat.
Kun pitää säästää vaikka oppimateriaaleista, lähden siitä, että asiaa pohditaan työpaikalla tiimeissä tai kaikki yhdessä. Arvot pannaan järjestykseen, ja päällimmäisenä on lapsen etu.
On selvää, että kun ikäluokat tulevaisuudessa pienenevät, pienissä kunnissa joudutaan miettimään koulujen lakkauttamisia. Sellaisista asioista pitää puhua jo nyt.
Itse en halua sanella, miten asia ratkaistaan. Henkilöstöä voi herätellä keskustelemaan syntyvyysennusteista.
Korkeasti koulutetut opettajat ymmärtävät kyllä tilanteen ja osaavat löytää parempiakin ratkaisuja kuin minä.
Mistä on kyse
Rehtori on samaan aikaan sekä työnantajan että työntekijöiden edustaja. Taipalsaaren Kirkonkylän koulun rehtori Anne Rousku ei vaihtele rooliaan tilanteen mukaan vaan sanoo olevansa sovittelija, joka tuo vaikeissa tilanteissa keskusteluun faktoja.