Sirkkamuki syrjäyttää lihamukin? – lahtelaiskoulussa tutkitaan maailmaa kotisirkkojen kautta

Lahtelaiskoulun sirkkaprojekti huipentui oppilaiden esiintymiseen messuilla. Maria Viidan johdolla kotisirkoista syntyy sekä hyönteisruokaa että monialaisen oppimisen siemeniä.

Mitä keskeistä eroa on kulttimaineeseen nousseella lahtelaisella ruoka-annoksella lihamukilla ja kotisirkoilla?

Se, että globaalien megatrendien kannalta ne kulkevat päinvastaisiin suuntiin. Megatrendit ovat kehityksen aaltoja, samansuuntaisten trendien kimppuja, joihin tiivistyy ihmisten, yhteiskuntien ja koko planeetan tulevaisuuden suuria linjoja.

Lihamukilla ei ole tulevaisuutta. Se on vain kertakäyttökupillinen kebab-lihaa ja kenties vähän kastiketta päälle. Annos kyllä sisältää mukavasti proteiinia, mutta ruokatrendinä se varmasti hiipuu. Lihamuki ei pääse nosteeseen, koska se on roskaruokaa vanhasta maailmasta.

Todennäköisesti sadan vuoden päästä kertakäyttöastiat on kielletty ja lihantuotanto on vähentynyt ympäristökuormituksensa vuoksi.

 

Pysytään Lahdessa. Sikäläisen Launeen koulun terraariossa asustavilla kotisirkoilla on lihamukia paremmat mahdollisuudet nousta ruokatrendien aallonharjalle.

Ekologisuus ja kestävä ruuantuotanto ovat kuitenkin vain kaksi ulottuvuutta, joita koulun ykkös- ja viitosluokkalaiset ovat käsitelleen Sirkat koulussa -projektissa.

Ympäristöoppia, käsitöitä, matematiikkaa ja äidinkieltä, kuvataidetta. Sirkkojen kautta lapsille on opetettu lähes kaikkea.

– Yhtenäiskoulussamme on sekin huikea etu, että olemme päässeet alakoululaisten kanssa kotitalousluokkaan, jossa sirkkoja on paahdettu, uppopaistettu ja maustettu. Olemme yhdessä miettineet, pitäisikö niistä tehdä suolaisia vai makeita ruokia, luokanopettaja Maria Viita kertoo.

 

Viidan eka- ja Anne Kallion vitosluokkalaiset ovat tehneet omia reseptejä kotitalousopettaja Ritva Mattilan kanssa. Smoothieita, pähkinäistä sirkkagranolaa ja esimerkiksi sirkoilla höystettyä hollolalaista näkkileipää. Ja on sirkoilla täydennetty sitä lihamukiakin.

Lahdessa on kiistelty siitä, kuka keksi lihamukin. Sirkkamuki keksittiin Launeen koulussa.

Viita arvelee, että lapset hyväksyivät ajatuksen sirkkojen syömisestä innostuksen myötä. Projektin alussa koululaiset vierailivat Entocube-sirkkakasvattamossa ja Aalto-yliopistossa Espoossa. Upeat tilat ja kertomukset sirkkaruuan valmistuksesta esimerkiksi avaruuslennoille tempaisivat oppilaat mukaansa.

– Lapset olivat haltioituneessa ja hyvässä moodissa. Maistiaisissa he jo totesivat, että sirkathan ovat tosi hyviä.

Viidesluokkalaiset Jenna Luukkonen, Helmi Laukkanen ja Enni Kuikka ruokintapuuhissa kasvatuslaatikon äärellä.

Jos on lihamukiin lisätty sirkkoja, niin Viita ja muut opettajat ovat piilottaneet sirkkaprojektiin aimo annoksen harkittua pedagogiikkaa.

Projekti kuulostaakin lähes tapausesimerkiltä uuden opetussuunnitelman toteutusoppaasta. Projektissa ilmiötä – siis sirkkoja – on tutkittu monialaisesti ja opetuksessa on korostunut rohkeus kokeilla ja tutkia uutta.

Sirkoista on tehty runoja, maalauksia ja tuotepakkauksia. Oma osasto ja esiintyminen Lahden Messukeskuksen Pihapiiri-messuilla oli hanke, jossa oppilaat harjoittelivat esiintymistä, asiakaspalvelua, rahankäyttöä ja yhteistoimintaa eri luokka-asteiden ja myös koulun ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Sirkoista on pidetty blogeja ja projektia on esitelty asiantuntijoina kiinnostuneille. Projekti on ulotettu myös koulun kerhotoimintaan.

– Onnistumisia on paljon. Ylpeänä seurasin, kun yksikin ekaluokkalainen esitteli terraariota koulussa vierailleelle rehtorille.

Syksyllä nuoremmat oppilaat perehdyttävät sirkkaprojektiin seiskaluokkalaiset.

Sirkoilta on opittu vuorovaikutusta, monilukutaitoa sekä ajattelun ja tutkimisen taitoja.

– Kuva täydentyy, kun tiedon ja näkökulmien määrä paisuu. Samalla uuden opetussuunnitelman palapeli alkaa täyttyä pala kerrallaan, Viita sanoo.

 

Opsin toteuttaminen kuulostaa luonnolliselta.

– Olen tehnyt monialaisia, teemoihin ja projekteihin perustuvaa pedagogiikkaa jo ainakin 20 vuotta. Uskon opetukseen, joka alkaa tekemisen ja tiedon löytämisen ilosta.

Esimerkiksi suolan käytöstä on loppunut vouhutus ja pelleily, kun oppilaat ovat huolellisesti maustaneet itse kasvattamiaan sirkkoja.

– Oppimisesta loppuu ”koulutus”, kun siitä tulee osa oikeaa elämää.