Savonlinnan normaalikoulu siirtyi Joensuuhun: It-opetus aloitetaan alusta

KLO 7.30

Kimmo Nyyssönen starttaa auton Joensuussa kotipihasta kohti työpaikkaa. Työmatka on vain reilut neljä kilometriä ja tunti alkaa vasta 9.15, mutta aamuihmisenä Kimmo haluaa olla ajoissa työpaikalla.

Kimmo sai elämälleen kokonaan uuden startin, kun hän aloitti viime elokuussa opettajankouluttajana Joensuussa.

– Sain kuulla Savonlinnan opettajankoulutuksen lakkauttamisesta huhtikuun 11. päivä vuonna 2016, ja se oli minulle iso järkytys. Tein surutyötä vuoden verran, ja lopulta päätin siirtyä Joensuuhun. Noin 30 työntekijästä meitä lähti tänne vain seitsemän, Kimmo kertoo.

Päätös merkitsi Kimmolle rankkaa muuttorumbaa. Piti siirtää Savonlinnan normaalikoulun tavarat viime syksyn ajaksi väliaikaisiin tiloihin Sirkkalan kouluun Joensuuhun. Heinäkuussa oma huusholli kuskattiin samaan kaupunkiin.

– Viime syksy oli tosi raskasta aikaa koko työyhteisölle, mutta siitä mentiin läpi huumorilla ja jokainen jaksoi puhaltaa yhteiseen hiileen, Kimmo sanoo.

KLO 9.30

Aamu-uniset viidesluokkalaiset istuvat pienissä ryhmissä laskemassa matikkaa. Tänään harjoitellaan allekkain jakamista. Kimmo ja toinen luokanopettaja Laura Saastamoinen auttavat, jos tulee tenkkapoo.

– Tällä tunnilla on koko ryhmä eli 48 oppilasta, ja ryhmäjakoja piti miettiä etukäteen, kertoo Kimmo.

Kimmo Nyyssönen neuvoo Topias Koposta ja Anttu Eskelistä matematiikan tehtävien teossa. Avoimessa tilassa on kuusi näyttöä, mutta oppilaat voi myös kerätä sohvan ympärille katsomaan samaan suuntaan.

Vuodenvaihteessa oli vuorossa kolmas muutto vasta valmistuneen Rantakylän normaalikoulun avariin tiloihin.

– Aluksi lapset riehaantuivat kuin vasikat kevätlaitumella, mutta nyt meno on rauhoittunut, Kimmo naurahtaa.

– Vaikka kokemus on kasvanut, oma uusi ryhmä vaatii silti aina töitä ennen kuin sen saa toimimaan. Vuosien mittaan oppilaat ovat muuttuneet haastavammiksi.

KLO 10.30

Oppilaat konttaavat lattialla rakentamassa rataa ja ohjelmoivat tableteillaan Sphero-palloa kulkemaan sitä pitkin.

(vas.) Sphero-pallon voi ohjelmoida vaikkapa kaatamaan keiloja. Savonlinnan normaalikoulu oli edelläkävijä sähköisessä opetuksessa, ja sama painotus jatkuu Rantakylässä.
(oik.) Valinnaisella Koodari-kurssilla viitos- ja kuutosluokkalaiset rakentavat lattialle radan Sphero-pallolle. Suoritus kuvataan tabletilla. Parhaat videot pääsevät koulun someen.

Valinnaisella Koodari-kurssilla ollaan Kimmon vahvalla alueella. Savonlinnassa hän oli mukana virittämässä it-opetusta huippukuntoon.

– Nyt lähdemme liikkeelle tilanteesta, jossa olimme Savonlinnassa viisi vuotta sitten, eli kaikki oppilaat saavat omat iPadit.

Koulun tieto- ja viestintätekniikan työryhmän jäsenenä Kimmo tekee töitä sen eteen, että kaikki koulun tekniikka saadaan käyttöön. Kerran kuukaudessa opettajat jäävät iltapäiväksi koululle neuvomaan toisiaan tieto- ja viestintätekniikan vempeleiden käytössä.

Kirjojakaan ei ole unohdettu.

– Oppikirjat ovat hyviä tietolähteitä, sillä ne ovat aina jonkun toimittamia ja räätälöityjä tietylle ikäryhmälle, Kimmo tuumaa.

KLO 12.20

Kimmo seuraa, kun ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijat Oona Piirainen ja Ella Markkanen pitävät äidinkielen tuntia. Vielä ujo ote kuuluu harjoittelijoiden hiljaisessa äänessä.

– Aluksi opiskelijaa saattaa jännittää niin, ettei hän oikein kykene hahmottamaan omaa toimintaansa. Silmät pidetään tiukasti suunnitelmassa, eikä vielä uskalleta elää tilanteessa, Kimmo kertoo.

Nykyisin opiskelijoilla on opetusharjoittelun aikana muita opintoja, ja he joutuvat sukkuloimaan koulun ja yliopiston väliä.

– Rauhallinen aika käsitellä asioita vähenee koko ajan, Kimmo harmittelee.

Opiskelijoilla on totuttelemista, koska omana kouluaikanaan he istuivat pulpetissa.

Oonan ja Ellan mielestä harjoittelu on kivaa, ja se on vahvistanut päätöstä opettajan ammatin valitsemisesta. Nuorilla naisilla on tosin totuttelemista uuteen koulukulttuuriin, koska omana kouluaikanaan he istuivat pulpetissa ja käyttivät kirjoja.

Myös Rantakylän oppilaille muutos on ollut suuri, eikä siirtyminen uuteen oppimisen tapaan ole sujunut kaikilta kivutta. Joidenkin häiriöille herkkien lasten on hankala keskittyä opiskeluun avoimessa tilassa. Heitä varten onkin olemassa pieniä huoneita, majoja ja pesiä.

Kimmolle itseohjautuvuuteen tähtäävä oppimisen tapa sopii, sillä hän ei ole koskaan kannattanut opettajajohtoista paasaamista.

Jos energia loppuu kesken oppitunnin, oppilas voi saada luvan mennä hyppimään hyppynarua, seisomaan tasapainolaudalla tai roikkumaan apinatikkaisiin.

KLO 13.50

Kimmo ja Laura tekevät portailla tehtäviä oppilaiden kanssa. Takana on puolisen vuotta yhteisopettajuutta.

– Hyvin olemme selvinneet, vaikka Kimmo on pohdiskelevampi ja saattaa arastella minun vauhtiani, Laura arvelee.

Kimmon mielestä yhteisopettajuus vaatii yhteisen pedagogisen näkemyksen ja antaa parhaimmillaan paljon voimavaroja työhön.

– Et ole koskaan yksin vaikeimpienkaan asioiden kanssa.

Tänään on pyjamapäivä, ja myös luokanopettaja Laura Saastamoinen pukeutuu teeman mukaisesti. Lauran mielestä on sekä työlästä että mahtavaa olla luomassa aivan uuden koulun kulttuuria.

Rantakylän viidennellä luokalla on yhteensä 48 oppilasta, joista 16:lla on tehostetun tuen päätös. Ryhmässä puhutaan kahdeksaa eri äidinkieltä.

Eriyttämisen työsarkaa siis riittää. Kolmanneksi käsipariksi luokkaan onkin saatu resurssiopettaja Sanna Varis.

– Uusien tilojen käytössä riittää opettelua sekä oppilaille että meille opettajille. Aluksi iPad saattoi innostaa viihteellekin, mutta oppilaat pysyvät päivä päivältä paremmin oikeilla sivuilla, Sanna kertoo.

KLO 14.30

Oppitunnit ovat ohi ja on aika hengähtää.

Uusi alku uudella paikkakunnalla on tuonut Kimmon elämään myös hyvää.

– Kaupunki on vilkas, ja ihmiset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. On myös hauska totutella pian viisikymppisenä ensimmäistä kertaa omakotitaloasujaksi.

Arki saatiin rullaamaan, kun aiemmin ammattikorkeakoulussa kieliä opettanut vaimo Sari Parkkinen sai vuoden määräaikaisen paikan Rantakylän normaalikoulusta. Perheen kolme poikaa eivät juuri muuttoa vastustelleet, mutta tyttärelle lähtö oli vaikea paikka, sillä hän oli juuri päässyt toivomalleen urheiluluokalle.

Kimmo pitää Whatsapp-ryhmässä tiivistä yhteyttä Savonlinnan nelihenkiseen tiimiin, joka edisti yhdessä tvt-osaamista. Tiimin kaksi jäsentä jäi töihin Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen tiloissa aloittaneeseen Heikinpohjan kouluun, yksi siirtyi tietotekniikkafirmaan.

– Savonlinnassa tulee käytyä muutaman kuukauden välein, sillä asuntomme ei ole vielä mennyt kaupaksi.

Vaikka kysymykset opettajankoulutuksen siirron järkevyydestä leijuvat vielä ilmassa, Kimmo ei ole katkera.

– Kun olin päättänyt lähteä, lähdin kulkemaan kohti uutta 110 prosentilla.

Kimmo toivoo kuitenkin, että siirtopäätöksen nuijineet päättäjät seuraisivat päätöksensä vaikutuksia.

– Savonlinna on aika heikossa hapessa. Suurin osa Savonlinnan normaalikoulun entisistä opettajista on saanut kaupungista opettajan töitä, mutta osa on saanut vain päätoimisen tuntiopettajuuden, jossa ei saa palkkaa kesälomalta.

KLO 15.30

Kimmo vetäytyy työtilaansa luomaan katseen seuraavaan päivään, jolloin hän hyppää varhaiseen Helsingin-junaan ja matkaa päiväksi Suomen harjoittelukoulujen opettajien yhdistyksen Suhon kokoukseen.

– Olen ollut pitkään mukana Suhon toiminnassa. Minulla on vahva tunne siitä, että haluan kuulua tähän joukkoon, ja sen takia halusin jatkaa opettajankouluttajana. Haluan olla työssäni sekä oppilaiden että opiskelijoiden kanssa, sillä nuorilta saan paljon virtaa.

Päivän päätteeksi Kimmo tapaa katsoa seuraavan päivän tehtäviä työpisteellään. Yleensä hän pyrkii tekemään työt neljään mennessä, mutta tänään menee viiteen tietotekniikkatyöryhmän kokouksessa.

Illat Kimmo pyrkii pyhittämään perheelle ja levolle. Lapset yleisurheilevat ja pelaavat salibandya, ja lasten harrastusten myötä joensuulainen seuratoiminta on tullut tutuksi.

– Sänkyyn kömmin Kymmenen uutisten jälkeen. Yleensä nukun hyvin mutta joskus herään kolmen, neljän aikaan ja muistan jonkin asian, joka on jäänyt hoitamatta.