Kun kunnassa syntyy vuosittain vain 7–12 lasta, on mietittävä, miten pitää kunta elinvoimaisena.
Ristijärvellä yhteistyö muiden Kainuun kuntien kanssa on elinehto. Esimerkiksi peruskoulunsa päättävät ovat tottuneet hakeutumaan toiselle asteelle oman kunnan ulkopuolelle.
Vaara- ja järvimaisemissa sijaitseva Ristijärvi on Kainuun kahdeksasta kunnasta pienin. Asukkaita on noin 1 270.
Kunnanvaltuustossa on 14 edustajaa. Päätöksenteko on ketterää, ja kuntapolitikointia tärkeämpää on säilyttää hyvät peruspalvelut.
– Pienessä kunnassa kuntavaaliehdokkaiden ei tarvitse tehdä varsinaista vaalityötä. Koska kaikki tuntevat toisensa, tärkeää on se, millainen olet ja miten olet aikaisemmin toiminut, valtuuston puheenjohtaja, Keskuskoulun luokanopettaja Ritva Tolonen kertoo.
Ristijärvi on pinnistellyt taloutensa kanssa pitkään. Sivistystoimessa työskentelevälle kuntapäättäjälle onkin hankalaa se, että lakisääteiset sote-menot vievät kunnan budjetista kaksi kolmasosaa.
Jatkuvissa säästöpaineissa nipistettävää jää vain siihen pienen osaan, johon varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut kuuluvat.
– Sivistyspuolen jatkuva nakertaminen turhauttaa. Koko ajan leikataan, mutta pienistä saatavat säästötkin ovat valitettavan pieniä. Koulussakin meidän on koko ajan luovuttava jostain, mutta säästöt eivät paljon auta kuntataloutta, Tolonen harmittelee.
Tolonen toimi kuntavaltuutettuna kaksi kautta jo 1990-luvulla. Hän on viihtynyt valtuuston puheenjohtajana, mutta ei ole enää ehdolla. Työelämää on jäljellä muutama vuosi, ja Tolonen arvelee viimeisten työvuosien olevan helpompia ilman kuntapäättäjän vastuuta.
Pienessä kouluyhteisössä opettajien vahvuudet ovat laajasti käytössä.
Opettajien työtuntien riittävyyttä on turvattu palkkaamalla kaksoiskelpoisia aineen- ja luokanopettajia. Osalla opettajista on jopa kolme kelpoisuutta.
Sivistyspäällikkö ja Keskuskoulun rehtori Tiinaliisa Portano kertoo, että pienessä kouluyhteisössä jokainen opettaja saa tehdä niitä asioita, joissa on hyvä, myös pätevyytensä ulkopuolelta.
– Opettajat voivat käyttää vahvuuksiaan laaja-alaisesti, ja olen ylpeä työtovereistani.
Portano pitää tiivistä yhteyttä Kainuun muiden kuntien sivistysjohdon kanssa. Kunnat myös tekevät yhteistyötä.
Koulupsykologin työpanos tulee Kainuun sotelta. Koulukuraattoripalvelut Ristijärvi ostaa puolestaan Suomussalmelta, etsivän nuorisotyön Kajaanista ja aikuisten perusopetuksen Paltamon Mieslahden opistolta.
Kainuun musiikkiopiston ja kansalaisopiston kanssa suunnitteilla on esimerkiksi espanjan kielen kurssi, jota tarjotaan sekä peruskoululaisille että aikuisille. Vanhempainyhdistys on päiväkodin ja koulun yhteinen.
Portano kiittää myös yhteistyötä kuntajohdon kanssa. Kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kunnanvaltuutetut saattavat poiketa rehtorin työhuoneessa hoitamassa asioita.
– Yhteisöllisyys on Kainuun voimavara. Samat aktiiviset ihmiset ovat monessa mukana, ja asioista puhutaan reilusti, Portano sanoo.
Kaiken opetustyön ytimenä Portano pitää kasvatusrakkautta.
– Kasvatusrakkaus on samanlaista kaikenlaisissa työskentely-ympäristöissä.
Pieneltä paikkakunnalta on aina totuttu lähtemään muualle toisen asteen opintojen perässä. Siksi opinto-ohjaaja Tuula Väisänen ei usko, että oppivelvollisuuden laajennus muuttaa Ristijärvellä mitään.
Lähimmät lukiot löytyvät Paltamosta, Sotkamosta ja Kajaanista. Kainuun ammattiopisto tarjoaa monipuolisesti opintoja lähikunnissa.
Halukkaat pystyvät suorittamaan opinnot kotoa käsin. Ikäluokka jakautuu yleensä noin puoliksi lukioon ja ammattiopintoihin.
– Joskus ysiluokkalaisista kolme neljäsosaa on poikia. Jos he vielä ovat olleet tekeviä, ammatillisen koulutuksen vetovoima on ollut suurempi. Usein nuoret pääsevät ensimmäiseen hakukohteeseensa, Väisänen sanoo.
Ristijärvellä on yksi päiväkoti, Saukonsilmu, jolla on uudet tilat monitoimitalossa. Varhaiskasvatuksen opettajia on kaksi. Vaikka pätevän varhaiskasvatushenkilöstön saatavuus on Kainuussa huono, Ristijärvellä on pysyvät työntekijät eikä opettajarekrytointia ole tarvinnut tehdä vuosiin.
Maalaispitäjässä lapset on aikaisemmin hoidettu pitkälti kotona.
– Nyt perheet haluavat lapsensa varhaiskasvatukseen. Tämä lisää lapsimäärää päiväkodissa, vaikka syntyvyys on edelleen pieni, päiväkodinjohtaja Sanna Klemetti toteaa.
Kunta järjestää ykkös- ja kakkosluokkalaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan varhaiskasvatuksen puolella. Tarvittaessa pikkuoppilailla on oikeus myös vuorohoitoon.
– Kaukana kuntakeskuksesta asuville perheille on iso helpotus, että pieni oppilas pääsee koulukyydillä ohjattuun toimintaan, Klemetti kertoo.
Ristijärvi pystyy reagoimaan perheiden tarpeisiin nopeasti. Koska Klemetti on myös kunnan varhaiskasvatusvastaava, hän on ajan tasalla kokonaistilanteesta. Niinpä huoltajien ei tarvitse kauaa vastauksia odotella.
Vantaa pitää kaikki mukana
Vantaa on pyrkinyt huolehtimaan siitä, että kaikki sen 41 peruskoulua ovat hyviä, lähikouluperiaate toimii ja ryhmäkoot voidaan pitää riittävän pieninä. Nyt ryhmäkoko on keskimäärin 17 oppilasta.
Yhteensä 24 000 peruskoulaisesta noin 5 000 on vieraskielisiä, ja heidän osuutensa kasvaa kaiken aikaa. Vieraskieliset oppilaat tarvitsevat oman äidinkielen opetusta, valmistavaa opetusta ja kotouttamistukea.
Kasvuvauhti on muutenkin hurja. Esimerkiksi toissa vuonna kunnan väkimäärä kasvoi 5 609:llä.
Nopea väestönkasvu näkyy kunnanvaltuutettu ja erityisluokanopettaja Säde Tahvanaisen mukaan päiväkotien ja koulujen rakentamisena.
– Koska budjetti on niukka, tilatehokkuutta on kasvatettava. Tilojen on myös oltava muuntojoustavia, jotta niitä voidaan käyttää eri tarkoituksiin, hän sanoo.
Säde Tahvanainen haluaa kaikkien Vantaan 41 peruskoulun olevan hyviä lähikouluja.
Yksi opetustoimen erityisyys Vantaalla on 14:ssä ylä- ja yhtenäiskoulussa tarjottava teppo-malli eli joustava ei-luokkamuotoinen työelämäpainotteinen perusopetus. Teppo kiinnostaa sekä lahjakkaita että tukea tarvitsevia.
Teppo-oppilailla on 5–7 viikkoa työssäoppimisjaksoja lukuvuoden aikana. Muun ajan oppilaat opiskelevat omassa luokassa lukujärjestyksen mukaisesti.
Tepon lisäksi 8.–9.-luokkalaisille on Vantaalla viidessä koulussa tarjolla työelämäpainotteista opetusta joustavan perusopetuksen jopo-luokassa.
Teppo- ja jopo-mallien tavoitteena on tukea nuorten itsetuntemusta ja omien vahvuuksien tunnistamista, motivaatiota, vastuunkantoa sekä ajankäytön hallintaa. Nuoret oppivat työelämätaitoja, saavat urasuunnitteluvalmiuksia sekä kokemuksia erilaisista töistä ja työpaikoista.
Ikäluokkaan kuuluu on noin 2 600 lasta. Tällä hetkellä virallinen teppo- tai jopo-päätös on tehty noin 350:lle kasi- ja ysiluokkalaiselle, joista noin 20 prosenttia on vieraskielisiä.
Opetustoimen asiantuntijan Kirsi Viitailan mukaan teppo-opintoihin hakeutuu monenlaisia oppilaita. Osa on akateemisesti lahjakkaita nuoria, jotka haluavat oppia asioita myös koulun ulkopuolella. He saattavat hakea rentoutta tai lisähaastetta opiskeluun.
– Toisaalta työelämäpainotus voi toimia tuen muotona esimerkiksi Suomeen kotoutumisessa ja suomen kielen oppimisessa, hän sanoo.
Työelämäpainotteista opetusta ohjaa opettaja tai oppilaanohjaaja, ja sitä tukee koulun moniammatillinen tiimi.
Säde Tahvanainen on toiminut jopo-opettajana Vuosaaressa Helsingissä ja seurannut jopo-opetusta myös nykyisessä työpaikassaan Keravan Sompion koulussa. Hän on tutustunut myös teppo-opetusta antaviin kouluihin ja sanoo monien oppilaiden hyötyvän oikein toteutetusta työelämäpainotteisesta mallista.
– Opettajat näkevät toiminnan tarpeelliseksi, ja oppilaat vaikuttavat hyvin motivoituneilta toiminnalliseen oppimiseen, hän sanoo.
Työelämälähtöistä opetusta tarjotaan tasaveroisesti kaikissa yläkouluissa.
Tahvanaisen mukaan työpainotteisten koulumuotojen tarve kertoo siitä, että peruskoulun yläluokkien ainejakoinen järjestelmä saattaa vaikeuttaa oppilaiden motivoitumista akateemiseen työskentelyyn. Osalla koulumotivaation heikentymisen taustalla on lieviä oppimisen vaikeuksia, osalla vaikeudet ovat monimuotoisempia.
– Toiminnallinen oppiminen saattaa korjata tilannetta. Siksi on hyvä, että Vantaalla on työelämälähtöistä opetusta tarjolla tasaveroisesti kaikissa yläkouluissa.
Tahvanainen pitää myönteisenä sitä, että oppivelvollisuuden laajennus pakottaa opetuksen räätälöimisen sellaiseksi, josta kaikki kykenevät selviytymään. Toisen asteen tutkintojen suorittaminen edellyttää kuitenkin resurssien riittävyyden varmistamista. Aloituspaikkoja on tarvittaessa lisättävä.
– Valtiovallan on turvattava koulutuksen rahoituksen taso myös jatkossa. Koulupudokkuuteen on mahdollista vaikuttaa, jos rakennamme toimivat yksilölliset polut ja saamme motivoitua oppilaat tekemään työtä.