Oulussa opettajaopiskelijat halutaan alusta asti kiinni käytännön koulutyöhön

Oulun Oppiva ope -toiminnassa tuodaan koulut ja opettajankoulutus lähemmäs toisiaan. Opettajaopiskelijat näkevät jo ensimmäisenä vuonna, mistä opettajan työ on tehty.

Olen sanonut opettajaopiskelijoille, että he saavat tulla luokkaani seuraamaan opetusta, jos heillä sattuu olemaan vapaatunteja, luokanopettaja Pauliina Lassila oululaisesta Pateniemen koulusta kertoo.

Lassila haluaa madaltaa opiskelijoiden kynnystä astua kouluun, tulevaan työpaikkaansa. Hän on mukana Oulun Oppiva ope -toiminnassa, joka syntyi ja vakiintui kolmivuotisen Open digi -hankkeen hedelmänä.

Oulun yliopiston ja kaupungin yhteisessä toimintamallissa ensimmäisen ja toisen vuoden luokanopettajaopiskelijat pääsevät tutustumaan kumppanikouluun viitenä päivänä lukuvuoden aikana. Opiskelijat seuraavat opettajan työtä ja toimivat opettajan apukäsinä pitämällä esimerkiksi aamunavauksia tai pieniä oppimistuokioita.

 

Lassila opettaa kuudetta luokkaa työparinsa Inka Mommon kanssa. Luokanopettajaopiskelija Johanna Valta on päässyt seuraamaan opetusta.

– Pauliinalla ja Inkalla on mahtava meininki, hän sanoo.

Valta on rakentanut oppilaiden kanssa aistiradan ja tehnyt ympäristöoppiin liittyviä tutkimuksia, joissa tuettiin oppilaiden omaa ideointia.

– Parasta on ollut nähdä arkea ihan tavallisessa koulussa. Olisi hienoa, jos siellä saisi olla pidemmän jakson kerralla.

Pauliina Lassilalle keskustelut opiskelijoiden kanssa ovat olleet antoisia.

– Opiskelijat tulevat kouluun vielä loppusyksystä viideksi päiväksi. He pitävät kivoja opetustuokioita ja oppilaat ovat heistä tosi innoissaan, hän kiittää.

Kouluun tullessaan opiskelijat näyttävät janoavan oppilaiden kanssa olemista ja tietoa käytännön asioista.

– He haluavat tietää, miten suunnittelemme tunnit, miten olemme yhteydessä vanhempien kanssa ja mitä teemme, kun oppilas heittäytyy hankalaksi.

Opiskelijat saavat maistella ajatusta siitä, että opettaja on oman työnsä tutkija.

Kasvatustieteissä tehdään tutkimuksia, joiden tulokset eivät yllä opetustyössä kiinni olevien opettajien korviin. Kouluissa opettajat puolestaan tekevät jatkuvasti kiinnostavia havaintoja, joista tutkijat eivät saa koskaan kuulla. Tätä teorian ja käytännön välistä kuilua Oppiva ope pyrkii kuromaan umpeen.

Oulussa koulupäivän jälkeen opettajat ja opiskelijat keskustelevat ja peilaavat kokemuksiaan teoriaan yhteisessä tilaisuudessa opettajankouluttajan kanssa.

Pateniemen koulussa lankoja on vetämässä yhteen matemaattisten aineiden yliopisto-opettaja ja ryhmän omaopettaja Emilia Manninen, joka koordinoi yhtenä opettajana kumppanikoulutoimintaa yliopistossa.

– Koulujaksolla opiskelijat saavat maistella ajatusta siitä, että opettaja on oman työnsä tutkija. Ensimmäisen vuoden opiskelijalle on iso juttu vaihtaa näkökulma oppilaan asemasta opettajan asemaan.

Manninen liputtaa uuden mallin puolesta mutta muistuttaa, että mikään ei synny hetkessä.

– Useiden toimijoiden yhteistyö ja uuden käynnistäminen vaatii kokemusten käsittelyä, aikaa ja uudelleen suunnittelua.

 

Oppiva ope -mallissa opettajia on myös kutsuttu yliopistoon kasvatustieteen luennoille saamaan käytännön työhön eväitä uudesta tutkimuksesta.

Pauliina Lassilan mielestä tämä toiminta on vasta idulla. Lähteminen töistä kesken koulupäivän on helpommin sanottu kuin tehty. Pateniemen koulussa toimintaan osallistuu seitsemän opettajaa, jotka ovat käyneet vuorotellen luennoilla.

– Ei ole mielekästä ajaa kieli vyön alla yliopistolle muutamaksi tunniksi. Olemmekin esittäneet toiveen, että opettaja saisi olla yliopistolla kokonaisen päivän, jonka aikana ehtisi tavata myös opiskelijoita.

Lassila on tehnyt opettajan työtä kohta 30 vuotta, ja luennolla tulee herkästi semmoinen olo, että tämä ei nyt ihan kosketa.

– Jos löytyisi opintoja, jotka lisäävät oppilaantuntemusta ja antavat eväitä kohdata erilaisia oppilaita, voisin olla kiinnostunut.

 

Hallituksen Open digi -kärkihanketta toteuttaa viisi yliopistoa, joista jokainen on räätälöinyt hankkeeseen liittyvät kokeilut vastaamaan oman alueensa tarpeisiin.

Oulussa digitaitojen tehostamista tärkeämmäksi nousivat oppimaan oppimisen ja vuorovaikutuksen taidot. Lapin opetuskokeiluissa keskityttiin petraamaan monilukutaitoa ja kriittistä ajattelua.

Keski-Suomen, Itä-Suomen ja Turun alueen rehtorit ja opettajat kaipasivat yhteistä kehittämistyötä teknologian opetuskäytössä, ja toive on poikinut runsaasti opetuskokeiluja. Esimerkiksi Turun yliopistossa vietiin oppilaita avaruusseikkailulle ja tehtiin verkkolehteä.

Jyväskylässä hyödynnettiin pilvipalveluja yhteisöllisessä kirjoittamisessa ja Itä-Suomen yliopiston suojissa kehitettiin näppäilytaitoja ja animaatiota.