Opetusalan työolobarometri 2017: Työn ilo hupenee

Opettajat eivät jaksa töissä entiseen malliin. Tämä ilmenee juuri julkaistusta OAJ:n työoloja mittaavasta kyselystä eli työolobarometristä.

Heikoimmin näyttävät jaksavan opettajat ammatillisissa oppilaitoksissa, aikuiskoulutuskeskuksissa ja ammattikorkeakouluissa, joista on viime vuosina niistetty resursseja urakalla. Esimerkiksi ammatillisesta koulutuksesta leikattiin viime vuonna 190 miljoonaa euroa.

Opinto-ohjaaja Tapio Lindforsin mielestä työolobarometrin ammatillisia oppilaitoksia koskevat tulokset ovat hätähuuto päättäjille.

– Ihan oikeesti: ottakaa selvää, millaista on opettajan arki!

Lindfors työskentelee Lapin koulutuskeskuksessa Redussa Rovaniemellä. Hän on myös Redun opettajien pääluottamusmies.

Pohjoisen mieheltä pääsee ruma sana, kun hän kuvailee, kuinka opettajien elämään vaikuttavia päätöksiä sorvaavat virkamiehet, jotka eivät tunne oppilaitosten arkea.

– Ammatillisen koulutuksen reformi on toiveiden tynnyri, jossa kuvitellaan, miten kaikki tapahtuu itsenäisesti ja omatoimisesti. Siihen yltävät kuitenkin tosi harvat opiskelijat.

Lait ammatillisesta reformista tulivat voimaan tämän vuoden alusta, mutta Rovaniemellä alettiin kulkea reformin suuntaan jo vuonna 2015.

Työssä kuormittavat sekalainen työnkuva, pirstaleisuus, uudet työtehtävät ja epäselvät tavoitteet, hektisyys, muutokset, tuen puute.

OAJ:n kyselyllä mitataan eri alojen opettajien työoloja ja työssäjaksamista nyt kolmatta kertaa. Kysely tehtiin viime syksynä, ja siihen vastasi yli 1 100 eri alojen opettajaa.

Tapio Lindfors näkee ammatillisten opettajien heikot tulokset omin silmin joka päivä.

– Opettajien stressi näkyy arjessa niin, että työasiat ja huoli opiskelijoista nousevat jatkuvasti esiin kahvipöytäkeskusteluissa. Yhä useammin kuulee opettajan esittävän toiveen siitä, että kunpa voisi vaihtaa johonkin muuhun työhön. Toisaalta opettajat pinnistelevät töissä viimeiseen asti ja sairauspoissaoloja on tosi vähän.

Opettajia riivaa riittämättömyyden tunne. Työn tekeminen on selviytymistä päivästä toiseen.

Paineesta kärsii myös luovuus. Kaikista OAJ:n kyselyyn vastanneista 60 prosenttia pitää työpaikkansa ilmapiiriä kannustavana ja uusia ideoita tukevana. Ammatillisista opettajista tätä mieltä on vain 42 prosenttia.

Oppilaiden ja erityisoppilaiden määrä on lisääntynyt, tavoitteet ja odotukset ovat ylimitoitettuja mahdollisuuksiin nähden.

Esimiestyökin mättää. Vain 48 prosenttia ammatillisista opettajista sanoo, että esimies kohtelee työntekijöitä tasapuolisesti erittäin tai melko usein. Kaikista vastaajista tätä mieltä on 64 prosenttia.

Tapio Lindforsin mielestä syy esimiesten heikkoihin arvosanoihin on yksinkertainen.

– Esimiehet eivät voi vastata työntekijöiden tarpeisiin, koska heidän on pakko olla osa ketjua, joka pyrkii hallitsemaan menoja. Ammatillisen toisen asteen pedagogiikkaa ohjaa koko ajan se, miten saadaan rahat riittämään, ei se mitä opiskelija tarvitsee.

Erityisesti Lindforsia huolettavat opiskelijat, jotka tarvitsevat tukea opinnoissaan ja elämässään. Heitä on nuorista noin viidennes.

– Ihailen sitä, miten meidän opettajamme jaksavat paneutua oppilaiden tilanteeseen ja yrittävät yhä uudestaan.

Toisaalta Lindfors tietää, että monet opettajat ovat jo luovuttaneet.

– He ajattelevat, että so what – jos ei halua opiskella, niin menköön. Se on puolustusmekanismi, sillä jos meinaa jaksaa, on pakko olla välittämättä opiskelijoista liikaa.

Nuorille käy kuitenkin huonosti, jos yhä useampi opettaja luovuttaa, Lindfors pohtii.

Oppilaiden huonovointisuus, epärealistiset odotukset ja oma riittämättömyys kuormittavat.

Työolobarometrin tulokset vetävät vakavaksi, sillä vastausten mukaan kaikki opettajaryhmät voivat töissä kauttaaltaan huonommin kuin kaksi vuotta sitten.

Työn ilo on laskussa. Viisi vuotta sitten 78 prosenttia opettajista kertoi olevansa innostunut työstään erittäin tai melko usein. Kolme vuotta sitten luku oli vielä 74 prosenttia, viime syksynä enää 67 prosenttia.

Innostuneisuus ylittää yhä suomalaisen työelämän keskiarvon, mutta suunta on alaspäin.

– Tämä on vakava paikka, sillä nyt osutaan sisäiseen motivaatioon, haluun olla opettaja. Ammatin vetovoimaisuuden kannalta työn ilon hiipuminen on huono merkki, OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio sanoo.

Työaika ei riitä työtehtäviin. Opettajista ja esimiehistä yli puolet tekee töitä viikonloppuisin molempina päivinä. Kokoaikaisten opettajien ja opetusalan esimiesten keskimääräinen työaika ylittää palkansaajien normaalin työviikon työajan, joka on 37,9 tuntia.

Koettu työkyky on heikentynyt, ja töiden epätasainen jakautuminen kuormittaa. Vastaajista 43 prosenttia kokee erittäin tai melko usein työn aiheuttamaa stressiä. Luku on selvästi korkeampi kuin suomalaisessa työelämässä keskimäärin.

Vakavaa ja toistuvaa epäasiallista kohtelua tai kiusaamista on kokenut 22 prosenttia vastaajista. Esimiesten toimintaan ollaan tyytymättömämpiä kuin vuonna 2015.

Kaikki uudet tehtävät ja hankkeet pitäisi suhteuttaa käytössä oleviin resursseihin.

Ammatillisten oppilaitosten ohella mittarit näyttävät punaista erityisesti aikuiskoulutuskeskuksissa ja ammattikorkeakouluissa.

Kyselyssä vastaajat arvioivat nykyistä työkykyään asteikolla 0−10. Vuonna 2015 vastaajien työkyvyn keskiarvo oli tasan 8, nyt se on 7,8.

Ammattikorkeakoulujen opettajat arvioivat työkykynsä olevan keskimäärin vain 7,5. Yli puolet heistä kokee erittäin tai melko paljon työn aiheuttamaa stressiä.

Saimaan ammattikorkeakoulun laskentatoimen lehtori Teija Launiainen on tuntenut työkyvyn alenemisen nahoissaan. Viime vuonna hän teki uupumisen takia 1 400 tunnin huojennettua työaikaa, kun amk-opettajan tavallinen työaika on reilut 1 600 tuntia.

– En jaksanut enää innostua. Työnteosta katosi ilo ja siitä tuli suorittamista. Uupumus on helpottanut, mutta en tiedä, onko se ohi vieläkään. Täytän tänä vuonna 54 vuotta ja epäilen, jaksanko työelämässä eläkeikään asti.

Stressiä Launiaiselle aiheuttaa työn pirstoutuminen ja se, ettei mihinkään pysty enää oikein kunnolla keskittymään. Iso ongelma on myös työn jakautuminen epätasaisesti eri aikoihin.

– Jatkuva muutos saa aikaan sellaisen tunteen, että perusosaamisessani on iso aukko. Koko ajan tulee uusia lakeja ja ohjeita ja säännöksiä, joista pitäisi olla perillä.

Launiainen aloitti juuri kautensa OAJ:n uutena valtuutettuna.

– Pyrin edistämään sitä, että henkilöstön hyvinvointiin liittyvät asiat vaikuttaisivat myös korkeakoulujen perusrahoitukseen.

Mera öppenhet och bättre informationsgång, möjlighet att satsa tid på själva undervisningen mera än administrativa uppgifter och dyl.

OAJ:n Riina Länsikallion mielestä työolobarometri kertoo, että opettajan työ ja toimintaympäristö ovat yksinkertaisesti muuttuneet niin paljon, että nykyisillä eväillä ei enää pärjätä.

Järjestön mukaan onkin vihdoin aika luopua hankehömpästä ja turvata pitkäkestoinen, yli hallituskausien jatkuva koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalan perusrahoitus. Lisäksi opettaja–oppilas-mitoituksista pitää säätää laissa.

Esimiehen toiminta vaikuttaa merkittävästi työn hallintaan, työtyytyväisyyteen, työssä koettu iloon ja työstressin määrään.

– Esimiesten resurssit on vedetty niin minimiin, että esimiestyö ei toimi. Alaisten määrä on noussut, kun kouluja on yhdistetty ja yhden johtajan alaisuuteen on saattanut tulla monta päiväkotia. OAJ:n suositus on, että yhdellä rehtorilla ja johtajalla olisi enintään noin kaksikymmentä alaista, Länsikallio kiteyttää.

 

Tekstissä olevat lainaukset ovat poimintoja työolobarometrin avoimista vastauksista.