Opettaja saa olla introvertti

Johanna Lestelä kokee, että introverttiydestä on luokanopettajan työssä hyötyä, vaikka sosiaalinen työ myös kuormittaa. Vastapainoksi hän hiljentyy piirtämään.

Johanna Lestelä tiesi jo etukäteen, että kun hänen esikoiskirjansa julkkarit koittaisivat, hän ei pystyisi pariin seuraavaan päivään esimerkiksi kirjoittamaan tai piirtämään. Juhlissa olisi niin paljon jännitettävää ja virikkeitä, että palautuminen veisi aikaa.

35-vuotias luokanopettaja ei kuitenkaan halunnut jättää juhlimatta kirjahaaveensa toteutumista. Kesäkuun alussa hän järjesti Tuikun tärkeä tehtävä -lastenkirjan kunniaksi parituntiset pihajuhlat, joihin sisältyi muun muassa askartelupaja ja musiikkiesityksiä.

Jälkikäteen Johanna kuvailee, että päivä oli aivan upea ja ihana – jopa yksi elämän parhaista – mutta myös todella kuormittava. Hän on kuitenkin oppinut hyväksymään, että kuormittuu sosiaalisissa tilanteissa.

– On ihanaa, kun tiedostaa, että ei haittaa eikä minussa ole mitään vikaa, jos olen juhlien jälkeen aivan rättipoikki.

 

Johannalle oli itsetuntemusta avaava kokemus, kun hän sai selityksen sille, miksi kuormittuu sosiaalisissa tilanteissa: hän ymmärsi olevansa introvertti.

Aiemmin hän oli jopa pohtinut, sopiiko lainkaan opettajaksi.

Uransa alkuvaiheessa Johannasta tuntui, että opettajan pitäisi mahtua tietynlaiseen muottiin. Pitäisi pitää esiintymisestä ja haluta viettää kaikki välitunnit opettajainhuoneessa. Hän koki syyllisyyttä, koska ei ollut sellainen.

Lopulta Johanna kyseenalaisti ammatinvalintansa. Onko hän liian herkkä opettajaksi? Voiko olla hyvä opettaja, jos ei pidä esiintymisestä tai jos työpäivien sosiaalisuus kuormittaa?

Piirtäminen on introvertille Johanna Lestelälle yksi tapa purkaa sosiaalisen työpäivän aiheuttamaa kuormitusta. Perhekin tietää olla häiritsemättä, jos hän piirtää.

 

Introverttiyttä käsittelevät lehtijutut ja kirjat auttoivat kuitenkin ymmärtämään itseä ja poistivat syyllisyyttä. Hän huomasi jaksavansa opettajan työtä, kun vain säätelee ja purkaa työpäivien kuormitusta. Joka välitunti ei tarvitse mennä opettajainhuoneeseen heittämään huulta.

– Ei ole kyse siitä, että en haluaisi sosiaalisia kontakteja. Päinvastoin, minusta sosiaalisuus on aivan ihanaa, Johanna huomauttaa.

Ei ole kyse siitä, että en haluaisi sosiaalisia kontakteja.

Hän tekee eron introverttiyden ja ujouden välille. Introvertti ei välttämättä ujostele tai pelkää sosiaalisia tilanteita, mutta kuormittuu niistä ja tarvitsee vastapainoksi paljon yksinoloa.

Huomionarvoista on myös se, että vain harva sijoittuu introvertti–ekstrovertti-jatkumolla ääripäihin. Tässä jutussa puhutaan yksinkertaisuuden vuoksi introverteistä, kun tarkoitetaan heitä, jotka sijoittuvat enemmän introverttiin päähän jatkumoa – kuten Johanna.

 

Kun opettajainhuoneessa vietetyt hetket valitsee tarkkaan, ne eivät tunnu velvollisuudelta, vaan niistä oikeasti nauttii. Tämän Johanna huomasin sen jälkeen, kun hän päätti viettää osan välitunneista luokassa valmistelemassa tunteja ja itsekseen latautumassa.

Välituntien lisäksi työmatkat ovat Johannalle latautumisaikaa. Hänestä on ihana istua linja-autossa itsekseen napit korvilla. Työpäivän jälkeen hän vetäytyy mielellään yksin piirtämään pariksi tunniksi.

Työmatkoilla tai muuten itsekseen ollessaan Johanna saa myös parhaat ideansa. Hän on hyväksynyt, että nopea ideointi palavereissa ei ole hänen juttunsa. Muut saavat loistaa niissä tilanteissa, ja Johanna pohtii ja kehittelee ideoita myöhemmin itsekseen.

– Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, varsinkin jos kaikki hyväksyvät toistensa erilaisuuden ja ilmapiiri on salliva.

Hän iloitsee, että työpaikallaan espoolaisessa Kirstin koulussa jokainen opettaja saa olla oma itsensä. Se näkyy Johannan mukaan myös luokissa: oppilaatkin saavat olla omia persooniaan.

 

Nykyään Johanna ajattelee, että introverttiydestä on opettajan työssä hyötyä. Hän tuntee ymmärtävänsä ja osaavansa tukea niin introverttejä kuin muitakin herkkiä lapsia.

Johannan mielestä esimerkiksi ujoja lapsia ei kannata pakottaa pitämään esitelmiä, koska pakottamisesta voi tulla ahdistava olo ja jopa esiintymiskammo.

Oikeaan suuntaan ohjataan pikkuhiljaa. Ensin hän odottaa, että lapsi uskaltaa viitata ja ilmaista oman mielipiteensä. Vasta sitten voi pyytää, että tämä pitäisi esitelmän. Tämä vaatii oppilaan tuntemista ja ennakointia.

Johanna on myös huolissaan siitä, miten introvertit ja herkät lapset pärjäävät joustavissa opetusryhmissä ja suurluokkakokeiluissa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän tämä Johannan mukaan tarvitsee kiinteää omaa ryhmää.

– Itselleni olisi ollut ekaluokkalaisena todella hämmentävää aloittaa koulu sillä tavalla, että ei olekaan tiettyä omaa luokkaa tai paikkaa tai selkeästi organisoitua arkea.

Johannasta tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan ekstroverttiyttä. Hän toivoo, etteivät introvertit oppilaat kokisi sen takia huonommuutta, ja haluaa osaltaan tehdä introverttiydestä jokapäiväisen asian.

 

Erilaisuuden normalisoiminen on Johannalle tärkeää. Sitä hän tavoittelee myös Tuikun tärkeä tehtävä -kirjallaan. Idea kirjaan syntyi siitä huomiosta, että suomalaisessa lastenkirjallisuudessa kyllä varsin tarpeellisesti käsitellään monikulttuurisuutta, mutta siitä puuttuvat arkiset tarinat suomalaisesta lapsesta, jolla vain sattuu olemaan tumma iho ja afrotukka – niin kuin Tuikulla.

– Sen ei tarvitse olla mikään keskustelunaihe, kun luetaan Tuikkua. Kirja on vain tavallinen tarina tavallisesta tytöstä.

 

Toisaalta keskusteluillekin on paikkansa. Johannan mielestä opettajien pitäisi olla valmiita juttelemaan esimerkiksi oppilaiden erilaisista taustoista, jotta lapset eivät jäisi pohdintoineen yksin.

Erityisen tärkeää hänestä olisi, että opettajat tarjoaisivat kaikennäköisille ja -taustaisille lapsille mahdollisuuden suomalaiseen identiteettiin.

– Jos lapsi kasvaa Suomessa suomenkielisessä koulussa, olisi tosi tärkeää, että hän tuntisi kuuluvansa tänne.

Johanna Lestelä

  • Luokanopettaja Kirstin koulussa Espoossa. Työskennellyt myös kieli- ja kulttuuriryhmien opettajana.
  • Esikoisteos, lastenkirja Tuikun tärkeä tehtävä ilmestyi kesällä 2019 Otavan kustantamana.
  • Asuu aviomiehen ja kahden lapsen kanssa Espoossa.