Kännykkää voi käyttää vain opettajan luvalla.
Tämä harmittomalta tuntuva, monen koulun järjestyssäännöistä löytyvä kohta on malliesimerkki siitä, miten helposti sääntöjä laadittaessa voi lipsahtaa laittomuuksiin.
– Järjestyssäännöillä voidaan rajoittaa mobiililaitteen käyttöä opetuksen, ei koko koulupäivän aikana, oikeustieteen professori Suvianna Hakalehto tarkentaa.
Kännykän käyttöä koskeva esimerkki oli esillä koulutusoikeuden kurssilla, jolla Hakalehto opettaa Itä-Suomen yliopistossa. Kurssilla tarkasteltiin 20 koulun järjestyssääntöjen lainmukaisuutta. Hakalehto keräsi materiaalin Twitterin välityksellä, ja suurin osa säännöistä tuli peruskouluista ympäri Suomen.
Opetushallitus julkaisi ohjeet järjestyssääntöjen laatimiseen vuonna 2016. Hakalehdon mukaan monen koulun järjestyssäännöistä huomasi, että ohjeistusta on käytetty. Lähes kaikissa oli myös korjattavaa.
– Eli määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa perusopetuslain kanssa tai jotka rajoittavat oppilaan perus- ja ihmisoikeuksia.
Selvästi yleisin lainvastainen sääntö liittyi Hakalehdon mukaan puhelimen käytön liialliseen rajoittamiseen. Toisessa lainvastaisessa säännössä todetaan, että opettajalla on oikeus tarkastaa oppilaan tavarat ja ottaa häiritsevät tai vaaralliset esineet ja aineet tarvittaessa haltuun.
Hakalehto kaipaa muotoiluun tarkennusta, koska perusopetuslaki määrää tyhjentävästi, mitkä tällaisia tilanteita ovat. Opettaja voi esimerkiksi takavarikoida oppitunnin ajaksi oppilaalta esineen, joka häiritsee opetusta.
– Lain mukaan nämä ovat viimesijaisia ja poikkeuksellisia keinoja puuttua oppilaiden ei-toivottavaan käyttäytymiseen ja turvallisuuden vaarantumiseen. Tämä ei järjestyssäännöistä näy.
Useissa säännöissä luki, että oppilas on velvollinen korvaamaan koulun tai toisen henkilön omaisuudelle aiheuttamansa vahingon. Hakalehdosta muotoilu on ongelmallinen, koska siitä voi saada käsityksen, että koulu voisi päättää, kuka on vahingonkorvausvelvollinen.
– Vahingonkorvausvastuun voi päättää ainoastaan tuomioistuin.
Valokuvaamista, videoimista ja nauhoittamista ei voida kokonaan kieltää koulun järjestyssäännöissä, sillä koulu on julkinen paikka. Ne voi Hakalehdon mukaan kieltää esimerkiksi silloin, kun ne häiritsevät opetusta.
Opetushallituksen mobiililaitteiden käyttöön liittyvässä oppaassa muistutetaan, että oppilaiden kanssa kannattaa käydä läpi laitteiden käytön sääntöjä – esimerkiksi sitä, että kenestäkään otettua kuvaa tai videota ei saa julkaista ilman lupaa.
Monissa säännöissä oppilaan velvollisuuksissa luki ”puutun kiusaamiseen”. Hakalehto muistuttaa, että juridinen velvollisuus puuttua kiusaamiseen on vain koulun henkilökunnalla.
Hakalehdon mukaan kiusaaminen oli säännöissä esillä usein, mutta kiusaamistapausten käsittelystä ei ollut mainintaa. Jokaisella koululla pitää olla suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi, mutta sen voisi Hakalehdosta linkittää jotenkin järjestyssääntöihin.
Säännöt on hyvä käydä läpi siten, että kaikki ymmärtävät, mitä ne tarkoittavat.
Perusopetuslain mukaan järjestyssäännöillä edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Sääntöjen pitäisi Hakalehdon mukaan liittyä nimenomaan näihin teemoihin.
– Ja lain mukaan kaikilla oppilailla tulee olla mahdollisuus osallistua sääntöjen laatimiseen.
Hakalehdosta säännöt on hyvä käydä läpi siten, että opettajat, oppilaat ja heidän vanhempansa ymmärtävät, mitä ne tarkoittavat. Hyvät järjestyssäännöt ovat selkeät ja konkreettiset.
– Esimerkiksi perusopetuslakiin perustuva sääntö asiallisesta käyttäytymisestä ei kerro juuri mitään, ellei ole nostettu esiin asioita, jotka ovat tai eivät ole tällaista käyttäytymistä.
Selkeys on tärkeää Hakalehdon mukaan myös siksi, että järjestyssääntöjen noudattamatta jättämisestä voi määrätä perusopetuslain mukaisen kurinpitoseurauksen, kuten jälki-istunnon tai kasvatuskeskustelun.
Vaikka järjestyssäännöissä löytyi korjattavaa, tilanne on Hakalehdosta parantunut verrattuna esimerkiksi vuonna 2006 Kirsi Kuusikon julkaisemaan tutkimusartikkeliin, jossa ruodittiin 80 koulun järjestyssääntöjen lainmukaisuutta.
– Oppilas nähdään nyt yksilönä, jonka oikeuksien toteuttaminen kuuluu koulunkin tehtäviin ja jonka velvollisuuksien rikkomisesta voidaan määrätä ainoastaan perusopetuslaissa mainittuja seuraamuksia.
Hakalehdon mukaan koulutusoikeuden kurssin valinneet opiskelijat ihmettelevät usein, miksi kurssi ei ole pakollinen kaikille opettajaksi opiskeleville.
– Nämä asiat eivät tule heidän koulutuksessaan muuten esiin ja ovat erittäin tärkeitä paitsi oppilaiden, myös opettajien oikeusturvan kannalta.
Hakalehdosta tutkittujen sääntöjen perusteella on selvää, että kouluihin tarvittaisiin lisää opetustoimen juridiikan koulutusta. Hänestä rehtorin kannattaisi varmistaa koulunsa järjestyssääntöjen lainmukaisuus juridiikan ammattilaisella.