Jos ammatillisten opintojen alkupäässä on syrjäytymisvaarassa oleva nuori ja koulutuksen järjestäjällä on tyhjä lompakko, on turha kuvitella, että putken päästä tulee kolmen vuoden kuluttua ulos maailmanluokan skills-ammattilainen. Petri Rajaniemen mukaan on mahdotonta sovittaa samaan tarinaan tavallista amislaista ja pikkutakkiin puettua ammattitaidon MM-kisoissa kilpailevaa huippuvalmennuksen läpikäynyttä osaajaa.
− Ihmettelen puheiden välistä ristiriitaa. Resurssikeskustelussa amikset ovat itsenäisiä huippuosaajia, mutta koulutuksen tavoitteeksi sanotaan syrjäytymisen ehkäisy. Puhutaanko nyt samoista nuorista?
Puhujana ja kirjoittajana toimiva Rajaniemi peräänkuuluttaa nuoren rinnalle välittävää aikuista. Parhaimmillaan se on opettaja, jonka mielestä siisteintä on se ihme, jonka hän voi omalla työllään saada nuoren elämässä aikaan.
Rajaniemi kritisoi sitä, että koulutus-, työvoima- ja elinkeinopoliittinen järjestelmämme perustuu illuusioon, että 15-vuotias osaa valita, mikä hänestä tulee isona. Hän myös pelkää, että kasvatamme nuorta uskomaan elämään, jossa tutkintoa automaattisesti seuraa ammatti, työpaikka, ura ja turvallinen elämä.
– Me opetamme nuorelle, että hanki tutkinto, mene töihin ja sitten tee mitä käsketään. Näin ei saisi toimia, koska omasta oppimisesta ja etenemisestä pitäisi huolehtia itsenäisesti läpi elämän.
Rajaniemi pitää ongelmana myös sitä, että tutkintojen merkitystä turvallisen työelämän synnyssä on laajasti kyseenalaistettu.
– Monesti tutkinnon funktio on lisätä tuntemattoman työnhakijan luotettavuutta.
Jos entinen maailma olikin lämpöinen, vakaa ja ennustettava, enää ei Rajaniemen mukaan saa olla perässävedettävä niin, että työelämässä vastuu omasta kehityksestä jätetään työnantajalle.
Rajaniemi tarkoittaa työntekijän perässävedettävyydellä sitä, että työelämässä on ikään kuin joku muu pääasiallinen toimija työntekijän sijaan. Työntekijän tehtävänä on ”työnjohdon alaisena” tehdä se, mitä sanotaan.
− Nuorille tämä malli on vahingollinen, koska työelämän ja laajemminkin toimintaympäristön murroksen myötä perässävetäjien määrä vähenee dramaattisesti. Miten käy sitten, jos ja kun sitä vetäjää ei työelämässä olekaan?
Opettaja pystyy pienentämään lapsen perhetaustasta johtuvaa takamatkaa, mutta ei ole opettajan vastuulla kuroa sitä kokonaan kiinni.
Suomalainen näkemys opettajasta ja opettajuudesta on Rajaniemen mukaan maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen. Meillä nähdään inhimillinen vuorovaikutus hyvin keskeisenä ihmisen kehityksen kannalta.
− Mittarit, trendit, digitalisaatio ja pelillistäminen ovat tutkimisen arvoisia asioita, mutta vielä aika etäällä ytimestä. Opettaja pystyy omalla työllään merkittävästi pienentämään lapsen perhetaustasta johtuvaa takamatkaa, mutta ei ole opettajan vastuulla kuroa sitä kokonaan kiinni.
Rajaniemen mukaan opettajan työn tulevaisuus on sitä, että hän pystyy antamaan oppilaille olemassaolon merkityksellisyyden tunteen. Hyvin koulutetulla ja motivoituneella suomalaisopettajalla on kyky nähdä ihmisen ydin.
Suomessa luottamus ihmisten sekä ihmisen ja järjestelmän välillä on ainutlaatuista.
− Luottamuksessa olemme vielä koulutustakin suurempi supervalta.
Rajaniemi on seurannut koulutuspolitiikkaa työkseen kahdenkymmen vuoden ajan. Hän luonnehtii vuosia 2005–2008 ammatillisen koulutuksen nousun vuosiksi. Huippuvuosi oli 2008.
− Ammatillisen koulutuksen kultakausi oli valitettavan lyhyt. Tällä hetkellä ammatillisella toisella asteella kyllä tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta rahaa ei ole. Myös lukiolle ja yliopistolle on selvää, mitä ne ovat tekemässä, mutta ammattikorkeakoulut hakevat vielä selvästi rooliansa.
Elinikäinen oppiminen ja aikuiskoulutus sisältävät Rajaniemen mukaan samoja riskejä muun koulutuksen kanssa. Jos elinikäistä oppimista tarkastellaan pelkästään nykyisen kaltaisen työelämän näkökulmasta, aikuiskoulutuksesta tulee vain yksi keino sorvata uusi perässävedettävän aisa katkenneen tilalle – peräkoukkuun, jota ei enää ole.
Petri Rajaniemi esiintyi OAJ:n Pedagogisten opettajajärjestöjen edustajiston seminaarissa lokakuussa.
Kirjoituskilpailu opettajille
Minkälaiseen työhön ja minkälaiseen elämään sinä opettajana lapsia ja nuoria valmistat? Minkälaisena näet opettajan roolin merkityksen sekä uhat ja mahdollisuudet lasten matkalla tulevaisuuteen? Muun muassa näihin kysymyksiin Petri Rajaniemi haluaa vastauksia opettajille järjestämässään kirjoituskilpailussa, jonka otsikkona on Näiden lasten ja nuorten tulevaisuus työssä ja elämässä.
Rajaniemi odottaa kirjoituksia marraskuun 2018 loppuun mennessä. Kirjoituksen muodolla tai mitalla ei ole rajoituksia. Paras kirjoitus saa 500 euron palkinnon.
Rajaniemi saattaa käyttää kirjoitusten sisältöjä, näkemyksiä ja mielipiteitä osana koulutusmateriaaleja ja -tilaisuuksia silloin, kun ne pohtivat koulun, opettajan sekä lasten tulevaisuuden työn ja elämän välistä yhteyttä.
Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kilpailuun osallistumista varten on avattu verkko-osoite: