Kuudennella luokalla Kimi alkoi miettiä, ettei tunne itseään tytöksi.
Silloin hän ei vielä löytänyt sanoja kokemukselleen, mutta sen voi ilmaista näin: Kimin sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan eli tyttöä. Hän on siis transpoika. Tässä jutussa hänen kutsumanimensä on muutettu.
Ensimmäisiä askelia ulos kaapista Kimi otti koulussa. Hän sanoi aluksi, ettei ole tyttö eikä poika, ja myöhemmin, että on poika. Luokkakaverit eivät olleet asiasta moksiskaan, mutta opettaja suhtautui torjuvasti.
Kimi pyysi, että hänestä käytettäisiin koulussa pojan nimeä. Opettaja ei suostunut, koska Kimillä ei ollut vanhemmilta lupaa nimen muuttamiselle.
Miten olisi voinutkaan olla, kun Kimi oli vielä vanhemmilleen kaapissa? Hän kertoi heille transsukupuolisuudestaan vasta seuraavana kesänä, ennen yläkouluun menoa. Nyt hän on 14-vuotias ja käy kahdeksatta luokkaa.
Koulu voi olla se paikka, jossa sateenkaarilapsi tai -nuori saa ensimmäistä kertaa olla oma itsensä, toteaa biologian ja maantieteen opettaja Elina Särkelä.
− Me olemme laittaneet sateenkaarilipun ja translipun biologian ja maantieteen opiskelutilaan. Joillekin se on ollut kimmoke ottaa asia puheeksi, kertoo Särkelä, joka opettaa yläkoululaisia ja lukiolaisia Viikin normaalikoulussa Helsingissä.
Jos nuori on kertonut Särkelälle olevansa esimerkiksi homo tai transsukupuolinen, Särkelä on kiittänyt luottamuksesta ja sanonut, että nuori on normaali sellaisena kuin on. Hän on myös pyrkinyt löytämään tilaisuuksia keskusteluille ja ohjannut vertaistukiryhmään.
Biologian ja maantieteen opettaja Elina Särkelä ja Setan koulutusasiantuntija Marita Karvinen toivovat, että sateenkaariteemoja ei käsiteltäisi kouluissa erillisinä teemapäivinä − ikään kuin ekstrana − vaan luontevana osana opetusta.
Setan koulutusasiantuntija Marita Karvinen suosittelee käyttämään normaalin sijaan myönteisempää ilmaisua. Opettaja voi sanoa esimerkiksi, että nuori on hyvä juuri sellaisena kuin on. Opettajan on tärkeää sanallistaa hyväksyvä asenne sateenkaariasioihin, ettei lapsen tai nuoren tarvitse arvailla sitä.
Hän kuitenkin korostaa, että opettajan ei kannata liikaa pelätä väärien termien käyttämistä.
− Nuoret ovat aika fiksuja. He ymmärtävät, milloin kyseessä on tahaton virhe ja milloin pahantahtoisuus tai se, että opettaja ei halua hyväksyä identiteettiä, Karvinen sanoo.
Elina Särkelä sukupuolitti erään oppilaan väärin ja on sen jälkeen pyrkinyt puhumaan nuorista eikä tytöistä ja pojista. Nyt hän sanoo, että sukupuolittunut kielenkäyttö oli vain tapa.
Tarve kertoa asiasta opettajalle voi syntyä monesta syystä.
– Tästä tarpeesta pitäisi saada kiinni.
Esimerkiksi englanninopettaja on voinut korjata pronominin väärin, kun nuori on tarkoituksella kertonut pojan rakastavan poikaa, he loves him. Transnuori voi haluta esimerkiksi selittää, että hän käy aina kesken oppitunnin vessassa, koska koulussa ei ole sukupuolineutraaleja vessoja.
Ennen yläkouluun menoa Kimi pyysi äidiltään, että tämä laittaisi kouluun viestin, jossa kerrottaisiin hänen sukupuoli-identiteetistään ja toiveestaan käyttää pojan nimeä.
Luokkakavereille ei ole kerrottu transsukupuolisuudesta, vaan heille Kimi on yksi poika muiden joukossa.
Tähän suhtauduttiin koulussa hyvin. Kutsumanimi on käytössä esimerkiksi Wilmassa, ja kaikki koulussa ovat tunteneet Kimin alusta asti Kiminä.
Luokkakavereille ei ole kerrottu transsukupuolisuudesta, vaan heille Kimi on yksi poika muiden joukossa.
Opettaja on kuitenkin pari kertaa sanonut Kimiä tytöksi ja yrittänyt sitten korjata jatkamalla suunnilleen näin: tai poika tai mikä ikinä. Kimi ei usko, että opettaja on tahallaan halunnut loukata, mutta hän olisi toivonut tämän myöntävän virheensä ja pyytävän anteeksi.
Opettajilla ei ollut valmiuksia vastata opsin vaatimuksiin.
Kun nykyiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tulivat käyttöön 2016, monessa koulussa tuli vastaan ongelma: perusteet edellyttävät tiedon ja ymmärryksen lisäämistä sukupuolen moninaisuudesta, mutta opettajilla ei ollut siihen valmiuksia.
− Viimeiset pari vuotta rehtorit ovat ottaneet yhteyttä ja kyselleet koulutuksia ympäri Suomea, Setan Marita Karvinen kertoo.
Peruskoulun ops-perusteiden lisäksi kirjauksia yhdenvertaisuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta on myös varhaiskasvatussuunnitelman ja lukion opsin perusteissa.
Opettaja Elina Särkelä pyrkii sisällyttämään sateenkaariasioita opetukseen. Esimerkiksi biologiassa sukupuolikromosomeista puhuttaessa hän muistuttaa, että kromosomit eivät kerro, mikä on ihmisen kokema sukupuoli.
− Pidän kauhean tärkeänä, että sateenkaariasiat tulevat esiin jotenkin luontevana osana oppiainetta, Särkelä sanoo.
Marita Karvisen mukaan oppikirjat eivät kuitenkaan juuri tue sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioimista opetuksessa. Edistystä tapahtuu, mutta hitaasti.
Eniten sateenkaariasiat ovat esillä terveystiedon kirjoissa, mutta niissäkin Karvisen mielestä usein huonosti.
− Oppikirjoissa on perustavanlaatuinen virhe, sillä niissä sukupuolesta puhutaan seksuaalisuuden yhteydessä, Karvinen sanoo.
Kuitenkaan henkilön sukupuolella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kehen hän tuntee emotionaalista tai seksuaalista vetoa.
Marita Karvinen kertoo, että yleisesti sateenkaariteemat näkyvät oppikirjoissa vain vähän, mutta sateenkaariperheistä on tullut salonkikelpoisia.
Kimi kertoo, että esimerkiksi hänen veljensä on olettanut hänen olevan homo.
Seksistä puhuttaessa puolestaan pitäisi Karvisen mielestä huomioida paremmin samaa sukupuolta olevien seksi. Miten kaksi tyttöä voi harrastaa turvaseksiä?
Joskus vanhemmat eivät haluaisi, että koulussa puhuttaisiin vaikkapa sukupuolen moninaisuudesta. Karvinen muistuttaa, että nuorilla on kuitenkin oikeus tietoon. Tarvittaessa rehtori voi selvitellä asiaa vanhempien kanssa.
Oppiainesisältöjen lisäksi arkiset käytännöt vaihtelevat kouluittain. Löytyykö esimerkiksi sukupuolineutraaleja vessoja ja pukukoppeja?
Kimi sai yläkouluun mennessään vaihtaa poikien liikuntaan ja luvan käyttää poikien pukuhuonetta – joskaan hänen mukaansa kukaan ei vaihda siellä vaatteita, sillä pojat ovat liikuntatunneilla samoissa vaatteissa kuin muutenkin. Koulussa on myös yksittäisiä pukukoppeja, joita voi halutessaan käyttää.
Ylipäätään Kimi ei kuitenkaan ymmärrä, miksi liikunnassa pitää olla poikien ja tyttöjen ryhmät erikseen. Hänestä on outoa, että kun pojat pelaavat jääkiekkoa, tytöt pelaavat ringetteä.
Uimaan Kimi ei ole halunnut mennä, koska hänen pitäisi mennä naisten suihkutiloihin. Opettaja on suhtautunut ymmärtäväisesti, ja Kimi on saanut korvata uimisen muulla liikunnalla. Ops-perusteiden mukaan uinti kuitenkin kuuluu perusopetukseen.
Tällaisissa käytännön asioissa riittää kouluissa ratkottavaa.
Muun muassa Seta.fi:ssä ja Sateenkaariperheet.fi:ssä löytyy apua sateenkaariasioiden käsittelyyn varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.