Puolisentoista vuotta voimassa ollut laki lapselle annettavasta tuesta toteutuu varhaiskasvatuksessa vaihtelevasti.
Näin voi päätellä OAJ:n tekemästä kyselystä, johon vastasi yli tuhat varhaiskasvatuksen opettajaa, erityisopettajaa ja päiväkodinjohtajaa.
Saatujen vastausten mukaan tuen järjestämisen ongelmat liittyvät erityisesti rakenteelliseen tukeen eli ryhmäkokoihin, lisähenkilöstöön ja sen saatavuuteen sekä erityisopetuksen järjestämiseen.
Myös prosessi, jossa tuen päätöksiä laaditaan ja viedään toteutukseen päiväkodeissa, näyttää vaativan parannusta. Osa kyselyyn vastanneista piti hallintopäätösten kirjaamista kuormittavana.
Suurena uutisena tuen pulmat eivät tule. Niistä ovat raportoineet myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi sekä yliopistotutkimus.
Kyselyn mukaan lapsen tuki toteutuu pienemmissä kunnissa keskimäärin isoja paremmin.
– Vaihtelu on valtavaa alueellisesti, mutta toisaalta eroja on kuntien sisälläkin, sanoo erityisasiantuntija Minttu Ilveskivi OAJ:sta.
Lapsen tukea koskeva varhaiskasvatuslain muutos tuli voimaan elokuussa 2022. Silloin vahvistettiin lapsen oikeus yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa ja hyvinvointinsa edellyttämään tukeen.
Varhaiskasvatuksessa käyttöön tulivat perusopetusta mukaillen yleinen, tehostettu ja erityinen tuki.
Toki lapset ovat saaneet tukea ja erityisopetusta varhaiskasvatuksessa ennenkin. Lakimuutoksella tukea haluttiin kuitenkin vankistaa ja yhdenvertaistaa.
Tavoite ei nyt toteudu, Ilveskivi sanoo. Kaikkialla ei ylletä edes siihen, että erityisen tuen päätös tarkoittaisi osa-aikaista erityisopettajan antamaa opetusta.
– Se on pöyristyttävää. Lain mukaan erityisen tuen pitäisi olla jatkuvaa ja kokoaikaista.
Vastaajilta kysyttiin, kuka näiden päiväkodeissa antaa osa-aikaista erityisopetusta. Yhteensä viidennes ja suurissa yli sadantuhannen asukkaan kaupungeissa joka neljäs vastaaja kertoi, että erityisopettajan sijaan erityisopetusta antaa varhaiskasvatuksen opettaja.
Nyt pitäisi katsoa asioita lasten silmin.
Rohkaisevaa Ilveskiven mukaan on se, että tuki näyttää lisääntyvän, kun yleisen tuen tasolta siirrytään tehostettuun ja tehostetusta erityiseen tukeen.
Silti toimenpiteet, joiden avulla ongelmia ratkotaan henkilöstöpulasta kärsivällä alalla, vaikuttavat turhan usein hätäratkaisuilta. Lain mukaan lapsella on oikeus tarvitsemaansa tukeen, mutta käytännössä tuki on sitä, mitä sattuu olemaan saatavilla.
Kun joissakin päiväkodeissa lisätään lainsäädännön mukaista rakenteellista tukea, usein ratkaisuna on avustajien tai erityisopettajan konsultaation lisääminen.
– Konsultaatiota on laidasta laitaan. Heikoimmillaan se on sitä, että henkilöstöä konsultoidaan etäyhteyden välityksellä ilman, että erityisopettaja näkee lasta tai ryhmää, Ilveskivi sanoo.
Yleinen opettajapula vaikuttaa järjestelyihin. Jos ryhmässä ei ole kelpoista opettajaa, erityisopettajan aika saattaa mennä peruspedagogiikan tukemiseen.
No muuttiko lakimuutos mitään?
Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija Noora Heiskanen veti jo ennen lakimuutosta selvitystyöryhmää, joka tutki lapsen tuen toteutumista. Silloisen selvityksen tulokset kuulostavat samankaltaisilta kuin nykytilannekin.
– Sen jälkeen uudistuksia ja uusia velvoitteita tuli, mutta tarkkaan ei vielä tiedetä, ovatko ne muuttaneet lapsen arkea. Eli saavatko lapset nyt jotakin enemmän? Heiskanen sanoo.
Kuntien ja päiväkotien tulkinnat vaihtelevat monissa tuen yksityiskohdissa, mikä tuottaa byrokratiaa ja siitä aiheutuvaa kuormitusta.
– Sen ei tarvitsisi olla näin. Asiakirjat voisi edellyttää tehtäväksi niin, että ne tukisivat opettajan työtä. Ja kun ymmärretään, miksi kirjauksia tehdään, voitaisiin huomata, että niitä voisi yksinkertaistaa.
Heiskasen mukaan esimerkiksi tuen päätöksiin liittyvässä, hallintolain mukaisessa kuulemisprosessissa on kohdattu yllättäviä tulkinnan ja toteutuksen ongelmia.
– Päiväkodeissa on jouduttu miettimään, miten nämä kuulemiset järjestetään, vaikka lapsen tuen kannalta ne ovat pieni osa prosessia.
Parhaillaan Heiskanen vetää lapsen tuen hallintopäätöksiin liittyvää tutkimushanketta. Myös sitä tutkitaan, mitä tuen päätöksistä päivä- kodeissa tosiasiassa seuraa.
– Nyt pitäisi katsoa asioita lasten silmin ja kysyä, mitä uudistukset ovat heille tuottaneet ja onko se sitä, mitä haluttiin.
Laki ja varhaiskasvatussuunnitelma ovat laatua korostavia velvoittavia normeja. On hyvin tärkeää, että ne on saatu kuntoon, sanoo Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Päivi Pihlaja.
Tukeen liittyvien hankaluuksien ei pitäisi Pihlajan mielestä johtaa paniikkiratkaisuihin. Hän korostaa, että kuntien varhaiskasvatuksen johtajien pitää tukea henkilökuntaansa muutoksissa.
– Kuten muidenkin johtajien, myös varhaiskasvatuksen johtajien tulee olla visionäärejä. Heidän pitää miettiä tulevaisuutta rauhassa.
Opettajia koulutetaan, ministeriöltä tulee edelleen lisärahoitusta ja muutaman vuoden päästä opettajia on enemmän, Pihlaja sanoo.
– Missään nimessä laatuvaatimuksista ei pidä alkaa tinkiä.
Pihlaja sanoo kuulevansa huolestuttavia puheita normien purkamisesta tai vaatimuksia jopa varhaiskasvatuslain avaamisesta.
– Olemme viimeinkin saaneet normina opetussuunnitelman ja lakiin riittävästi lapsen etua, oikeuksia ja pedagogiikkaa koskevia tavoitteita. Niistä ei pidä luopua.