Euroopan komissio edistää EU:n saasteettomuussuunnitelmaa. Tavoite on vähentää ilman, veden ja maaperän pilaantumista vuoteen 2050 mennessä niin, ettei terveydelle ja ekosysteemeille aiheudu enää haittaa.
Puistokuuset puolestaan muokkaavat maaperästä elämälle suotuisaa edistämällä maan vedensitovuutta ja suodattamalla veden epäpuhtauksia.
EU:n alueella joka kahdeksas kuolema johtuu saasteista. Saastuminen on yksi viidestä suurimmasta syystä luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen. EU:n saasteettomuussuunnitelma kulkee käsi kädessä luonnon monimuotoisuuden ennallistamisen kanssa.
Koululla on monia mahdollisia rooleja EU:n päätöksenteon ja lahtelaiskuusten välissä ja rinnalla.
Yksi koulun rooli voisi olla sellaisten ympäristöjen rakentaminen, joissa opitaan sekä teoriassa että käytännössä kaupunkiekosysteemien toimintaa. Miten ekosysteemi käsittelee hulevesiä, ruokkii pölyttäjiä, sopeutuu muuttuvaan ilmastoon ja lieventää parhaiten äärisäiden vaikutuksia? Ja miten ihmiset voivat toimia osana luonnon prosesseja?
Tässä jutussa viheralan ammattilainen, hyönteisharrastaja ja kaupunkiekosysteemit tunteva professori antavat eväitä elävän koulupihan suunnitteluun.
Mikä voisi olla sinun yhteisösi rooli elävämmän kaupunkiluonnon rakentajana?
Elävä hulevesijärjestelmä
Hulevesiongelmat pienentyisivät merkittävästi, jos pinnoittamattomia viheralueita lisättäisiin, Heikki Setälä kertoo.
Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä on pistänyt matkoillaan merkille yliopistojen kauniit sadepuutarhat. Niissä viihtyvät niin sukeltajakuoriaiset, sudenkorennot, sammakot kuin salamanteritkin.
Periaatteeltaan sadepuutarha on painanne, johon vesi pääsee valumaan.
– Myös kouluilla hulevedet voisi johtaa katoilta ja pinnoitetuilta alueilta osmankäämien ja ruokojen reunustamaan lammikkoon, jossa vesi pidättyy, suodattuu ja valuu puhdistuneena valtaojaan tai sadevesikaivoon, hän visioi.
Hulevedet voisi johtaa katoilta ja pinnoitetuilta alueilta lammikkoon.
Setälä on tutkinut ryhmänsä kanssa kymmenen vuotta kaupunkipuistoja. He ovat todenneet pinnoittamattomat viheralueet merkittäviksi hulevesien käsittelijöiksi. Jos hehtaarin kokoinen viheralue kaupungin keskustassa muutettaisiin viemäröinniksi, hintalappu olisi 300 000 euroa.
Maaperä pidättää vettä ja suodattaa siitä saasteita sitä tehokkaammin, mitä jouhevammin kasvien ja maaperäeliöiden yhteispeli toimii.
– Raskasmetalleista ei tule koskaan hyviä, mutta mitä parempi maaperän rakenne on, sitä paremmin aineet pysyvät maassa, eivätkä valu pohja- ja pintavesiin, Setälä sanoo.
Maan vilkas mikrobitoiminta hajottaa vaarattomaksi myrkyllisiä ja muuten haitallisia yhdisteitä, kuten hiilivetyjä, polyaromaattisia ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.
Hulevesien käsittelyssä kasveista avainlajeja ovat puut. Ne haihduttavat vettä, muokkaavat maaperää syvältä ja tuottavat orgaanista ainesta maaperäeliöille. Erityisen hyviä tässä ovat kuuset.
– Kuusten hitaasti hajoavasta neulaskarikkeesta, juurieritteistä ja muusta juuribiomassasta syntyy maaperään pehmeä, multava, sienimäinen rakenne. Se luo vettä ja ravinteita pidättävän elinympäristön, jossa on paljon sienirihmastoa, Heikki Setälä kuvailee.
Oppia kaupunkipuistoista
- Retkeile kaupunkipuistoissa esimerkiksi Lahdessa ja Kotkassa.
- Kiinnitä huomiota: Kuinka paljon puistossa on vettä läpäisevää pintaa. Entä onko puistossa eliöstön monimuotoisuutta lisäävää kenttäkerroskasvillisuutta? Onko kuolleet kasvinosat viety pois vai jätetty hajottajien ruoaksi? Löytyykö puistosta luonnonmetsien tapaan nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja puita sekä lahopuuta?
Kaupunkikeidas perhosille
Tero Piirainen on kasvattanut kaupunkikesämökkinsä pihasta perhosten ja muiden hyönteisten paratiisin.
Jos haluat kattaa pöydän mesipistiäisille ja perhosille, perusta niitty. Luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhykkeen perustajajäsen Tero Piirainen lupaa, että perhosten lisäksi niitylle voi melko varmasti odottaa useita lajeja heinäsirkkoja.
Villivyöhykeläiset ovat perustaneet niittyjä ja kuivia ketoja koulujen pihoille, teiden varsille kuin asuinalueillekin. Uuden niityn tai kedon pohjaksi sopii parhaiten hiekka- tai sorapohjainen, ei liian rehevä maa. Paras paikka on aurinkoinen ja lämmin.
– Paljas hiekka ja sora sopivat monille kasveille vallan hyvin, maa on todella harvoin liian karu, Piirainen sanoo.
Kasvivalintoihin saa apua tarkkailemalla, mitkä kasvit viihtyvät vastaavilla paikoilla lähiympäristössä. Niistä voi myös kerätä siemeniä.
Kylväminen onnistuu sekä syksyllä että keväällä, mutta kylvö kannattaa tehdä muutamaan kertaan ja toistaa seuraavana vuonna.
– Parhaimmillaan kylvön tulokset näkyvät kolmen, neljän vuoden kuluttua. Yksivuotiset lajit kukkivat jo seuraavana kesänä.
Myös nurmikon voi jalostaa niityksi.
Nurmikon voi jalostaa niityksi. Sen seassa on yleensä aina jonkin verran villiä keto- tai niittykasvillisuutta. Kasvit nousevat esiin, kun nurmikon jättää leikkaamatta.
– Kuivuutta sietävät ketokasvit saavat etumatkaa, jos nurmikkoa ei kastele paahteisina kausina.
Tero Piiraisen pihalla vieraili viime kesänä keisarinviittoja ja muita hopeatäpläperhosia, kiitäjiä ja koivunopsasiipiä sekä alueen erikoisuus tamminopsasiipi. Nokkos- ja neitoperhosia oli erityisen paljon.
– Niitä varten pihan reunalle kannattaa jättää nokkosia, Piirainen vinkkaa.
Hyönteiset huomioon
- Tampereen harjujen, Kalevankankaan ja Pispalanharjun etelärinteet ovat kaupungin lämpimimpiä paikkoja. Monimuotoinen niitty- ja ketokasvillisuus asutuksen lomassa saa perhoset ja muut hyönteiset viihtymään.
- Suomenlinnan vallit ja niityt Helsingissä ovat ihmisen muokkaamaa ympäristöä, ja samalla arvokasta kaupunkiluontoa. Paikka on helposti saavutettavissa kaupungin keskustasta.
Pihatöitä ekosysteemien ehdoilla
Kaisa Koskelin kertoo, että lahoaita tarjoaa suojaa ja ravintoa esimerkiksi linnuille ja hyönteisille.
Punarinta on tehnyt pesän jalkapallokenttää reunustavaan lahoaitaan. Kevättalkoissa aita saa lisää täytettä pihasta löytyvistä oksista ja risuista. Osa lapsista muhentaa talventörröttäjiä istutusten katteeksi, osa poraa reikiä vanhasta pihakoivusta sahattuihin pölleihin.
Jos reiän päähän ilmestyy kesän mittaan tuppi, sisällä asustaa toukka.
Tällainen on hortonomi, maisemasuunnittelija Kaisa Koskelinin haave toimivasta koulupihasta. Koskelinin suunnitelmassa kunnossapitotöiden lähtökohtana ovat luonnon omat prosessit.
– Luonnonmateriaali hyödynnetään paikan päällä, mitään ei tarvitse viedä pois, Koskelin kertoo.
Lintujen lisäksi ravintoa ja suojaa saavat hyönteiset, siilit, lahottajat ja esimerkiksi maan pintakerroksissa elävät perhosentoukat.
Koulun vanhimmat istuttavat puun tuleville sukupolville.
Syystalkoissa hoidetaan maaperää yhdessä kasvien ja maaperäeliöiden kanssa. Puista ja pensaista varisseet lehdet silputaan ruohonleikkurilla kastelierojen käsiteltäväksi.
Koulun vanhimmat istuttavat puun tuleville sukupolville. Koulunsa aloittavat kaivavat maahan luokalle oman marjapensaan.
Muut kätkevät kukkasipuleita multaan odottamaan kevättä, jolloin ne puskevat päänsä pinnalle. Keväällä kukat ruokkivat ensimmäisiä kimalaisia ja toivottavat koko yhteisölle hyvää kesää. Kevään viimeisillä oppitunneilla koulun ikkunasta voi seurailla ulkovälinevaraston kasvikatolla hyöriviä pölyttäjiä.
Koulun pihasuunnittelun Koskelin aloittaisi miettimällä paikan erityispiirteitä, maastoa ja ilmastoa.
– Jokainen paikka saisi omannäköisensä hengen. Se opettaisi arvostamaan paikallisuutta, hän pohtii.
Opiston opit avuksi
Tutustu laho- ja sadepuutarhojen sekä niittyjen rakentumiseen Ahlmanin ammatti- ja aikuisopistolla Tampereella. Sovi opastuksesta Kaisa Koskelinin kanssa, puhelinnumero 050 505 6276.