Kottarainen palasi Balille

Balille ominaiset balinkottaraiset sirkuttavat Green Schoolin lintutarhassa. Balin Green School pyrkii suojelemaan näitä uhanalaisia siivekkäitä.

Linnut päästetään säännöllisesti vapaaksi, jolloin ne lentävät saaren ulkopuolelle. Ne palaavat kuitenkin aina takaisin koulun ympäristön vehreyteen.

Yhtä lailla kuin balinkottaraiset myös Rovaniemeltä kotoisin oleva luokanopettaja Jukka Ahopelto päätyi vuosi toisensa jälkeen palaamaan Balille.

Syytä paratiisisaaren voimakkaaseen otteeseen hän ei osaa selittää. Vaikutusta on ainakin saarelle ominaisella lumolla ja arjen luksuksella, johon Balilla voi helposti sukeltaa.

Vuonna 2014 Jukka palasi Indonesiaan pysyvästi.

– Muutto kävi puolivahingossa. Bali oli mieluisa paikka ja teki mieli yhdistää Aasian matkailu ja työ. Tuuri kävi, kun huomasin, että Green School haki opettajia, Jukka kertoo.

Green School painottaa ekologisia arvoja arjessa ja opetuksessa. Yksityinen koulu sijaitsee Abiansemalissa, ja se avasi ovensa 2008. Koulun perustivat entinen korunvalmistaja John Hardyn ja hänen vaimonsa Cynthia.

Opetusta on tarjolla aina esikoulusta lukioon saakka. Oppilaat ovat valtaosin Balilla työskentelevien ulkomaalaisten lapsia.

Noin 16 prosenttia oppilaista on paikallisia.

Koulu ei ole saaren kalleimpia mutta ei myöskään halvimmasta päästä. Lukuvuoden hintalappu on yläkouluun saakka hieman vajaat 14 000 euroa. Lukiossa maksut nousevat hiukan.

Koululla on stipendirahasto, jonka tarkoituksena on mahdollistaa, että 20 prosenttia oppilaista olisi paikallisia. Rahaston avulla he pystyvät käymään koulua hieman halvemmalla hinnalla.

Jukan tietojen mukaan noin 16 prosenttia oppilaista on paikallisia. Oppilaiden toivotaan tulevan lähialueelta, koska tällöin koulun arvot juurtuvat helpommin sen lähiyhteisön arkeen.

Koulu tunnetaan maailmalla erityisesti arkkitehtuuristaan. Koulurakennukset ovat näyttäviä bambusta tehtyjä taideteoksia, ja luokissa on avoimet seinät. Opetus tapahtuu näin ollen myös luonnon ehdoilla.

– Tunti saattaa keskeytyä linnun lentäessä luokkaan. Siinä sitten keskitytään tarkkailemaan tätä luontokappaletta opetusmielessä, Jukka kertoo.

Green Schoolissa opetus keskittyy teemoittaisiin kokonaisuuksiin. Opetus ei varsinaisesti sitoudu mihinkään pedagogiseen malliin, vaan pääpaino on oppilaan henkisten kykyjen kehityksessä empatian avulla.

Jukan mielestä koulutyössä onkin usein ongelmallista, ettei lapsille ole aina selvää, mitä hyötyä saadusta opista on arjessa. Green Schoolissa pyritään tuomaan elämä ja opit lähelle toisiaan. Oppilaita kannustetaan etsimään henkilökohtaisia projekteja oman mielenkiinnon mukaan ja syventämään omaa oppimista tutkimisen ja reflektion kautta.

Kuuden viikon välein vaihtuvia teemoja tarkastellaan luokassa monesta eri näkökulmasta. Alkuviikosta tutustutaan uuteen aihepiiriin teeman sisällä. Loppuviikon ajan keskitytään samaan aiheeseen eri oppiaineiden kautta.

– Meillä oli esimerkiksi ruokaan ja syömiseen liittyvä teema, jossa mietittiin ruokaa ja omaa hyvinvointia. Kävimme ostamassa kaupasta jotain pientä syötävää. Kaikki saivat olla rahan kanssa tekemisissä ja tehdä kulutusvalintoja.

Arvo-opetusta on paljon. Ruokaostoksiakin analysoitiin jälkikäteen koko luokan voimin.

Lapset miettivät muun muassa, saivatko he oikean määrän vaihtorahaa, pakattiinko ostokset omaan kassiin vai kaupasta saatuun muovipussiin ja olivatko ostokset terveellisiä tai ympäristöystävällisiä.

– Vihreitä arvoja korostetaan kaikessa. Teema-aineiden yhteydessä pitää aina olla joku kestävän kehityksen aspekti, jonka kautta asiaa tarkkaillaan.

Opettajan työ on Jukan mukaan vapaampaa kuin kotimaassa. Koulukirjoja ei ole, vaan opettajat tekevät kaikki oppimateriaalit itse. Vanhoja materiaaleja kierrätetään, ja jos jokin ei toimi toivotusti, sen tilalle kehitetään uutta.

Indonesiassa valtiolla ei ole valtaa puuttua siihen, miten opetus alakouluissa toteutetaan.

– Opetustyyli on minulle mielekkäämpi Indonesiassa kuin Suomessa. Kotimaassakin saa toteuttaa itseään, mutta täällä ei ole sellaista opettajan opasta, joka määrittäisi toimintaa.

Green Schoolilla on kuitenkin oma opetussuunitelma.

– Kaksi kertaa viisi on kymmenen joka puolen maailmaa, mutta se, miten kertotaulu ja sen strategiat opetetaan ja ennenkaikkea sovelletaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaan, on täällä opettamisen ydin, Jukka tarkentaa.

Puolet Jukan työajasta on hallinnollista kehittämistä. Hän on ollut mukana muun muassa tietotekniikan järjestelmien kehittämisessä sekä opsin teossa.

Opettajien palkat ovat Green Schoolissa suurin piirtein samalla tasolla kuin Suomessa.

Green Schoolissa oppilaille ei anneta numeroita, vaan jokaisesta lapsesta kirjoitetaan henkilökohtainen analyysi. Analyysissa opettaja viestii vanhemmille, mitä lapselle kouluympäristössä kuuluu ja millaisia kokemuksia hän on koulussa saanut.

– Sosiaalis-emotionaalista puolta painotetaan. Pidetään tärkeänä sitä, miten kavereiden kanssa menee tai tuleeko esimerkiksi riitoja ja miten ne selvitetään. Koulukiusaamista täällä ei oikeastaan edes ole, Jukka sanoo.

Pyrimme parantamaan lasten itse-ohjautuvuutta.

Jukka toisi koulustaan Suomeen tuliaisena juuri tätä oppilaiden tunnetaitojen huomioimista. Lasten sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden tulkintaa tulisi hänen mielestään painottaa meilläkin enemmän.

– Pyrimme parantamaan lasten itseohjautuvuutta. Jos lapsi on väsynyt, alakuloinen tai vihainen jostain, häneltä itseltään löytyvät keinot olon kohentamiseksi.

Yhteisöllisyys on tärkeä osa balilaista yhteiskuntaa ja arvossa myös Green Schoolissa. Vanhemmat ovat tiiviisti mukana koulun arjessa. Koulu pyrkii opetuksessa hyödyntämään vanhempien ammattitaitoa ja erikoisosaamista. Vanhempia pyydetään säännöllisesti puhumaan tunnille asiantuntijaroolissa.

Myös henkilöstön yhteishenki on koulussa Jukan mukaan erinomainen ja työyhteisö tiivis. Työkaverien kanssa tulee väkisinkin tutuksi.

Monesti opettajat jäävät koulun jälkeen urheilukentälle pelaamaan yhdessä koripalloa tai jalkapalloa ja isot oppilaat liittyvät usein mukaan. Henkilökunnan keskuudesta on noussut ainakin yksi bändi, ja opettajat näkevät toisiaan paljon työajan ulkopuolellakin.

Arki Balilla sujuu jouhevasti. Skootterilla ajaa koululle vartissa Ubudista, jossa Jukka asuu. Perille pääsee tarvittaessa myös bussilla, joka kulkee vanhoista paistinrasvoista tehdyllä biopolttoaineella.

– Joskus tulee ajettua bussin perässä, ja sen pakokaasut haisevat ranskanperunoilta, Jukka naurahtaa.

Vapaa-aikansa Jukka viettää ystävien ja harrastusten parissa.

Kuvataide on lähellä hänen sydäntään. Jukka on piirtänyt vuosikaudet, mutta Balilla hän on alkanut kehittää entistä enemmän taidemaalarin taitojaan.

Balilla on paljon suomalaisia, ja Ubudin suomalaiset ovat tulleet Jukka Ahopellolle tutuksi. Kaikennäköisiä yhteisiä tapahtumia riittää.

– Ei ole kaduttanut tänne tulo. 11 kuukautta täällä tulee vuodesta oltua, ja sen jälkeen tekee taas mieli Suomeen. Mutta nopeasti sieltä kyllä tekee mieli taas palatakin.