Yhtään liioittelematta voi sanoa, että Jenni Ristimäki, Kimmo Metsberg ja Teppo Vanhatalo suorastaan hyrisevät tyytyväisyyttä esitellessään uudenkarheaa Viialan yhtenäiskoulua.
– Vaikka meitä on täällä 750 oppilasta ja sata aikuista, on täällä pienen koulun tuntua. Massa ei näy, kun koulu on jaettu soluihin. On omat solut eskareille, eri-ikäisille oppilaille, erityisluokille ja vammaisopetukselle, rehtori Ristimäki kehuu.
– Ja paljon on yhteisiä kaikkien käytössä olevia tilojakin. Tämä on kirjaimellisesti yhtenäiskoulu, luokanopettaja Vanhatalo sanoo.
– Onhan tämä myös tosi kaunis koulu, apulaisrehtori Metsberg jatkaa.
Kolmikon tyytyväisyys on hyvin ymmärrettävää etenkin, kun miettii paikkakunnan lähihistoriaa. Akaan Viialalla on takanaan vuosien korpivaellus homeisissa kouluissa ja kirjavissa väistötiloissa.
Opetus Viialan yhtenäiskoulussa alkoi viime vuonna. Uusia kouluja nousee maahamme yhä, vaikka syntyvyys ja oppilasmäärät ovat laskussa. Homekoulujen tilalle rakennetaan uusia terveitä tiloja, ja kuntakeskuksiin pystytetään aiempaa suurempia opinahjoja korvaamaan lakkautettuja kyläkouluja.
Koulurakentamisessa keskittäminen ja tehokkuus ovat päivän trendejä.
– Kuntien rahahanat ovat tiukoilla, ja keskittäminen tuo usein säästöjä, tilapalvelupäällikkö Mikko Simpanen Kuntaliitosta sanoo.
Suuruuden ekonomian lisäksi monia uusia ja vasta suunnitteilla olevia koulurakennuksia yhdistää monikäyttöisyys. Uutta koulua suunnitellessa mietitään muutakin kuin opetuskäyttöä. Ketkä sitä voisivat käyttää, kun oppitunnit ovat päättyneet? Ja millaisia tarpeita iltakäyttäjillä on?
– Jossain vaiheessa monikäyttöisyydessä mentiin liiankin pitkälle, eikä koulun perusarki oikein toiminut, Simpanen viittaa jokin aika sitten muodissa olleisiin avoimiin oppimistiloihin.
Avoimet oppimistilat tai rumemmin sanottuna avokonttorikoulut ovat menettäneet viime vuosina suosiotaan. Kaikkiaan niitä ehdittiin rakentaa melko vähän. Simpanen arvioi, että avoimien tilojen kouluja on ehkä prosentti tai hieman yli kaikista Suomen kouluista.
– Nyt on otettu pari askelta taaksepäin. Parhaillaan suunnitellaan ja rakennetaan paljon hybridimalleja, joissa on sekä perinteisiä luokkatiloja että jonkin verran avointa tilaa, sanoo Petri Moksén, joka on Viialan yhtenäiskoulunkin rakentaneen NCC Building Suomen Tampereen yksikönjohtaja.
Kuntien rahahanat ovat tiukoilla, ja keskittäminen tuo usein säästöjä.
Monikäyttöisyyttä luodaan esimerkiksi sijoittamalla koulun ruokala, esiintymislava ja liikuntasali vierekkäin, jolloin tilaa voi avartaa tarpeen tullen avattavilla jakoseinillä.
Viialan yhtenäiskoulukin on yhdistelmä perinteistä ja modernia. Luokkatilat ovat perinteiset, mutta esimerkiksi soluajattelu sekä ruokalan, esiintymislavan ja musiikkiluokan sijoittaminen rinnan on uudenlaista monikäyttöisyyttä.
– Soluaulat ja käytävät ovat myös oppimistilaa. Niihin oppilaat voivat mennä tekemään vaikka ryhmätyötä, Vanhatalo selittää.
Trendikkäästi Viialassa on iltakäyttöäkin. Nuorisotoimi valtaa pääaulan ja sen viereiset tilat iltakuuden jälkeen, ja oppituntien jälkeen jostain luokasta saattaa kuulua musiikkiopiston oppilaan pasuunan töräytys. Kaupunginvaltuustokin on pitänyt kokouksiaan ruokalassa.
Tarkoitus on avata myös teknisen työn tilat ja kotitalousluokat vaikkapa kansalaisopistolle.
Viialan kouluprojektissa opetushenkilöstö ja oppilaat ovat päässeet kertomaan toiveistaan. Kimmo Metsberg ja etenkin käyttäjäyhteyshenkilön titteliä projektin aikana kantanut Teppo Vanhatalo ovat olleet hyvin tiiviisti suunnittelutyössä mukana. Rehtori Jenni Ristimäki tuli taloon vasta koulun valmistuttua.
Suunnittelu alkoi 2017. Opettajat saivat listata toiveitaan ensin hankesuunnitelman aikana ja sitten toteuttamissuunnitelman aikana.
– Meillähän ensin arkkitehti piirsi talon ja sitten kilpailutettiin rakennusyhtiö. Minä olin mukana kaikissa kokouksissa viemässä opettajien viestiä, Vanhatalo kertoo.
Suurimmat väännöt käytiin projektin alkuvaiheessa, kun poliitikot mielivät kouluun tuolloin niin muodikkaita avoimia tiloja ja kaavailivat paljon pienempää, 650 oppilaan, koulua.
Opettajakunta taas oli perinteisten luokkatilojen ja 750 oppilaan koulun kannalla.
– Kiersimme Kimmon kanssa uusissa kouluissa. Esittelijät kehuivat vuolaasti avointen tilojen kouluja, mutta nurkan takana opettajat kertoivat toista viestiä. Tämä vaikutti meidänkin suunnitelmiimme, Vanhatalo kertoo.
Myös opettajien tahto 750 oppilaan koulusta voitti – onneksi. Opettajat näet järkeilivät, että uusi koulu vetää kylälle lapsiperheitä, siinä missä homekoulut heitä karkottivat. Näin myös kävi.
Uusi koulu vetää kylälle lapsiperheitä, siinä missä homekoulut heitä karkottivat.
Aivan kaikki ei kuitenkaan mennyt opetushenkilöstön tahdon mukaan. Suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Kesän aikana eskarilaisten kuraeteisen tilalle olikin rakennettu taukotila, pehmeiden materiaalien käsityöluokkaan ei tullutkaan sohvaa…
– Ne ovat ehkä pieniä nyansseja, mutta harmittavat kuitenkin vähän. Toisaalta varmasti jokainen omakotitalon rakentajakin olisi tehnyt jotain toisin, mutta on kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen, Metsberg vertaa.
Ne pienet nyanssit saattoivat jäädä uupumaan esimerkiksi tietokatkosten tai väärinymmärrysten vuoksi.
Kuntaliiton Mikko Simpanen huomauttaa, että joskus insinöörit ja opettajat puhuvat kuin eri kieltä. Suunnittelija ja rakentaja kyllä kuulevat opettajia, mutta eivät välttämättä ymmärrä heitä.
Metsberg allekirjoittaa väitteen. Hän onkin sitä mieltä, että kouluprojekteissa tarvittaisiin jonkinlainen molemmat maailmat tunteva välittäjä opettajien ja insinöörien välille.
– Ettei kävisi niin, että lukuisat pistorasiat on asennettu samalle seinälle, Metsberg havainnollistaa ja tähdentää, että kukaan ei ilkeyttään ymmärrä väärin.
Uusi koulu on ollut koko kylälle iso tapaus. Avoimissa ovissa väkeä oli satoja henkiä ja tunnelma korkealla. Tampereen vieressä sijaitseva Viialan kylä vetää taas lapsiperheitä.
Silti Metsberg tähdentää, että vaikka koulurakennus on upea, ihmiset viime kädessä tekevät koulun.
– Meillä on täällä mieletön henkilökunta ja mukavat oppilaat.