Suomessa ei ole koulutarkastajia tai tasokokeita. Sen sijaan lailla ja asetuksella säädetyt kelpoisuusvaatimukset varmistavat, että opetus on korkeatasoista ja yhdenmukaista koko maassa varhaiskasvatuksesta korkeakouluun.
Kelpoisuusasetuksissa sanotaan, mitä opintoja ja tutkintoja opettajalta tai rehtorilta vaaditaan.
Kelpoisuusvaatimus on ehdoton. Siinä ei ole aste-eroja. Opettaja joko on tai ei ole kelpoinen.
Tästäkin huolimatta monet kunnat palkkaavat opettajan tehtäviin ei-kelpoisia. Samalla oppilaan oikeus kelpoisen opettajan antamaan opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen jää toteutumatta.
Hyvällä omallatunnolla voi sanoa, että kelpoisuusehdot täyttävä opettaja tuottaa parempaa osaamista, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin johtaja Harri Peltoniemi sanoo.
Hän huomauttaa, että suomenkielisten koulujen oppimistulosten arvioinneissa valtaosa opettajista täyttää kelpoisuusehdot. Lisäksi peruskoulun loppuun mennessä oppilaalla on ehtinyt olla useita eri opettajia. Tässä tilanteessa kelpoisuuden vaikutuksia on vaikea todentaa.
Mutta ruotsinkielisissä kouluissa ei-kelpoisten opettajien määrä on ollut suurempi kuin suomenkielisissä kouluissa. Niitä koskevissa arvioinneissa on havaittu, että kelpoisuusehdot täyttävät opettajat tuottavat parempia oppimistuloksia.
Karvin pitkittäisarvioinnissa puolestaan on tarkasteltu peruskoululaisten osaamista ykkösestä kolmanteen luokkaan.
Osaaminen kehittyi muita enemmän niillä oppilailla, joilla oli ollut ensimmäisellä luokalla alkuopetukseen erikoistunut opettaja.
Eikä kelpoisuudessa ole kyse vain tiedollisesta osaamisesta. Pedagogisesti taitava opettaja luo hyvää tunnelmaa. Hän saa oppijat innostumaan oppimisesta ja kiinnittymään tunnetasolla eri asioihin ja ilmiöihin.
– Opetus on monipuolista, motivoivaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa. Se vaatii rautaista ammattitaitoa, Peltoniemi sanoo.
Ovatko kaikki ei-kelpoiset sitten huonoja opettajia?
Tähän OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo toteaa, että kyse ei ole huonoudesta tai hyvyydestä vaan osaamisesta.
– Osaaminen syntyy koulutuksesta ja koulutuksen takaa kelpoisuus. Ilman kelpoisuuksia osaaminen olisi sattumankauppaa.
Opetus on monipuolista, motivoivaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa.
Oululaisessa Allinpuiston päiväkodissa kaikki työntekijät ovat kelpoisia. Se näkyy varhaiskasvatuksen opettaja Malla Poukkasen mielestä ennen kaikkea siinä, että opettajat ja muu henkilöstö puhuvat samaa kieltä. Kaikki ovat perillä oppimisen eri vaiheista, niiden keskeisistä tavoitteista, erityispiirteistä ja käytännöistä.
Poukkanen opettaa eskariryhmää. Hän keskustelee lapsen ja huoltajien kanssa lasten omista yksilöllisistä tavoitteista ja suunnittelee opetuksen niiden pohjalta.
– Meillä on paljon ohjattua ja omaehtoista leikkiä sekä havainnollisia työtapoja, jotka kannustavat lapsia aktiivisuuteen ja luovuuteen.
Esiopetuksen tavoitteet ovat lähtökohtana kaikelle suunnittelulle ja toiminnalle. Opettajankoulutus kytkee pedagogiikan ja oppimisen kaikkiin arkisiin tilanteisiin.
– Leikki on tutkimista, ihmettelyä ja innostumista. Minun tehtäväni on tehdä opittavasta asiasta tutkimisen arvoinen ja ihmettelyn kohde, Poukkanen sanoo.
Koulutettujen kollegojen tuki on Poukkaselle tärkeää. Vaikka jokainen opettaja vastaa omasta lapsiryhmästä, monia asioita pohditaan yhdessä. Kahvitunnilla voi kysyä toiselta, miten tämä on jonkun tilanteen ratkaissut.
Poukkasen työvuorosuunnitelmassa on varattu viisi tuntia viikossa suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistehtäviin. Ne hän tekee kotonaan itselleen parhaiten sopivina hetkinä.
Räikeitä esimerkkejä riittää.
Kaikkialla pedagogiikka ei toteudu yhtä hyvin. Piittaamattomuus kelpoisuuksista näkyy niin pienissä kuin isoissakin kunnissa. Opettajat ottavat herkästi yhteyttä OAJ:hin, jos työnantaja liikkuu harmaalla alueella.
Räikeitä esimerkkejä riittää. Tänä keväänä eräässä kunnassa haettiin erityisopettajaa, mutta kukaan 19 kelpoisesta erityisopettajasta ”ei täyttänyt riittävän hyvin tehtävälle asetettuja vaatimuksia”.
Virka jätettiin täyttämättä eikä hakuprosessista voinut tehdä oikaisu- vaatimusta.
Lain mukaan koulutuksen järjestäjän pitää tehdä kaikkensa, jotta tehtävään löydetään kelpoinen opettaja. Jos tämä ei onnistu, ei-kelpoisen voi palkata enintään vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen.
Arvatenkin erityisopettajan virka laitetaan uudestaan auki, mutta määrä- aikaisena. Pätkävirka tuskin kiinnostaa kelpoisia ja siihen voidaan palkata periaatteessa kuka tahansa.
– Erityisopettajan kohdalla haitta kertautuu. Oppilas, joka tarvitsisi vahvinta erityispedagogista osaamista, ei välttämättä saa edes perustasoista opetusta, erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä sanoo.
Hänen mielestään kikkailu on epäilyttävää ja oppilaille vahingollista.
Huoltajatkaan eivät välttämättä tiedä, onko opettaja kelpoinen ja kuinka laadukasta tai laadutonta opetus on.
Tähän vaivaan OAJ on pitkään vaatinut kansallista opettajarekisteriä ja opettajan virkanimikkeen suojaamista.
Rekisteri kertoisi, paljonko Suomessa on kelpoisia opettajia ja keitä he ovat. Ja näin huoltajatkin saisivat tietää, onko lapsen opettaja kelpoinen tehtäväänsä.
Laatu laskee ja kunnalta menee maine.
Mutta miksi kikkailla?
Kunta saattaa ajatella säästävänsä rahaa, kun sen ei tarvitse maksaa ei-kelpoiselle kelpoisen palkkaa. Tai ehkä opettajan tehtävää on hoitanut joku “hyvä tyyppi”, jonka työsuhdetta halutaan jatkaa, vaikka hänellä ei ole tehtävään koulutusta ja kelpoisuutta?
Jokisen mukaan tällainen säästäminen tulee kunnille lopulta kalliiksi. Laatu laskee ja kunnalta menee maine.
– Oppimistulokset laskevat jo nyt. Voi vain kuvitella, miten käy, jos opetuksesta vastaavat sellaiset henkilöt, joilla ei ole tehtävästä mitään käsitystä, hän toteaa.
Jokinen ihmettelee, miten kunnalla voi olla varaa jättää palkkaamatta kelpoisia erityisopettajia, kun samaan aikaan heistä on iso pula.
Opettajatkin ovat huolissaan tuen toteutumisesta. OAJ:n helmikuussa tekemän kyselyn perusteella kaksi kolmasosaa opettajista on sitä mieltä, etteivät heidän oppilaansa saa riittävästi tukea oppimiseensa. Kyselyyn vastasi 1 459 perusopetuksessa työskentelevää OAJ:n jäsentä.
Vuosia yliopistossa opiskelleita opettajia loukkaa se, ettei kunnissa arvosteta heidän osaamistaan.
Opettajien osaamista pitää tukea läpi elämän.
OAJ:n mielestä opettajien kelpoisuuksia pitäisi nostaa entisestään. Esimerkiksi päiväkodinjohtajilta ja rehtoreilta voisi vaatia myös oppilaitosjohtamisen opintoja.
Suunta on kuitenkin päinvastainen. Maan hallitus on kirjannut ohjelmaansa, että “varhaiskasvatuksen johtajan tehtävässä toimiminen mahdollistetaan myös varhaiskasvatuksen sosionomi YAMK-tutkinnolla huolehtien riittävästä pedagogisesta ja didaktisesta osaamisesta”.
Jaakko Salon mielestä kirjaus on äärimmäisen ristiriitainen ja lyhytnäköinen.
– Varhaiskasvatuksen johtamiseen tarvittava pedagoginen ja didaktinen osaaminen on juuri turvattu vaatimalla kasvatustieteen maisterin tutkintoa. Tämä vesitettäisiin antamalla sama kelpoisuus sosiaalitieteisiin perustuvalle tutkinnolla.
Salo muistuttaa, että olemassa olevaa kelpoisuusvaatimusta puolsi vuosikausien tutkimuspohjainen varhaiskasvatuksen kehittämistyö. Hallitusohjelman kirjaukselle ei sen sijaan ole mitään tutkimuspohjaa.
Kaiken kaikkiaan opettajien kelpoisuustilanne on Suomessa hyvä. Tietyistä ryhmistä, kuten varhaiskasvatuksen opettajista, erityisopettajista sekä matematiikan ja tekniikan alan opettajista on kuitenkin ollut pulaa jo pitkään.
– Mutta. Yksikin ei-kelpoinen opettaja voi olla vaikkapa sen vahvaa oppimisen tukea tarvitsevan lapsen ainoa opettaja, Salo sanoo.
Karvin Harri Peltoniemi muistuttaa, että kelpoisuus on vasta alku. Opettajien osaamista pitää tukea läpi elämän.
Karvin arvioinneissa näkyy selvästi että, mitä suunnitelmallisemmin työnantaja tukee opettajien työuran kehittymistä, sitä enemmän se näkyy työn tuloksissa.
– Vuosien työkokemuksestakaan ei ole apua, jos opettaja ei ole saanut päivittää osaamistaan ja kehittää itseään työssä, Peltoniemi huomauttaa.
OAJ vaatii opettajille oikeutta mentorointiin ja systemaattiseen täydennyskoulutukseen. Viime syksyn jäsenkyselyssä lähes 40 prosenttia vastaajista kertoi, ettei ollut osallistunut täydennyskoulutukseen työajalla 12 kuukauteen.
Kyselyyn vastasi 596 opettajaa ja alan esihenkilöä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.
Allinpuistossa työntekijöitä on tarpeeksi ja jokaisella on tehtäväänsä vaadittava koulutus. Kaikissa lapsiryhmissä on kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja. Eskariryhmässä opettajia on kolme.
Päiväkodissa työskentelee myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja sekä varajohtaja, joka toimii sekä esihenkilötehtävissä että sijaisena lapsiryhmissä.
Päiväkodinjohtaja Auli Kangas kertoo, että Oulun kaupunki arvostaa koulutettuja osaajia eikä kelpoisista hakijoista ole ollut pulaa. Maine hyvästä työpaikasta on kiirinyt myös Oulun yliopiston opettajankoulutukseen.
Malla Poukkaselle osaavalla johtamisella on iso merkitys. Se kertoo siitä, että työtä ja työntekijöitä arvostetaan.
– Halusin tulla Allinpuistoon töihin, koska täällä on pätevää porukkaa, hyvä johto ja asiat kunnossa.