Marraskuun aurinko hymyilee kuusiaidan yli Kumpulan koulukasvitarhaan. Linnut ovat tyhjentäneet auringonkukkien silmät siemenistä. Talvivalkosipulipenkkiä peittää olkikate. Pari kompostoitunutta lantakasaa odottaa levittämistä.
Pian vedentulo katkaistaan talveksi ja puutarhan portit suljetaan odottamaan kevättä.
Helsinkiläislapset ja -nuoret ovat viljelleet Kumpulan kasvitarhassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1928. Aluksi viljelyä ohjasivat kesälomailevat opettajat. Nyt toimintaa pyörittää Lasten ja nuorten puutarhayhdistys. Myös Käpylän koululla on oma palsta kasvitarhalla. Ihana paikka, henkäisee ympäristökasvatuksen asiantuntija Pinja Sipari Biologian ja maantiedon opettajien liitosta.
Sipari tutustui paikkaan leiriohjaajana 2010-luvun alussa. Hänen mukaansa kasvatuksen trendit näkyvät Kumpulassa.
– Sata vuotta sitten viittäkymmentä lasta kohti oli suunnilleen yksi ohjaaja ja kaikki kitkivät samassa rivissä sotilaallisesti edeten. Nyt toiminta on hyvin lapsilähtöistä. Ekologiset arvot ovat tulleet mukaan aiempaa enemmän.
Kumpulan koulukasvitarha perustettiin tukemaan perheiden hyvinvointia. Tarkoitus oli parantaa ruokaturvaa ja tarjota köyhille, kaupungissa kesäänsä viettäville lapsille mielekästä tekemistä.
– Meillä käy paljon vanhoja ihmisiä, jotka kertovat olleensa täällä 1950-luvulla ja saaneensa kellarin täyteen ruokaa, kertoo Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen työ- ja yksilövalmentaja Susu Järvi.
Ruokaturvan merkitys ei ole enää sama, mutta hyvinvoinnin ajatus läpäisee edelleen toiminnan. Sadat kaupunkilaislapset hoitavat kasvimaita virkistyspäiväleireillä kesäisin. Aikaa jää myös leikille.
Vihreän oksan werstaan porukka levittää syksyn viimeistä lantakasaa.
Kasvitarhan perustoiminnoista huolehtii Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen työpaja ohjaajineen. Vihreän oksan werstas on suunnattu omaa alaansa etsiville 17–29-vuotiaille nuorille. Paja perustuu puutarha-alan opetussuunnitelmaan ja nuoret saavat työkokeilusta todistuksen.
Viljelyvuosi käynnistyy maaliskuussa, kun taimikasvatus alkaa.
– Lohkoille menee tuhansia taimia. Lajit ja lajikkeet valitaan niin, että puutarha on mahdollisimman monimuotoinen, Järvi kuvailee.
Toukokuussa muokataan maata. Tuolloin pari vuotta sitten lahjoituksena saatu 240 neliön kasvutunneli on ääriään myöten täynnä taimia.
Istutukset ja kylvöt tehdään viljelykierron mukaisesti, jolloin lohkoilla on vuoroin enemmän, vuoroin vähemmän ravinteita tarvitsevia kasveja sekä välillä typpeä sitovia kasveja.
– Kauneimmillaan puutarha on elokuussa. Silloin viljelyssä mukana olleet lapset ja nuoret saavat viedä satoa kotiin, Järvi sanoo.
Toukokuussa ja elokuussa kasvitarhalla vierailee paljon koululuokkia. Järvi kannustaa opettajia ottamaan etukäteen yhteyttä ja suunnittelemaan vierailua yhdessä yhdistyksen kanssa.
Vihreällä keitaalla saa kulumaan aikaa, kun pysähtyy rauhassa ihastelemaan ja aistimaan ympäristöä.
– Täällä kannattaa nauttia hetkestä ja syödä eväitä. Lapsille ja nuorille puutarhan kokeminen on merkityksellistä. Aina ei tarvitse olla kiire, Järvi sanoo.
Puutarha-arkkitehti Elisabeth Kochin ja kaupunginarkkitehti Gunnar Tauchertin sommitteleman muotopuutarha keskikäytävällä oli aiemmin neljä suihkukaivoa, joista otettiin kasteluvesi.
Ajatuksen koulupuutarhoista toi Suomeen Rousseaun, Pestalozzin ja Fröbelin kasvatusajatuksista vaikuttunut Uno Cygnaeus 1800-luvun jälkipuoliskolla. Cygnaeus ajatteli, että viljely ja luonnon havainnoiminen opettavat soveltamaan tietoa ja herättävät halun elinikäiseen oppimiseen.
Ajatus koulupuutarhoista levisi laajemmin maassamme vuosisadan vaihteessa. Aluksi koulupuutarhat olivat innokkaiden kansakoulunopettajien varassa. 1910-luvun lopulla noin kahdella kolmasosalla kouluista oli kasvitarha. Vuonna 1943 kouluhallitus määräsi, että jokaiseen maalaiskouluun oli perustettava puutarha.
– 1900-luvun alkupuolella puutarhatyön ajateltiin olevan sekä tiedollisesti että taidollisesti kasvattavaa. Ahkeruus, raittius, rehellisyys olivat arvoja, joiden ajateltiin kehittyvän tuossa työssä. Lisäksi haluttiin kehittää kansan esteettistä ymmärrystä, kertoo Ainola-museon johtaja Julia Donner.
Taustalla painoi 1860-luvun nälkävuosien jälkeen virinnyt huoli ravitsemuksesta. Koulupuutarhat nähtiin mahdollisuutena levittää puutarhaviljelyä ja kasvattaa kansallista ruokaturvaa.
– Suomalaiset söivät yksipuolisesti. Talous oli liikaa vain viljojen varassa, Donner sanoo.
Lasten viljelyksiltä saatiin ruokaa pöytään. Esimerkiksi Tammelan koulukasvitarhassa Tampereella oppilaat saivat vuonna 1915 yhdeltä 40 neliömetrin palstalta keskimäärin 12 kiloa punajuuria, 24 kiloa porkkanoita, 28 kiloa lanttuja, 18 kiloa kaalia, viisi kiloa sipulia ja seitsemän litraa silpoherneitä.
Kumpulassa päivä on kääntynyt iltapäiväksi. Yhdistyksen nuoret lapioivat viimeistä lantakasaa lämpöpenkkeihin. Niiden avulla lisätään humusta eli maan multavuutta. Humuksen hupeneminen yksipuolisen viljelyn vuoksi on maailmanlaajuinen huolenaihe.
Lämpöpenkeissä on kerroksittain kasvien jäänteitä. Lanta käynnistää palamisen. Keväällä päälle lapioidaan vähän multaa, lisätään lannoitus ja istutetaan kasvit.
– Vanhoista kuvista näkee, että maa on täällä tosi savista, vanhaa merenpohjaa. Olemme kuitenkin saaneet sen runsasmultaiseksi, puutarhayhdistyksen Susu Järvi sanoo.
Maan muokkaaminen on minimissä, jotta se ei tiivisty ja maaperän eliöstö saa toimia rauhassa.
Ympäristökasvatuksen asiantuntija Pinja Sipari katselee auringonkukkien rankoja maanparannuslohkolla.
Syväjuuriset auringonkukat nostavat maasta ravinteita tuleville kasveille.
Kesällä tässä kasvoi myös persianapilaa ja veriapilaa keräämässä typpeä sekä hunajakukkia houkuttelemassa pölyttäjiä. Syväjuuriset auringonkukat nostivat maasta ravinteita seuraaville kasveille.
– Typensitojien juuristoon kasvaneita typpinystyröitä ihmetellessä monimutkaiset ilmiöt avautuvat ekaluokkalaisellekin, Sipari miettii.
Hän näkee kaupunkiviljelyn aktiivisena kansalaisuutena, jossa yhteisestä elinympäristöstä tehdään monimuotoisempi ja viihtyisämpi.
– Parhaimmillaan koulupuutarhat lisäävät sopeutumiskykyä – tunnetta siitä, että minä osaan ja me voimme yhdessä selvitä maailmassa, jossa olosuhteet ovat nykyistä haastavammat, hän sanoo.
Kun maata hoitaa, siihen muodostuu erityinen yhteys.
– Kaikista maailman paikoista itselleni erityisiä ovat ne, joissa olen viljellyt, Sipari sanoo lämpimästi.
Ohjatut vierailut Kumpulan koulukasvitarhalle touko-, elo- ja syyskuussa. Ota yhteyttä ja sovi vierailusta: susu.jarvi@lastenpuutarha.fi, p. 050 572 4404
Lähteet:
Luukko H.V. Sydänjuuret maahan! Koulukasvitarhat kansantaloudellisina ja pedagoogisina kasvatusvälineinä. Suomen koulukasvitarhayhdistys, Tampere 1918.
Sinkkilä, Donner & Mannerla-Magnusson. (toim.) Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970. Aalto yliopiston julkaisusarja, Helsinki 2016.
Vasta-alkajan kasvimaa
- Etsi paikka, jossa maa on puhdasta ja kastelu on helppo järjestää.
- Jos maata ei ole saatavilla, viljele laatikoissa tai ruukuissa.
- Miettikää kesähoito. Erityisesti kasteleminen on kuivien hellejaksojen lisääntyessä tärkeää.
- Aloita helpoista kasveista, esimerkiksi pensaspavuista, härkäpavuista, pinaatista, retiisistä, kesäkurpitsasta, kehäkukista, samettikukista ja perunasta.
- Kokeile: uskalla epäonnistua, onnistua ja oppia yhdessä oppilaiden kanssa!
Apua ja vinkkejä:
Yrttispiraali ihmisten ja pölyttäjien iloksi
- Valitse aurinkoinen paikka.
- Laita pohjalle sanomalehtiä hidastamaan rikkaruohoja.
- Hanki röykkiö kiviä tai tiiliä, ja rakenna niistä spiraali, joka kasvaa korkeutta keskustaa kohti.
- Täytä spiraali kuivilla lehdillä, kompostilla, jos sitä on saatavilla, ja mullalla.
- Kasvata yrtit siemenistä tai osta valmiita taimia.
- Vesi valuu spiraalissa alas päin, joten valitse ylös kuivan ja alas kostean paikan kasveja.
- Kuivemmassa maassa viihtyvät timjami, basilika, mäkimeirami ja iisoppi, kosteammassa minttu, sitruunamelissa ja ruohosipuli
Maaperätutkijan koeala
- Valitkaa koeala sekä vastaava verrokkiala ja merkitkää ne esimerkiksi lavakauluksilla.
- Tehkää yksinkertainen lapiotesti: työnnä lapio pystysuorassa kokonaan multaan ja nosta maata.
- Kirjatkaa ylös maasta tekemänne havainnot. Tarkkailkaa erityisesti mururakennetta ja tiivistymiä.
- Viljelkää koealalla maanparannuskasveja kuten hunajakukkaa, apiloita ja auringonkukkaa. Muokatkaa kasvit maahan keväällä ennen uusia kylvöjä. Verrokkiala saa olla sillään.
- Tehkää lapiotesti vuosittain. Miten maaperä muuttuu vuodessa, kahdessa tai kolmessa?
Taimikasvatusta kotiin tai kevätlahjaksi koulusta lähteville
- Valitse kasveja, jotka viihtyvät sekä ruukussa että avomaalla. Sellaisia ovat esimerkiksi samettikukat, salaatti, pensaspavut, kesäkurpitsa ja pinaatti.
- Kylvä siemenet puhtaisiin ruukkuihin, vähäravinteisen kylvömullan pinnalle ja peittele.
- Pidä kylvös kosteana.
- Totuta taimet viileään ennen ulos istuttamista. Lisää neuvoja: martat.fi -> Taimikasvatus