Olen tehnyt vuosituhannen alusta lähtien vapaana tutkijana palkansaajien ja työnantajien järjestäytymistä koskevia tutkimuksia työ- ja elinkeinoministeriölle. Tutkimuksia on julkaistu säännöllisesti noin neljän vuoden välein. Järjestäytymisaste on laskenut tasaisesti koko tuon ajan.
Suunta on mielestäni vaarallinen. Sosiologina ajattelen, että järjestäytyminen on sujuvan sopimisen edellytys. Jos selkeitä osapuolia ei ole, ei ole myöskään osapuolten välistä luottamusta.
Suunta on mielestäni vaarallinen.
Järjestäytyneiden osapuolten välinen neuvottelu tuottaa tulosta silloinkin, kun asioista ollaan eri mieltä. Siitä hyötyvät kaikki.
Varsinaisen edunvalvonnan piiriin kuuluvien palkansaajien järjestäytymisaste laski vuosina 2001–2021 yli 71 prosentista vajaaseen 55 prosenttiin. Ammattiliittojen eläkeläis-, opiskelija- ja yrittäjäjäsenet eivät ole laskelmassa mukana.
Uusimman selvitykseni mukaan liittojen edunvalvonnan piirissä oli vuoden 2021 lopussa kaikkiaan 1 316 000 palkansaajaa. Järjestäytymisaste oli 54,7 prosenttia. Vuoteen 2017 verrattuna järjestäytymisaste on laskenut 5,5 prosenttiyksikköä.
Järjestäytymisasteen lasku uhkaa jo suomalaista sopimiskulttuuria. Tässä piilee iso riski, sillä Suomi on selvinnyt sopimiskulttuurinsa turvin monista pahoistakin työmarkkinoiden ristiriidoista.
Neuvotteluosapuolten hajaantuessa hajoaa myös yhteinen näkemys siitä, mihin yhteiskunnan tilaa koskevaan tietoon voi luottaa ja mihin ei. Tutkittuun tietoon perustuvien vaatimusten ja sovittelun sijaan aletaan katsoa, kuka on vahvin. Ristiriidat saattavat kärjistyä.
Ristiriidat saattavat kärjistyä.
Nuorten valmistumisajat ovat pidentyneet ja työelämään kiinnittyminen on siirtynyt yhä myöhemmäksi. Aiempaa useampi nuori ansaitsee elantonsa opiskelun ja palkkatyön välimaastossa. Edunvalvonnan piirissä olevia menetetään vanhimmasta päästä, eikä nuoria tulokkaita ole tarpeeksi menetystä korvaamaan.
Jos kiinnittyminen alaan tai työpaikkaan on heikko, ammattiliitoista riippumaton Yleinen työttömyyskassa voi tuntua luonnolliselta tavalta hankkia työttömyysturva. YTK onkin kasvattanut jäsenmääräänsä voimakkaasti samaan aikaan, kun liitot ovat menettäneet jäseniä.
Järjestäytyminen on pysynyt verraten korkeana aloilla, joilla jäsenyys perustuu pitkään koulutukseen ja jäsenistön kiinteään yhteyteen omaan ammattiin. Esimerkiksi akavalaisissa liitoissa edunvalvonnan piirissä olevien määrä on pysynyt kutakuinkin ennallaan vuosituhannen vaihteesta lähtien.
Jäsenkato on suurinta aloilla, joilla on paljon epätyypillisiä työsuhteita ja heikko ammatti-identiteetti. Yleinen järjestäytymisasteen lasku selittyy suurelta osin juuri osa- ja määräaikaisten työsuhteiden määrän kasvulla.
Huonoiten järjestäytyneitä ovat alle 30-vuotiaat osa-aikaiset työntekijät. Heillä järjestäytymisaste oli kaksi vuotta sitten vaivaiset 16 prosenttia.
Mitä liittojen pitäisi tehdä jäsenkadon pysäyttämiseksi?
Vastaus riippuu alasta. Ne liitot pärjäävät, joiden jäsenet ovat sitoutuneita ammattiinsa, sillä he ovat sitoutuneita myös liittoonsa. Nuorten ja opiskelijoiden suuntaan tehtävän pr-työn merkitys tunnetaan liitoissa hyvin, ja sitä kannattaa jatkossakin kehittää.
Etenkin osa- ja määräaikaisilla työsuhteilla täytetyillä matalapalkka-aloilla toimivien liitojen tulisi antaa selkeämpi kuva edunvalvonnastaan ja kiinteyttää alan ammatti-identiteettiä. Se on toki vaikeaa tilanteessa, jossa työntekijät ajelehtivat työelämässä aloista ja ammateista irrallaan.
Mistä on kyse?
Lasse Ahtiainen on tehnyt ay-liikettä koskevia tutkimuksia 1980-luvulta lähtien ja nähnyt liittojen jäsenkadon. Suurin syy katoon löytyy osa- ja määräaikaisista työsuhteista.
Tutkimus
Palkansaajien järjestäytyminen vuonna 2021. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:19.