Ote-opettajan työ on toivon sytyttelyä, erityisopettaja Anni Helotie kuvailee.
Hän aloitti ote-opettajana Helsingissä tämän lukuvuoden alussa. Ote-opettajat opettavat niitä yläkoululaisia, joilla on runsaasti poissaoloja tai joiden koulunkäynti on jopa keskeytynyt. Työparina opettajilla on sosiaaliohjaajat.
Tavoitteena on saada oppilaat palaamaan takaisin normaaliin koulutyöhön. Se tapahtuu pienin askelin.
– Usein kouluissa keskitytään siihen, saako joku päättötodistuksen. Me saatamme työparini kanssa iloita siitä, että joku onnistuu tulemaan 20 minuutiksi pyörähtämään luokassa, Helotie kertoo.
Helotien mukaan oppilaiden poissaolojen syyt vaihtelevat, mutta mielenterveysongelmat korostuvat. Taustalla voi olla myös esimerkiksi kiusaamista tai myöhään havaittu tarkkaavuuden häiriö.
– Lintsareita he eivät ole. Kaikki haluaisivat kyllä käydä koulua, jos vain pystyisivät, Helotie sanoo.
Koko Suomessa yläkouluissa on vähintään 4 000 oppilasta, joiden poissaolot selkeästi vaikeuttavat heidän koulunkäyntiään, arvioidaan viimevuotisessa tilannekartoituksessa. Sen rahoitti Opetushallitus ja toteutti Jyväskylän yliopisto.
OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Nina Lahtinen muistuttaa, että kouluilla on oltava oppilashuoltosuunnitelma, jossa on kuvattuna poissaoloihin puuttuminen.
– Pitäisi mahdollisimman tehokkaasti puuttua heti poissaoloihin, Lahtinen painottaa.
Jos opettajan, huoltajan, kuraattorin, psykologin ja terveydenhoitajan keinoin ei saada oppilasta takaisin tunneille, koulu voi kääntyä muiden palvelujen puoleen.
Tilanteet saattavat edellyttää myös lastensuojeluilmoituksen tekemistä tai yhteydenottoa sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi.
Kaikki haluaisivat käydä koulua, jos vain pystyisivät.
Eri kunnissa on kehitetty erilaisia palveluja. Yksi niistä on Helsingin ote-opetus ja -perhetyön malli.
– Selvästi on tarve hyvin yksilölliselle ja räätälöidylle tuelle niille lapsille, joilla on paljon poissaoloja ja uhka, että koulunkäynti keskeytyy, Helsingin kaupungin perusopetuksen aluepäällikkö Taina Tervonen sanoo.
Ote-opetus ja -perhetyö alkoivat pienimuotoisena kokeiluna 2010, ja toiminta vakiintui 2017. Nyt Helsingissä on viisi ote-työtä tekevää erityisopettajan ja sosiaaliohjaajan työparia. Kunkin työparin ryhmässä voi olla kerralla kahdeksan oppilasta, eli yhteensä kaupungissa on 40 ote-opetuksen paikkaa.
Tervosen mukaan perusopetuksen ja perhe- ja sosiaalipalvelujen yhteistyö takaa vahvan tuen paitsi lapsen koulunkäyntiin myös ylipäätään elämään. Sosiaaliohjaaja toimii linkkinä esimerkiksi kodin ja koulun välillä ja tukee lapsen perhettä.
Tervosen mukaan Helsingissä ei ole aiemmin ollut mallia, jolla pystyttäisiin yhtä joustavasti tukemaan oppilasta tämän tarpeista lähtien.
– Toki meillä on olemassa erityisen tuen kaikki muodot, mutta niitä on yleensä näiden oppilaiden kanssa jo kokeiltu. Nämä lapset ovat aika isojen ongelmien äärellä, Tervonen sanoo.
Jotta ote-opetukseen pääsee, pitää olla lastensuojelun tai sosiaalihuollon asiakkuus. Kaikilla oppilailla on erityisen tuen päätös. Opetus on vuosiluokkiin sitomatonta ja hyvin yksilöllistä.
Tervosen mukaan oppilas on yleensä ote-opetuksessa neljä tai jopa viisi jaksoa eli suunnilleen vuoden verran.
Lukuvuonna 2019–2020 ote-opetuksessa olleista oppilaista 42 prosenttia sai päättötodistuksen, 19 prosenttia jatkoi seuraavana syksynä ote-opetuksessa, 10 prosenttia palasi omaan kouluunsa, 8 prosenttia siirtyi muihin opetusjärjestelyihin ja 8 prosenttia muutti toiseen kuntaan.
13 prosentin osalta ote-opetus epäonnistui, eli oppilas ei suostunut käymään ote-opetuksessa tai perhe ei sitoutunut perhetyöhön.
Tervonen kertoo, että tällaisissa tapauksissa oppilas palaa lähikouluunsa, jossa hänen opintonsa toteutetaan erityisjärjestelyin usein yksilöopetuksena.
Anni Helotien virka on Arabian peruskoulussa, mutta oppilaat tulevat useista eri kouluista. He säilyvät koko ajan oman koulunsa oppilaina, vaikka käyvät Helotien opissa – yleensä kahdesta neljään tuntia päivässä, oman voinnin mukaan. Sosiaaliohjaaja on paljon luokassa tukemassa ja auttamassa oppilaita.
– Jokainen tekee omia aineenopettajilta saamiaan tehtäviä. Jotkut tavoittelevat aika minimiarvosanoja, toiset valmistautuvat lukio-opintoihin, Helotie kertoo.
Ajatus on, että oppilas pääsee tuetusti vähitellen palaamaan omaan kouluunsa. Oppilas voi esimerkiksi käydä siellä joillain tunneilla tai ote-opettajan kanssa tekemässä tehtäviä. Jos se ei ole mahdollista, koulu ja sen opettajat ovat vähintään puheissa mukana.
Helotie uskoo työn kantavan hedelmää, vaikka kaikki eivät saisi päättötodistusta: jos oppilas uskaltaa ottaa vastaan apua ote-opettajalta, kenties hän uskaltaa ottaa vastaan apua myös esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin.