Erityiset perjantait – eläimet apuna opetuksessa

Anu Kaskisuo on ottanut eläimet avuksi, kun hän opettaa ammatilliseen koulutukseen valmennettavia nuoria.

– Eläimet innostavat opiskelijoita kommunikoimaan ja tukevat sosiaalisia taitoja, joita työelämässä tarvitaan, hän sanoo.

Viisi kissaa, viisi koiraa, kaksi hevosta, kaksi kania, yksi kukko ja neljä kanaa, opiskelija Aleksi Taipale ynnää eläinlauman kokoa sipoolaistilan tuvassa.

Kissat pyörivät keittiössä opiskelijoiden jaloissa kerjäämässä rapsutuksia. Viereisissä huoneissa porttien takana olevat koiratkin haluaisivat huomiota. Pihan talleissa hevoset odottavat hirnahdellen koulupäivän alkamista.

17-vuotias Aleksi opiskelee järvenpääläisessä Ammattiopisto Spesiassa ammatilliseen koulutukseen valmentavassa opetuksessa eli Valma-koulutuksessa. Aamulla ammatillinen erityisopettaja Anu Kaskisuo huolehti henkilökohtaisesti, että opiskelija-asuntolassa asuva Aleksi jaksoi herätä kouluun. Tänään oppitunnit pidetään Sipoossa Anun maatilalla, kuten joka perjantai.

Tämä tammikuinen perjantai on Aleksille erityinen päivä. Aleksi on hoitanut Roiksi nimettyä Anun kissan pentua sen syntymästä saakka. Nyt hän saa viedä sen mukaansa perheensä lemmikiksi.

Anun bullmastiffin roolina on pyörätuolin vetäminen ja ihmisen tasapainon tukeminen.

Anun oppilailla on vaikeuksia sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäksi kommunikaatiossa ja käyttäytymisessä. Opettaja hyödyntää eläimiä työssään sekä koulun luokkaopetuksessa että omalla maatilallaan.

– Lähtökohtanani ovat opiskelijan yksilölliset tarpeet. Jos hänellä on oppimiseen tai mielenterveyteen liittyviä hankaluuksia, koostan opetussuunnitelmaan asioita, jotka tukevat hänen oppimistaan tavoitteellisesti, Anu kertoo.

Hän on ollut mukana mielenterveyden kuntoutustyössä vuodesta 1985 ja käyttänyt eläinavusteista pedagogiaa jo 20 vuotta.

Eläimen kanssa pärjääminen antaa opiskelijoille elämyksen sekä onnistumisen ja mielihyvän tunteita, jotka motivoivat. Valma-koulutuksen luokkaopetuksessa Anu on hyödyntänyt kissaa, koiraa tai kilpikonnaa. Ne ovat rauhoittaneet luokkaa ja lisänneet opiskelijoiden sosiaalisuutta, keskittymiskykyä ja tarkkavaisuutta.

– Koirat ovat suosituin ja helpoin apu luokassa. Koirani sopivat erilaisiin kuntoutustilanteisiin. Esimerkiksi yhden bullmastiffini roolina on pyörätuolin vetäminen ja ihmisen tasapainon tukeminen. Se on aktivoinut monia liikuntavammaisia opiskelijoita liikkumaan myös asuntolan ulkopuolella.

Maatilapäivinä päätavoitteena ei ole oppia eläinten hoitamista tai kouluttamista vaan esimerkiksi lisätä opiskelijan varmuutta ja itseluottamusta.

– Eräs opiskelijoistani rohkaistui juuri hakemaan datanomiopintoihin ja myös sai opiskelupaikan.

Anu on opiskellut eläinavusteista pedagogiikkaa pitkän kaavan kautta. Hän on toimintaterapeutti, ratsastusterapeutti, ratkaisukeskeinen eläinavusteinen valmentaja ja eläintenhoitaja. Ja sen lisäksi, että hän on erityisopettaja, hän on myös psykiatrian erikoissairaanhoitaja.

Opettajan työnsä lisäksi Anu tekee kuntoutustyötä yrityksensä kautta.

– Käsitykseni eläinten hyödyistä ovat vain vahvistuneet positiivisten kokemuksien kautta.

Ida Kallio on ollut Valma-opinnoissa puoli vuotta. Jo syksyn orientaatiojaksoon hän valitsi Eläimistä iloa elämään -kurssin. Siellä opiskelijat tutustuivat toisiinsa.

Tänä koulupäivänä tehdään hevosretki lähimetsään. 17-vuotias Valma-opiskelija Ida Kallio laittaa Edi-hevosen ratsastuskuntoon tallissa. Ida on hoitanut hevosia pienen ikänsä, joten Edin satulointi ja riimun laittaminen sujuvat luontevasti. Ida nappaa kypärän päähänsä ja taluttaa Edin pihalle.

Aleksi on päättänyt ratsastaa harmaantuvalla Ruusalla ilman satulaa. Hän kiinnittää hevosen selkään viltin istuinalustaksi ja riimun pään ympärille. Anu neuvoo vieressä ja kyselee kysymyksiä.

– Miten ja miksi tuo hihna täytyy kiristää erityisen huolellisesti?

Aleksi vastaa niin kuin koulutehtävässä kuuluu.

Oppitunti näyttää ehkä tavalliselta ratsastushetkeltä luonnossa mutta on enemmän.

– Sen tarkoituksena on kannustaa opiskelijaa sanomaan mielipiteensä, tekemään valintoja ja keskustelemaan, Anu huomauttaa.

Näitä taitoja tarvitaan työelämässäkin.

– Juuri työelämän taitojen käytännönläheiseen opetteluun paneudumme kaikissa oppiaineissamme.

Hevoset kulkevat vakaasti jäisellä tiellä ja metsäreitin kapealla polulla, koska niillä on kavioissaan ”nastat” eli hokit. Retkelle on päässyt mukaan myös pikkukoira-Nipsu. Se kulkee mallikkaasti Valtteri Keskisen taluttamana.

Anu kertoo, että opiskelijat voivat ratsastaessaan kokeilla eri asentoja, istua hevosen selässä vaikkapa väärinpäin tai nousta polvilleen. Tänään istutaan perinteisesti. Aleksi ohjastaa hevosta ensimmäistä kertaa.

– Hienosti menee, Anu huikkaa kaikille opiskelijoille.

Pyrin aina kertomaan opiskelijoille, mitä hyötyä opitusta on.

Kun eläimet ovat mukana opetuksessa tai kuntoutuksessa, lähtökohtana on aina sekä eläimen että ihmisen turvallisuus ja hyvinvointi. Anu on testannut ja kouluttanut kaikki eläimensä opetus- ja terapiatyöhön sopiviksi.

– Olen kuullut vähättelyäkin tästä työstä. Jotkut pitävät eläinavusteista pedagogiikkaa vain kivana puuhasteluna. He eivät ymmärrä, että eläimen tuominen opetukseen ja kuntoutukseen vaatii paljon.

Eläimet tarvitsevat jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa.

– Hevoseen pitää luoda erityisen hyvä ja luottamuksellinen suhde, koska se on suuri, kunnioitusta herättävä eläin.

Opiskelija voi omaksua eläimen kanssa teoreettisia ja käytännöllisiä taitoja ja suhteuttaa nämä omaan oppimisprosessiinsa.

– Nuoret hoitavat eläimen, valmistelevat esimerkiksi hevosen retkelle ja ovat mukana eläinlääkärillä käydessä. He tekevät tehtävistään kirjallisia suunnitelmia ja myös arvioivat suorituksen jälkikäteen.

Opittua, esimerkiksi toisen huomioimista, voi soveltaa myöhemminkin arjen tilanteissa.

– Pyrin aina kertomaan opiskelijoille, miksi mitäkin tehdään ja mitä hyötyä opitusta on, Anu sanoo.

Koirat tietävät olevansa tärkeässä tehtävässä, kun niillä on liivit päällä. Valtteri Keskinen varusti ne ennen retkeä.

Kanalan eteisessä pienehkö kanalauma parveilee kyykyssä olevan opiskelijan ympärillä.

– Kanoilla on aivan omanlaisensa aikakäsitys. Seuraamme opiskelijoiden kanssa eläimiä ja teemme havaintoja niiden käyttäytymisestä, Anu kertoo.

Värikäs Hertta-kana on erityisen hyvä opetuskumppani, koska se osaa tehdä temppuja. Anu opettaa Aleksille, kuinka kanaa voidaan kouluttaa.

Opettaja heittää lattialle keltaisen muovilätkän. Eläin on heti juonessa mukana ja koppaisee lätkää nokallaan. Anu naksauttaa naksutinta, joka on eläimelle merkki siitä, että se on toiminut toivotulla tavalla. Palkinnoksi kana saa herkkumysliä.

– Hyvä tyttö, Aleksi kehuu kanaa.

Seuraavaksi on Aleksin vuoro. Hertta nokkaisee lätkää, Aleksi naksauttaa ja antaa kanalle palkkion. Kana kujertaa lattialla tyytyväisenä. Anu heittää Aleksille ylävitosen onnistumisen merkiksi.

Aleksi kertoo pitävänsä matematiikasta ja eläintenhoidosta.

– Haluaisin työskennellä logistiikan parissa eläintenkuljettajana.

– Logistiikkaa voikin opiskella erityisoppilaitoksessa, Anu huikkaa.

– Sulla on, Aleksi, todella hieno kyky käsitellä eläimiä.

Kissanpoikasesta huolehtiminen sosiaalistaa eläintä mutta myös ihmistä.

 

Kanako hyvä apu opetuksessa? No kyllä. Katso video!

Eläinavusteinen pedagogiikka

  • Toimintaa, jossa opetusalan koulutettu ammattilainen hyödyntää koulutettua eläintä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti osana opetusta.

  • Lähtökohtana on eläimen ja ihmisen hyvinvointi.

  • Sen avulla opiskellaan sosiaalisia, emotionaalisia, akateemisia ja ammatillisia taitoja. Tavoitteiden saavuttamista myös arvioidaan.

  • Tutkimusten mukaan eläimet vaikuttavat oppilaisiin muun muassa lisäämällä sosiaalista vuorovaikutusta, empatiakykyä, stressinsietokykyä, motivaatiota, positiivisuutta ja motorista- sekä kognitiivista kykyä.

Koulukoira-Mimmi tuo iloa opiskeluun

Koulukoira-Mimmi avustaa opetuksessa erityisluokanopettaja Maria Sihvolaa helsinkiläisen Hietakummun ala-asteen 10 oppilaan erityisluokassa ja 28 oppilaan luokassa, jossa on sekä tavallisia että tukea tarvitsevia oppilaita.

Eläinavusteinen pedagogiikka on ammatillinen, opettajan itse valitsema työtapa. Koirapedagogiikassa eläin on työväline, jonka avulla opetetaan oppilaille uutta tai kerrataan jo opittua.

– He oppivat myönteisen kokemuksen kautta. Mimmi tuo iloa ja riemua luokkaan ja tekee oppimisesta toiminnallista, hauskaa ja motivoivaa, Maria sanoo.

Hän kertoo, miten Mimmi käy tuntien alussa tervehtimässä oppilaita lelujaan esitellen ja huomioi heidät tasapuolisesti. Mimmiä voi myös paijata, mikä lisää keskittymiskykyä ja luottamusta.

– Tänään Mimmi oli mukana korttien avulla tehtävissä tarinankerrontaharjoituksissa. Sen tehtävänä oli kuljettaa pussukkaa, josta lapset ottivat kortteja. Yhtään riitaa ei tullut.

Lähes 30 vuotta erityisluokanopettajan töitä tehnyt Maria kertoo, kuinka on usein ällikällä lyöty Mimmin hienosta vaikutuksesta.

Koulukoiran täytyy pystyä työskentelemään stressaavissakin tilanteissa. Mimmi osaa esimerkiksi mennä opettajan pöydän alla sijaitsevaan turvapaikkaansa, jos oppilas käyttäytyy aggressiivisesti.

– Mimmi on suorittanut soveltuvuustestin, koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä -koulutuksen sekä työnäytön. Pidän tärkeänä, että kaikkien koulukoirien soveltuvuus kouluympäristöön on testattu.

Miten kana auttaa opetustilanteessa?