Mikä ei kuulu joukkoon: Helsinki, New York, Shanghai, Barcelona ja Hämeenlinna?
Kysymys on kompa, sillä kaikki kuuluvat joukkoon, tarkemmin sanottuna Design Factory Global Network -nimiseen korkeakoulutuksen verkostoon.
Edellä mainittujen viiden kaupungin lisäksi nyt jo 24 oppilaitokseen ja tutkimusyksikköön eri puolilla maailmaa on perustettu poikkitieteellinen oppimisympäristö Design Factory.
Maailman ensimmäinen Design Factory toimii Aalto-yliopistossa Espoon Otaniemessä. Se perustettiin vuonna 2008 tekniikan, taiteen ja kaupan korkeakoulujen yhteistyössä juuri ennen kuin nämä sulautuivat ”innovaatioyliopisto” Aalloksi.
Suomen toinen ja yksi maailman uusimmista Design Factoreista syntyi viime syksynä Hämeen ammattikorkeakouluun Hamkiin.
– Olimme jo jonkin aikaa puntaroineet erilaisia vaihtoehtoja yhteistyöverkoston kehittämiseksi. Design Factory oli tutkimistamme verkostoista laajin ja näimme, että toiminta vetää hyvin. Ajatuksesta oli helppo innostua, Hamkin Design Factory -yksikön johtaja Jari Jussila kertoo.
Tietojenkäsittelyä opiskelevat Tomi Korkalainen ja Sebastian Mäkipää neuvonpidossa Design Factory -yksikön johtajan Jari Jussilan kanssa.
Syksyn aikana tehtaassa järjestettiin kolme opintokokonaisuutta, joita yhdistävä tekijä on tuotteiden, liiketoiminnan ja palvelujen muotoileminen.
Mutta mikä ihmeen tehdas? Hamkin verkkosivuilla Design Factorya luonnehditaan niin oppimisympäristöksi kuin ”poikkitieteelliseksi tuote- ja palvelukehityksen alustaksikin”. Aallon yksiköstä kertovissa verkkojutuissa factorya on kutsututtu konseptiksi, oppimisen alustaksi ja ”työn ja opiskelun tutkimuslaboratorioksi”.
Paitsi konsepti ja alusta, Design Factory on Hämeenlinnassakin myös fyysinen paikka. Se on korkeakoulun kampuksella sijaitseva tiiliverhoiltu rakennus, jonka tunnistaa ulko-oven kyltin ja sisätilojen opasteiden ikiomasta fontista.
Ja ulko-ovi, se onkin auki monenlaisille tulijoille: Design Factoryssa järjestettävä poikkitieteellinen koulutus on tarkoitettu kaikkien Hamkin eri koulutusohjelmien opiskelijoille.
Anna Siukola ja muut lasi- ja keramiikka-alan opiskelijat käyttivät tiloja ennen kuin niistä tuli Desing Factory. – Nyt tänne on saatu vr-kypäriä ja 3d-tulostimia. On hyvä ymmärtää, ettei muotoilijan työ ole vain ”vapaan taiteilijan” työtä vaan myös teoriapohjaista ja ohjelmien käyttöä vaativaa, Siukola sanoo.
Ovi on sepposen selällään myös yrityksille. Kaikki Design Factoryn koulutukset suunnitellaan yritysten eli ammatillisen tosielämän tarpeisiin ja ongelmanratkaisuun.
Tehtaan uumenista löytyy perinteisiä lasi- ja keramiikka-alan välineitä sekä puu- tai metallialan verstaita. Niitä täydentää uusin teknologia 3d-printtereineen ja laserleikkureineen.
Tuotteiden suunnittelussa laserleikkurilla voidaan tehdä kolmiulotteisia muotoja ja rakenteita, siis vaikkapa hämähäkkejä. Harjoitustyönä opiskelijat ovat tulostaneet itselleen shakkinappuloita.
Laitteiden ja teknologian lisäksi tehtaassa pyörii näkymättömiä tuotantovälineitä: tarkoin punnittua pedagogiikkaa ja erityisesti muotoilun oppeja.
– Muotoilu on keino ratkaista monien alojen haasteita. Tammikuussa täällä alkaa sairaalaympäristöjen palvelumuotoiluun liittyviä opintoja, joissa yhdistetään hoitotyön, tekniikan, liiketalouden ja muotoilun sisältöosaamista, Jussila kertoo.
Hamkin liiketalouden lehtorin Vesa Tuomelan sanaista arkkua ei tarvitse kuin raottaa, kun jo saa kuullakseen innokkaan kertomuksen Design Factoryn filosofiasta.
– Pitkälle viedyn muotoiluajattelun lisäksi meillä on yhteiskehittämisen ja yhdessä tekemisen pedagogiikkaa. Opetus on vahvasti ilmiöpohjaista ja myös käänteisen oppimisen metodeja käytetään, Tuomela kertoo.
(vas.) War Room on tila, johon joukko opiskelijoita kokoontuu ratkaisemaan projektinsa ongelmia. (oik.) Liiketalouden lehtori Vesa Tuomela sanoo iloitsevansa siitä, miten hienosti opiskelijat, opettajat, tutkijat ja yritykset näyttävät oppivan toisiltaan Design Factoryssa.
Muotoiluajattelu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Hamkissa jo valmiiksi vahvojen muotoilun koulutusohjelmien sisältöjä yhdistetään toisten alojen näkökulmiin.
Oppimisprosessin kolme vaihetta ovat Tuomelan mukaan empatia, kokeileminen ja prototyyppien valmistaminen.
Pitkin Design Factoryn käytäviä voi nähdä esimerkiksi pahvisia häkkyröitä, siis prototyyppejä, joita opiskelijat ovat valmistaneet projekteissaan. Opiskelijoita rohkaistaan paitsi tuotekokeiluihin, myös puhumaan niistä ilman jännitystä tai suodatinta. Tätä varten on oma huonekin, War Room, jossa tavoitteena on luoda luonteva ilmapiiri asioiden ajattelemiseksi ääneen.
Tehtaan ovesta pääsee kansainvälisesti verkottuneen korkeakouluyhteistyön maailmaan.
Joulukuun alussa jalkinemuotoilun lehtori Ville Siipola oli juuri palannut Portugalin Porton Design Factorysta, jossa hän kävi sekä hakemassa että viemässä oppeja.
– Portossa pääsin suoraan töihin, eli mukaan opetukseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen. Näin miten siellä tehdään projekteja ja sain ideoita siihen, miten eri koulutusaloja voidaan linkittää toisiinsa myös meillä Hamkissa.
Vaatetusalan opiskelijat Liisa Luukka, Kristiina Leppikorpi ja jalkinemuotoilun lehtori Ville Siipola laserleikkurin äärellä.
Siipola on työskennellyt aiemmin kymmenisen vuotta jalkinesuunnittelijana. Hamkissa hän on opettanut alaa neljä vuotta. Myös hänen puheestaan kuulee, että Design Factory ja sitä koskeva työmatka ovat ammatillisesti innostavia asioita.
– Muotoilun koulutuksen kannalta Porto on valtavan kiinnostava paikka. Sikäläinen oppilaitos on tiivissä yhteistyössä kaupungin ympärillä olevaan jalkine- ja vaatetusteollisuuteen, mutta myös lasi- ja keramiikkatuotannossa.
Siipolalle matka tiesi kontakteja ja kansainvälisen näyteikkunan oman alansa koulutukseen. Hamk on Pohjoismaiden ainoa amk-tason oppilaitos, jossa on jalkinemuotoilun koulutusohjelma.
Tuotteiden digitaalisen valmistuksen työpajoissa käytössä on erilaisia leikkureita, tekstiili- ja suurkuvatulostimia kuin muovia ja savea käyttäviä 3d-tulostimiakin. Opiskelija Liisa Luukka irrottaa laserilla leikkaamiaan paloja ja tutkii niiden polttojälkeä.
Hamkissa toiminnan pedagogisia näkökulmia ovat Jussilan ja Tuomelan lisäksi hioneet Hamk Edu -tutkimusyksikön tutkijayliopettaja Irma Kunnari sekä yhteisöpäällikkö Jukka Raitanen.
– Kutsumme lähestymistapaamme yhteiskehittämisen pedagogiikaksi. Avoin mieli ja kyky toimia yhteisen päämäärän eteen synnyttävät mahdollisuuden kaikkien yhteiseen oppimiseen, Kunnari kertoo.
Niin, yhteistyö ei ole pelkästään Design Factoryn toiminnan ydin, vaan yhdessä luominen ja kehittäminen ovat myös sen pedagoginen perusta.
– Hienoa tässä tosiaan on monenlaisten ihmisten – eri alojen opiskelijoiden, opettajien, ohjaajien ja yritysten tiimimäinen toiminta innovaatioiden luomiseksi, Kunnari sanoo.
Eri alojen opiskelijoiden kohtaamisissa huomataan myös uudenlaisen osaamisen tarve.
Yritysten tarpeiden hahmottamisessa kyse voi useinkin olla tarttumisesta asioihin, joita kukaan ei täysin tunne. Kysymys kuuluu, miten luodaan mahdollisuudet eri alojen tekijöiden yhteistyölle.
– Avoimen asenteen ja heittäytymisen avulla moniammatillisessa ja kansainvälisessä toiminnassa voidaan saada paljon aikaan. Opiskelijat tarvitsevat mahdollisuuksia, joissa he voivat ylittää itsensä, Kunnari sanoo.
Poikkitieteellisyys ja yhteistyötaidot kuulostavat keskeisiltä tulevaisuustaidoilta myös Ville Siipolan puheessa.
– Kun maailma muuttuu yhä kompleksisemmaksi, kaikkea ei voi eikä tarvitse osata itse. Sen sijaan meidän pitää oppia yhteinen keskustelun kieli eri alojen ihmisten kanssa. Oppimisen näkökulmasta siinä, että saa eri alojen ihmiset toimimaan yhdessä, on mielestäni hurja potentiaali.