Marraskuinen aamupäivä sarastaa Hangassuon kaatopaikalla Porin kaupungin laidalla. Paikalla on erikokoisia kaivinkoneita, pari kaivoskuorma-autoa eli dumpperia, pyöräkuormaaja ja kuorma-auto.
Ja 12 ammatillista opiskelijaa sekä maanrakennusalan opettaja Ari Granroth. Tekeillä on motocross-rata, sillä Porin moottorikerhon vanhalle radalle tuli häätö Yyteristä meluhaittojen vuoksi.
– Tätä on rakennettu talkoovoiminkin, mutta mekin olimme täällä jo edellisen opiskelijaryhmäni kanssa, kertoo työmaalta puhelimitse tavoitettu Granroth.
Meneillään oleva koulutus on Granrothin työnantajan ammatillisen oppilaitoksen Winnovan työvoimakoulutusta, eli opiskelijat ovat hakeutuneet siihen TE-toimiston kautta. Heillä on hyvin monenlaisia taustoja ja usein iso nippu todistuksia.
Aiempi osaaminen ei suinkaan aina liity koneisiin, vaan taustaa voi olla vaikkapa hoito- tai ravintola-alalta.
– Silti on sanottava, että vuosien varrella hakija-aines on vain parantunut ja saamme kokoon hyviä ryhmiä, Granroth sanoo.
Kaatopaikan alueella kuoritaan pintamaita ja maata läjitetään toisaalle. Tämä on tuttua hommaa Ari Granrothille, joka on työskennellyt ennen opettajan uraansa monissa maanrakennusalan työnjohtotehtävissä.
Opiskelijoiden taustat vaihtelevat, mutta tämä kokoontuminen kaatopaikalle on länsimaalaisittain muutenkin poikkeustapaus. Ryhmän kokoonpano nimittäin edustaa suomalaisen ammatillisen koulutuksen erityispiirrettä: kaikki paikalla olevat opiskelijat ovat aikuisia.
Talousjärjestö OECD:n syksyllä ilmestyneessä vertailevassa Education at a Glance -julkaisussakin nousi esiin, kuinka Suomessa ammatillinen koulutus houkuttelee erityisesti aikuisia. OECD-maissa toisen asteen opiskelijoista 42 prosenttia opiskelee ammatillisessa, mutta Suomessa suuri aikuisten määrä heilauttaa saman lukeman 72 prosenttiin.
Vuonna 2018 Suomen ammatillisen koulutuksen opiskelijoista vain reilu kolmannes eli 38 prosenttia oli alle 20-vuotiaita. Eri ikäluokkien osuudet ovat pysytelleet melkeinpä samoilla tasoilla koko viimeksi kuluneen vuosikymmenen.
Ammatillisen aikuiskoulutuksen vahvan aseman ja perinteen valossa voikin vaikuttaa kummalliselta, kun toissa vuonna voimaan tulleessa reformissa nuorten ja aikuisten koulutuksen välisestä erottelusta päätettiin luopua. Tuolloin laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta kumottiin. Myöskään ammatillisen koulutuksen rahoituksessa ei enää tunnisteta aikuiskoulutusta.
Koulutuspolitiikassa ja muissa virallisissa yhteyksissä ammatillisen aikuiskoulutuksen käsite tuleekin yhä harvemmin vastaan. Näin ollen pelkällä sivukorvalla asiaa seuraava voisi luulla, että nuorten ja aikuisten koulutuksien yhdistäminen tarkoitti aikuiskoulutuksen loppua amiksissa.
Aikuisten ryhmät vähän kuin katosivat, mutta nyt niihin pyritään taas.
Näin ei suinkaan ole. Moniin oppilaitoksiin ja monille aloille hakeutuu yhä enemmän aikuisia.
Winnovassa tieto- ja viestintätekniikkaa opettavan Kimmo Liljeroosin mukaan reformin jälkeen vallitsi hetken epätietoisuus siitä, miten nuorten ja aikuisten ryhmien muodostamisessa kannattaisi menetellä.
– Aikuisten ryhmät vähän kuin katosivat, mutta nyt niihin pyritään taas. Jos on mahdollista järjestää erilliset ryhmät aikuisille, niin sitten ne järjestetään, sanoo Liljeroos, joka istuu myös Aikuisopettajien liiton Akolin hallituksessa.
Ei ole tavatonta, että tietyille aloille tulee nykyään jatkuvasti avoinna olevan haun kautta runsaasti tai pelkästään aikuisia.
– Opintoja ei nyt sentään markkinoida aikuiskoulutuksena, mutta jos aikuisia kuitenkin tulee, niin jatkuvan haun sisäänoton yhteydessä aikuisryhmien muodostamista on hyvä tarkastella.
Kyse ei ole kapinoinnista reformin ideoita vastaan. Opintojen henkilökohtaistaminen kunkin opiskelijan osaamisen mukaan – iästä riippumatta – ovat Liljeroosin mukaan nykyamiksessa ”ihan keskeinen juttu”.
– Hoks-prosessi kuitenkin korostuu aikuisilla, kun siinä täytyy kaivaa opiskelijan aiempi osaaminen esiin. Nuorilla harvemmin on sellaista osaamista ja kokemusta, jota käytännössä kaikilla aikuisilla on.
Koulutusjärjestelmässä aikuiskoulutus tunnistetaan monessa kohdassa, Liljeroos sanoo.
– Aikuiskasvatustiedettä opiskellaan yliopistossa ja se tunnustetaan, että nuorilla ja aikuisilla on eri tarpeet ja lähtökohdat. Olisi vain outoa, että aikuiskoulutuksesta ei puhuttaisi amiksissa, jossa sitä aivan erityisen paljon annetaan.
Winnovan rehtorin Juha Vasaman mukaan oppilaitoksen koulutustarjontaa ohjaa merkittävästi Winnovan toiminta-alueiden Satakunnan ja Vakka-Suomen väestökehitys.
– Tilastollinen tosiasia on, että nuorten määrä on laskemassa. Meille jatkuvan haun kautta hakeutuvien aikuisten määrä on kasvanut, mikä on tarkoittanut sitä, että olemme tietoisesti lisänneet tarjontaa näille niin sanotuille aikuisopiskelijoille.
Nykyamiksessa ikä on oikeasti vain numero.
– Oleellista ei ehkä ole se, ollaanko aikuisia vai nuoria. Kun jatkuvan haun kautta tulee eteenpäin haluavia opiskelijoita, heille pitää olla opetustarjontaa.
Samankaltaista kysymystä pohditaan valtakunnankin tasolla, kun tekeillä on jatkuvan oppimisen uudistus. Parlamentaarisesti valmisteltavan uudistuksen sisältö tarkentuu vuoden lopussa, jolloin hankkeen toimikausi päättyy.
Amiksilla, ja varsinkin aikuiskoulutuksella, on luonnollisesti jatkuvassa oppimisessa keskeinen rooli. Ikäluokkakehityksen rinnalla kulkee se, kuinka työntekijä saattaa tehdä elämänsä aikana pari kolme eri työuraa.
– Tämä on osa arkipäiväämme jo nyt. Mielestäni ammatillisen koulutuksen nykyinen tutkintojärjestelmä tukee hyvin koko tätä elinikäisen oppimisen ajattelua, Vasama sanoo.
Seitsemän vuotta Winnovassa opettajana työskennellyt Ari Granroth tuntee hänkin itsensä ennen kaikkea aikuisopettajaksi. Hänen opiskelijoistaan vain oppisopimuslaiset ovat pääasiassa nuoria.
Granroth vahvistaa yleisen käsityksen, jonka mukaan aikuisilla ammatin hankkimisen motivaatioon ei sekoitu sellaisia asioita, joissa nuori saattaa vähän enemmän empiä tulevaisuuttaan.
– Aikuiset kyselevät paljon, mikä haastaa mukavasti opettajaakin. Pitää miettiä ja osata kertoa, miksi asiat tehdään kuten tehdään. Järjestyshäiriöitä ei ole, tai jos meteliä nouseekin, se liittyy asiaan, Granroth sanoo naurahtaen.
Aikuiset eivät silti ole mitenkään parempia kuin nuoret, jotka päihittävät vanhempansa monillakin osaamisen tasoilla. Esimerkiksi koneiden kanssa käytetään samanlaisia joystickeja, joita nuoret ovat käyttäneet pelatessaan.
– Varttuneemmat kaverit voivat joskus olla hitaampia oppimaan tietokoneiden ja sovellusten käyttöä, mikä joskus vaikuttaa verkossa toteutettavien opintojen järjestelyihin.