OAJ:n juristi Kristiina Tuhkiainen kertoi Opettajan 3/24 jutussa, että lapsen lääkehoito ei kuulu opettajalle. Ei kuulukaan – mutta kaikille aikuisille kuuluu vastuu lapsen turvallisesta koulupäivästä.
Diabetes herättää pelkoja, koska sen lääkehoitoa toteutetaan elämää ylläpitävällä insuliinilla, annostelu tapahtuu pistoksin tai kehoon kiinnitetyn pumpun avulla ja annosteluvirhe voi aiheuttaa vaaratilanteen.
Aikuisten pelkoihin pitää vastata tiedolla ja koulutuksella, mutta valitettavan usein niihin vastataan tekemällä ongelma lapsen diabeteksesta.
Tämä on meille Diabetesliitossa valitettavan tuttua runsaan asiakaspalautteen myötä. Lapsia jopa kehotetaan siirtymään eri kouluun.
Jutussa nostetaan esiin lääkehoitosuunnitelman merkitys, työnjaosta sopiminen ja rehtorin vastuu. Kaikki tärkeitä asioita, jotka huomioimalla päästään hyvään lopputulokseen.
Käytännössä suunnitelmallisuus lääkehoidon tuen järjestämisessä ontuu pahasti. Hyvinvointialueiden terveydenhuolto on lipunut kauaksi kuntiin jääneestä opetustoimesta – prosessit sakkaavat.
Resurssipulaan on helppo vedota. Omahoidon tuki ei järjesty, kun ei ole avustajia. Tässä kohtaa diabetesta sairastavan lapsen perhe toivoo opettajasta liittolaista.
Opettaja voi sanoa, ettei ehdi toteuttaa omahoidon tukea turvallisesti, koska hänen pitää opettaa. Tämä ei poista koulun vastuuta eikä lapsen oikeutta turvalliseen koulupäivään.
Avustajat ja ohjaajat ovat niitä lisäaikuisia, joita kouluissa tarvitaan. Opettaja, tuothan esiin avustajien merkityksen?
Suomessa sairastuu diabetekseen vuosittain yli 500 kouluikäistä. Heistä yksikään ei toivo itselleen diabetesta.
Suomessa insuliininpuutosdiabetes on yleisintä maailmassa. Meidän pitää pystyä parempaan, ja siihen tarvitsemme kaikkia aikuisia, myös koulussa.
Laura Tuominen-Lozić
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija, Diabetesliitto