Talouskasvun tavoitetta huhuillessa väistellään usein keskustelua kestävyydestä.
Kasvulla tavoitellaan työpaikkoja, parempaa toimeentuloa ja verotuloja, mikä piristäisi myös julkista taloutta. Se turvaisi koulutuksen rahoitusta ja vakaannuttaisi opettajien asemaa ja työllisyyttä.
Mutta millaista tulevaisuutta ja yhteiskuntaa me kaivatulla kasvulla haluamme? Millaiseen tietoon se perustuu ja millaisella osaamisella se rakennetaan?
Buustaamalla jatkuvaa kasvua rapautamme hyvän elämän ja koko elinkirjon ekologisia edellytyksiä. Jatkuva kasvu tarkoittaa jatkuvaa päästöjen kasvua. Vihreä siirtymä ja tehostaminen eivät riitä korjaamaan tilannetta.
Tiedeyhteisön pitkään toistamasta viestistä huolimatta vaihtoehtojen hakeminen elämäntavallemme ja talousmallillemme tuntuu yhä olevan anarkistista ja radikaalia.
Puhetta näkökulman keikauttamisesta – ei hyvinvointia talouden ehdoilla vaan taloutta ihmisten ja maapallon hyvinvoinnin ehdoilla – alkaa kuitenkin olla aiempaa enemmän.
Vaihtoehtojen hakeminen tuntuu yhä olevan anarkistista ja radikaalia.
”Opetus ja tutkimus tuottavat tietoa ja uudenlaista ajattelua, jotka auttavat ratkaisemaan näitä ongelmia. Opettajat ja koulutus ovat tärkeässä asemassa, kun uudistetaan tuotantoa ja työelämää”, alustaa OAJ vastuullisuusohjelmassaan.
Järjestön vastuullisuus pohjaa sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden arvoihin. Se sisältää sekä sosiaalisen että ilmastovastuun. Konkreettisten tekojen mittakaava on toki pieni, kun taas jäsenten näköalapaikalta on näkymää laajalti ja kauas.
Opettajilla on pedagogiset taidot tuoda luontokato ja ilmasto opetukseen. Avoimeen keskusteluun osallistuva oppija tuntee, että hän osallistuu ratkaisujen etsimiseen. Puhumattakaan siitä, että iso joukko opetusalan ammattilaisia opettaa alalle ratkaisevan tärkeitä tulevaisuuden asiantuntijoita.
Pienetkin teot ja me pienetkin toimijat olemme muutosten tuuppareita. Kansalaisyhteiskunta, taide, somevaikuttajat, lobbarit, tulevaisuuttaan miettivät nuoret. Voimme ajatella isosti ja vaikuttaa.
Miltä näyttävät hyvinvointi ja hyvä elämä kestävässä tulevaisuudessa?
Minna Ängeslevä
» [email protected]